Yhteistyön voima kasvattaa verkostoja ja luo paikallistason yhteenkuuluvuutta

Tein opetusharjoitteluni monimuoto-opetuskurssilla Mediakasvatuksen perusteet: Lasten- ja nuortenelokuvien festivaali, joka järjestettiin nyt neljännen kerran. Myöhään koronakeväänä ensi kerran debytoinutta kurssia on uudistettu jonkin verran joka toteutukselle aina opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Alkujaan kesäopintojakson konsepti syntyi harjoitteluaan tehneen opiskelijan ehdottaman idean pohjalta, ja kurssin vahvuuksiin ovatkin ensitoteutuksesta lähtien kuuluneet käytännön työelämäkytkökset sekä geneeristen taitojen kehittäminen. Kevään 2025 pedagogisiksi kehityspisteiksi valikoituivat opiskelijoiden paikallistason verkostoitumisen vahvistaminen sekä reflektoinnin kasvattaminen.

Kuusiviikkoinen kurssi on kohdennettu erityisesti kasvatustieteilijöille ja tuleville opettajille, mutta se soveltuu kenelle tahansa, joka haluaa lyhyessä ajassa oppia hahmottamaan, kuinka soveltaa audiovisuaalista mediumia uuden tiedon, ymmärryksen tai keskustelun innoittamisessa. Kurssin suoritettuaan opiskelijoilla on valmiudet tuottaa eri-ikäisille lapsille ja nuorille kohdennettuja elokuvakasvatustehtäviä, joiden avulla tarkastella filmatisointeja kriittisesti.

Opintojakso on alusta asti toteutettu yhteistyössä Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin kanssa, joka tarjoaa opintojaksolla katsottavat uutuuselokuvat ja muut harvinaisemmat makupalat, jotka tyypillisesti eivät pääse Suomessa laajaan levitykseen. Festivaali järjestetään vuosittain marraskuussa, eli kurssin opiskelijat pääsevät tutustumaan syksyn näytösohjelmistoon aina ennakkoon.

Hyötysuhde kahden eri instituutin välillä on molemminpuolinen: katsottavien elokuvien pohjalta opiskelijat tuottavat erilaisia elokuvakasvatustehtäväkokonaisuuksia. Tehtäväkokonaisuuksia voidaan hyödyntää tulevan festivaalin kouluille tarkoitetuissa oppimateriaaleissa, jos ja kun opiskelija on henkilökohtaisesti antanut tähän kirjallisen luvan. Vaikka luvan antaminen ei ole millään tavalla sidoksissa kurssiarviointiin, useimpina vuosina ylivoimaisesti suurin osa opiskelijoista haluaa jakaa työnsä festivaalille. Kurssin kautta opiskelijat pääsevät paitsi konkreettisesti demonstroimaan omaa kehitystään ja osaamistaan, myös tutustuvat ja saavat kontakteja paikalliseen elokuvatoimintaan. Aktiiviset opiskelijat ovatkin löytäneet elokuva-aiheista työ- ja harjoittelupaikkaa nimenomaan tämän kurssin ansiosta. Lisäksi kurssilaiset saavat aina oman kiitokset festivaalin brosyyreissa.

Ensimmäisinä vuosina kurssi järjestettiin yksinomaan verkossa, nykyisin olemme siirtyneet monimuoto-opetukseen. Aloitamme kahdella viikoittaisella intensiivilähityöpajalla, joista ensimmäisessä opiskellaan media- ja elokuvakasvatusta, toisessa lasten- ja nuortenelokuvaa. Haastavuustasoltaan porrastetuissa tehtävänannoissa harjoitellaan samalla itseohjautuvuutta, asteittaista tekijyyden kehittymistä sekä ohjaajan rooliin astumista.

Uutta tällä toteutuksella oli kolmannen kurssiviikon fyysinen vierailu Oulun Elokuvakeskukseen Kulttuuritalo Valveelle, jossa meille esiteltiin elokuvakeskuksen, elokuvakirjaston sekä festivaalin toimintaa. Lisäksi saimme yksityisnäytöksen elokuvateatteri Studiossa, jonka jälkeen järjestimme vielä yhden valmentavan täsmätyöpajan juuri katsotun elokuvan pohjalta. Vierailu oli kaikin puolin onnistunut – joskus vanhat keinot ovat parempia kuin pussillinen uusia. Yhden opettajan oppiaineessa, jota Elokuva ja luovat mediat edustaa, on mielestäni erityisen tärkeää, että opiskelijat pääsevät välillä kuulemaan myös muita alan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Lisäksi on aina mukava saada nimille kasvot. Vaikka elokuvakeskuksen toimintaa on tietysti esitelty myös aikaisempina vuosina, koskaan aikaisemmin emme olleet vielä käyneet porukalla paikan päällä. Tähänkin idea tuli yhdeltä aikaisemman toteutuksen opiskelijalta!

Kurssin sisään on kirjattu ajatus matalan kynnyksen turvallisesta oppimisympäristöstä, johon jokainen on tervetullut, eikä lähtötasovaatimuksia ole. Jokainen saa osallistua sellaisena kuin on, niistä lähtökohdista ja niillä resursseilla, jotka tässä hetkessä ovat käytettävissä. Tämä liittyy keskeisesti kurssin oppimistavoitteeseen: jotta opiskelijoilla olisi lopuksi valmiudet tuottaa tehtäviä itse, heidän täytyy kartuttaa kurssin aikana työkaluja ja saada harjoituttaa niitä, mutta ennen kaikkea heidän täytyy voida kerätä positiivisia kokemuksia, jotka rohkaisevat ja kannustavat heitä kokeilemaan soveltamista ja itsenäistä työskentelyä. Tästä johtuen kurssin ensimmäisissä työpajoissa keskitytäänkin sisällön lisäksi muun muassa vuorovaikutuksen harjoitteluun ja erilaisten tunnetilojen kohtaamiseen. Teemme erilaisia harjoituksia, jotka auttavat opiskelijoita tunnistamaan omat vahvuutensa ja antavat uskallusta heittäytyä – tai kuten mentorini asiaa luonnehti, ”voimaannuttavat”.

Tällä opetusharjoittelutoteutuskerralla lisäsin työpajoihin vielä fiilismittarin, eli työpajan lopuksi opiskelijat pystyivät anonyymisti antamaan palautetta vihreillä ja oransseilla post-it -lapuilla. Vihreisiin kirjoitettiin asioita, joita opittiin, tai mitä odotuksia kurssiin kohdistui, ja oranssiin oli mahdollista kirjoittaa esimerkiksi mahdollisia huolia. Fiilismittari toimi työkaluna erinomaisesti, ja pystyin kurssin viikkokirjeessä tarttumaan lappusissa esiin nousseisiin ajatuksiin. Tämä kasvatti avoimuutta ja lisäsi ryhmän yhteenkuuluvuutta verkko-osuutta ajatellen, jonne reflektointi perinteisesti on painottunut.

Opintojakson kolmella viimeisellä viikolla työskennellään ainoastaan verkossa ilman reaaliaikaisia kontaktitapaamisia. Useampi opiskelija on kiitellyt tätä järjestelyä, sillä touko-kesäkuun vaihteessa moni tyypillisesti muuttaa maisemaa kesätöiden johdosta. Katsomme elokuvia striimin välityksellä, niistä keskustellaan aktiivisesti, ja opiskelijat ideoivat yhdessä potentiