maanantai 27. kesäkuuta 2022

Miten kehittyä paremmaksi graduohjaajaksi? Reflektio osana graduohjauksen prosessia.

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?











Olen aloittanut gradujen ohjauksen Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun Kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen oppiaineessa syksyllä 2020. Kehittääkseni ohjaustapaani, valitsin graduohjauksen pedagogiseksi kehittämiskohteekseni.

Gradutyöskentelylle on luonteenomaista, että opiskelijan rooli on prosessin kulun kannalta kurssiopetusta suurempi, koska hän määrittää lopputyönsä aiheen ja työskentelee suurimman osan ajasta itsenäisesti työnsä parissa (de Kleijn et al. 2016). Opiskelijan näkökulmasta prosessin aikana sekä 1) opetellaan tutkimuksen tekemistä, että 2) osoitetaan oma kyvykkyys tutkimuksen tekemiseen tutkimusraportin avulla (de Kleijn et al. 2012). Näistä erityispiirteistä johtuen graduprosessin kulkua on vaikea hallita tai suunnitella etukäteen, ja lisäksi lopputulemaa on vaikea hahmottaa työtä aloitettaessa (de Kleijn et al. 2016).

Pedagogisesta näkökulmasta olennaista graduprosessissa on ohjaajan ja ohjattavan kurssiopetusta tiiviimpi kahdenvälinen suhde, joka mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen antamisen (de Kleijn et al. 2016). Työn ohjaaja voidaan nähdä neuvonantajana, jonka toiminta vuorovaikutustilanteissa tähtää työn ongelmien ratkaisemiseen, sekä varsinaisen tekstin kommentointiin (Vehviläinen, 2012). Lisäksi prosessia määrittää opettajan kahtalainen rooli sekä työn ohjaajana, että arvioijana (de Kleijn et al. 2012). Graduohjaus onkin tasapainottelua selkeiden neuvojen antamisen ja opiskelijan itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen välillä (Vehviläinen, 2012). Tämä tasapainottelu oli kehitystehtäväni kannalta keskeinen ajatus, ja siitä johdinkin kehitystehtävää ohjaavan kysymyksen: Miten ohjaajana auttaa opiskelijaa ilman, että määrittää liiaksi sitä, miten työssä tulisi edetä?

Graduohjaukseen keskittyvässä tutkimuksessa on nostettu esiin ohjaustyön teoretisoinnin vähäisyys ja siitä johtuva ohjauskäytäntöjen perustuminen laajalti hiljaiseen tietoon täsmällisten pedagogisten menetelmien sijaan (Vehviläinen, 2012). Tämä olikin yksi kehitystehtäväni haasteista, ja se vaikutti kehitystehtäväni toteuttamistapaan. Päädyinkin lähestymään kehittämistehtävää tutkimalla ja dokumentoimalla senhetkisiä ohjaustilanteitani. Lähestyin siis tehtävää omakohtaisen reflektion kautta.

Jaoin kehittämisprosessini kartoitus- ja toteutusvaiheeseen. Ensimmäisessä, eli kartoitusvaiheessa dokumentoin nykyisten ohjattavieni keskeiset haasteet gradun kolmessa eri vaiheissa: 1) aihepaperivaihe, 2) väliraporttivaihe ja 3) loppuraporttivaihe. Tarkastelin erityisesti seuraavia kysymyksiä:

    (1) Mitä kompastuskiviä graduista löytyy (a) teoreettisen substanssin, (b) empiirisen tutkimuksen, ja          (c) kirjoitusteknisestä näkökulmasta?

    (2) Miten opiskelijoita voisi ohjaajana auttaa näissä gradun haastavissa kohdissa?

Näin ollen reflektoin kartoitusvaiheessa myös omaa toimintaani ohjaajana. Lisäksi tutustuin aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen, keskustelin ohjauksesta mentorini kanssa, sekä järjestin graduohjaajien tapaamisen, jossa keskustelimme yhdessä graduohjauksen kehittämistarpeista ja nykyisistä ongelmakohdista oppiaineemme graduissa.

Toisessa, eli toteutusvaiheessa laadin ”graduohjaajan muistilistan”, joka toimii tukena graduohjauksen prosessin eri vaiheissa. Ajatuksenani tämän muistilistan laadinnassa oli rakentaa löytämieni haasteiden perusteella runko ohjaustilanteisiin, jotta ohjaajana osaisi ottaa ennakoivasti huomioon mahdolliset haasteet myös seuraavassa työn vaiheessa. Näin ohjauksesta tulee systemaattisempaa. Lisäksi rakensin uuden ohjeistuksen, joka on tarkoitus käydä vuosittain läpi uusien graduopiskelijoiden kanssa läpi syksyllä järjestettävässä aloitusinfossa.

Tiivistän kehitystehtävän aikana oppimani seuraaviksi vinkeiksi graduohjaajille:

    1) Pidä ohjauspäiväkirjaa: oman ohjauksen jatkuva reflektointi ja gradujen keskeisimpien haasteiden         systemaattinen dokumentointi auttaa jäsentämään ohjausta ja samalla kehittymään ohjaajana.

    2) Kiinnitä huomiota opiskelijoille annettavaan ohjeistukseen: pitkien ja kattavien graduohjeiden               (joita luetaan vain harvoin ja pakon edessä) lisäksi olennaisimmat vinkit kannattaa tiivistää                      lyhyemmiksi ja helppotajuisiksi ’täsmäohjeiksi’.

    3) Johdonmukaisen ohjauksen kulmakivi on hyvin tehty arviointikriteeristö, jota kannattaa hyödyntää         koko graduprosessin ajan: se auttaa sekä ohjaajaa suuntaamaan kommenttejaan olennaisimpiin                seikkoihin, että ohjattavaa hahmottamaan vaatimukset gradun sisällöstä ja rakenteesta.

Lähteet: 

de Kleijn, R., Mainhard, T., Meijer, P., Pilot, A. & Brekelmans, M. (2012) Master's thesis supervision: relations between perceptions of the supervisor–student relationship, final grade, perceived supervisor contribution to learning and student satisfaction. Studies in Higher Education, 37(8), 925-939.

de Kleijn, R., Bronkhorst, L., Meijer, P., Pilot, A. & Brekelmans, M. (2016) Understanding the up, back, and forward-component in master's thesis supervision with adaptivity. Studies in Higher Education, 41(8), 1463-1479.

Vehviläinen, S. (2012). Student-Initiated Advice in Academic Supervision. Research on Language and Social Interaction, 42(2), 163-190.

Kirjoittaja: Jenni Mylykoski

Geneeriset taidot osana kurssin rakennetta

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?

Osaamistavoitteiden käyttö opetuksen suunnittelussa on yleistynyt 1990-luvulta ja Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa 2010-luvulta alkaen lähtien (Merenmies ym. 2020, Laukia 2018). Valtakunnalliset valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet julkaistiin kesällä 2020 (Merenmies ym. 2020). Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteissa kuvaillaan lääkärin substanssiosaamisen lisäksi yleisiä työelämätaitoja, joita voidaan kehittää jo lääketieteen opintojen prekliinisessä vaiheessa. Omassa opetusharjoittelun kehittämisprojektissani yritin tehdä omalla kurssillani näkyväksi ne geneeriset taidot, joita kurssin rakenne ja opettajien työskentely kehittää.

Opetusharjoittelukurssini, histologian harjoitustyöt, sijoittuu lääketieteen ja hammaslääketieteen opintojen ensimmäiselle syksylle. Ensimmäisen opiskeluvuotensa syksyllä uudet lääketieteen opiskelijat kohtaavat (usein) ensimmäistä kertaa yliopistomaailman. Ensimmäisen lukukauden kursseilla opetellaan varsinaisen asian ohella yliopisto-opiskelun taitoja. Ainakin Oulun yliopistossa ensimmäisen vuoden opetussuunnitelmaan on sijoitettu monia akateemiseen maailmaan valmentavia kursseja, joilla opetellaan muun muassa tutkimustyön perusteita tieteellisen tiedonhaun ja kirjoittamisen muodossa. Opiskelijoiden geneeristen taitojen kehittyminen vaatii tukemista (Ursin ym. 2021). Tämä voidaan rakentaa opintojen sisään esimerkiksi opetus ja arviointimenetelmien valinnalla. Interaktiivisen, yhteistyötä vaativan ryhmätyöskentelyn tiedetään kehittävän yliopisto-opiskelijoiden geneerisiä taitoja (Crebert ym. 2004, Virtanen ja Tynjälä 2019). Samoin arviointimenetelmät, jotka ohjaavat geneeristen taitojen käyttämiseen sekä syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä opetus vaikuttaa näiden taitojen kehittymiseen (Kember ja Leung 2005).

Histologian harjoitustyökurssi koostuu 14 harjoitustyöstä, joihin opiskelijat valmistautuvat ennakkomateriaalin ja virtuaalimikroskoopin avulla. Kurssilla käytetään jatkuvaa arviointia harjoitustyötenttien muodossa, joiden perusteella määräytyy kurssin arvosana. Jatkuva arviointi ja ennakkovalmistautuminen kehittävät opiskelijoiden ajankäytön suunnittelua ja tehtävien priorisointitaitoja. Harjoitusten aikana ryhmätyöskentely vahvistaa konsultoinnin ja tiimityöskentelyn taitoja ja ongelmatilanteiden kohtaamisen taitoja. Opettajien toiminnan tarkoituksena on luoda harjoituksiin turvallinen ilmapiiri, mikä mahdollistaa oman osaamisenrajojen tunnistamisen ja avun pyytämisen opettajilta tai muilta ryhmän jäseniltä. Samalla opiskelijat oppivat muun muassa kommunikaatiotaitoja, joita he tarvitsevat sekä potilastyössä että kollegoiden kanssa keskustellessaan.

Oman kurssin rakenteen avaaminen valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet huomioiden toimi itselle hyvänä herättelijänä ja sai miettimään omaa toimintaa erilaisesta näkökulmasta. Kehittämisprojektini tulee vielä jatkumaan omalla kurssilla opiskelijoiden kokemuksen kartoittamisella ja odotan mielenkiinnolla sitä, että pääsen kuulemaan opiskelijoiden mielipiteitä aiheesta.

Oma opetus tapahtuu prekliinisessä vaiheessa, jolloin koko opetussuunnitelman kattavaa lopputulosta ei vielä näe. Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka geneeriset taidot kertyvät opiskelijoille opintojen aikana. Tätä kertymää pääsevät tarkastelemaan tulevat potilaat ja kollegat sekä loppuvaiheen OSCE-tentin arvioijat.














Kuva 1. Top 10 geneeristä taitoa (kuva: www.digits.co.uk/). 

Lähteet:

Crebert, G., M. Bates, B. Bell, C.-J. Patrick, and V. Cragnolini. (2004) Developing Generic Skills at University, During Work Placement and in Employment: Graduates’ Perceptions. Higher Education Research & Development 23 (2): 147–165.

Kember, D., and D. Y. P. Leung. (2005) The Influence of Active Learning Experiences on the Development of Graduate Capabilities. Studies in Higher Education 30 (2): 155–170.

Laukia J. Osaamisperustaisuus on luonut uuden oppimiskulttuurin (2018) eSignals, Haaga-Helian verkkolehti, https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/osaamisperustaisuus-on-luonut-uuden-oppimiskulttuurin/#fe0d5418

Merenmies J, Jääskeläinen J, Kortekangas-Savolainen O, Kulmala P, Nikkari S, Pyörälä E, Ahlström F, Heistaro S, Hekkala A-M, Lappalainen J, Mäkelä M, Telkkä J, Thorn L, Turunen J P, Rellman J, Salokangas K, Lassi O, Auvinen J, Jääskeläinen J, Mäntyselkä P, Halila H (2020) Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/valmistuvan_laakarin_osaamistavoitteet_0.pdf

Ursin, J., Hyytinen, H., & Silvennoinen, K. (toim.) (2021). Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi – Kappas!-hankkeen tuloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-892-2

Virtanen A, & Tynjälä P (2019) Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences, Teaching in Higher Education, 24:7, 880-894, DOI: 10.1080/13562517.2018.1515195

Kirjoittaja: Sanna Palosaari

Arviointimatriisit arvioinnin kehittämisessä

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?  

Opetusharjoittelun aikana tavoitteenani oli kehittyä arvioinnissa niin, että opiskelijat mahdollisimman selkeästi näkisivät arvioinnin perusteet ja kokisivat arvioinnin mahdollisimman oikeudenmukaiseksi. Arviointi olisi myös mahdollisimman vähän riippuvainen arvioinnin tekijästä tai vireystasosta. Sadler (2009) mukaan kirjallisuudessa esitetyt järjestelmät useiden kriteerien käyttämiseksi, kuten kriteeritaulukot ja rubriikit, jotka ovat matriisien kaltaisia, eivät edusta riittävästi monikriteeristen laadullisten arvioiden monimutkaisuutta ja voivat johtaa vääriin johtopäätöksiin. Kuitenkin Negvi & Lindblom-Ylänne (2009) mukaan arviointimatriisit ovat hyvä ratkaisu erilaisten kirjallisten töiden arviointiin. Arviointimatriiseissa arvioinnin osa-alueet eritellään ryhmiin, joita mielellään saisi olla maksimissaan 3–7. Tämän jälkeen jokaiselle osa-alueelle määritetään vaatimukset arvosanoittain. Arviointimatriisit soveltuvat myös itse ja vertaisarviointiin ja yhtenäistävät eri henkilöiden, esim. opiskelijoiden ja opettajien tekemää arviointia (Virtanen yms. 2015). Vaikka tämäkään arviointimenetelmä ei täysin tue normaalin elämän kokonaisvaltaista arviointia, niin näen sen kuitenkin selvästi johtavan oikeaan suuntaan. Siksi arviointia on tavoitteena kehittää nimenomaan arviointimatriisien kautta.

Arviointimatriiseja loin kolmelle kurssille. Prosessi- ja ympäristötekniikan peruskurssissa opiskelijat tekevät omasta prosessistaan 1–3 sivun raportin, tekemäni arviointimatriisi huomioi sisällön laajuutta, loogisuutta ja viittauksia, joita kurssissa yritetään harjoitella. Water distribution and sewage networks-kurssilla ja Ympäristölainsäädäntö ja YVA-kurssilla (taulukko 1) arviointimatriisi luotiin kurssityön arviointiin.

Taulukko 1. Ympäristölainsäädäntö ja YVA-kurssille luotu arviointimatriisi.



Jo lukuvuoden ensimmäisellä, Prosessi- ja ympäristötekniikan peruskurssilla, koin arviointimatriisin käytön helpottavan omaa työtäni, ja tuntui helpommalta pysyä tasalaatuisessa arviossa. Opiskelijat näkivät harjoitustyönannon yhteydessä matriisin, eli heille myös toivottavasti arviointiperusteet olivat tavallista selkeämpiä. Testailin ja kehitin matriisia etukäteen tekemällä arviointeja satunnaisille viime vuoden kurssitöille, ja vertaamalla tuloksia niihin arvosanoihin. Opiskelijoiden harjoitustyön arvosanojen keskiarvoihin matriisin käytöllä ei ollut merkittävää vaikutusta, edellisenä vuonna keskiarvo 4,3 ja nyt 4. Opiskelijoilta en saanut tästä mitään erityistä palautetta, toki ensimmäisen vuoden syksyn opiskelijoilla ei ole vielä kovin laajaa perspektiiviä antaakaan arviointiasioista palautetta.

Toisella kurssilla tein koko kurssin kurssityölle arviointimatriisin, mutta kurssin vastuuopettajan kanssa sovittiin, että sitä vasta testataan tänä vuonna, eikä sitä erikseen näytetty opiskelijoille. Testimielessä valitsimme 3 kurssityötä, jotka molemmat luimme ja arvostelimme ja pisteytimme matriisin avulla. Täysin yhtenäisiin tuloksiin emme päässeet, vaan jouduimme keskustelemaan siitä, mitä painottaa, ja muokkasimme siltä pohjalta myös matriisia. Kurssin vastuuopettaja ja mentorini kokivat matriisin hyvänä tulevaisuutta ajatellen. Kolmas kurssi, Ympäristölainsäädäntö ja YVA, jossa matriisia testaan, on parhaillaan meneillään. Matriisi on esitetty opiskelijoille kurssityön esittelyn yhteydessä, ja arviointiin nämä työt minulla tulevat toukokuun loppupuolella.

Tämänhetkisen kokemuksen perusteella kannatan ehdottomasti matriisien käyttöä, sillä sen avulla tunnen tekeväni yhdenmukaisempaa ja tasalaatuisempaa arvioita. Tällöin työn eri osa-alueet saavat tarkasti määritetyt pisteet ja niistä lasketaan painotettu keskiarvo. Arviointimatriisien avulla voitaisiin myös yhtenäistää eri henkilöiden tekemää arviointia.

Lähteet:

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. 2009, Yliopisto-opettajan käsikirja

Sadler, D.R., 2009. Indeterminacy in the use of preset criteria for assessment and grading. Assessment & Evaluation in Higher Education, 34: 2: 159–179

Virtanen, V., Postareff, L. & Hailikari, T. 2015 Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka, 22:1: 3–11

Kirjoittaja: Heini Postila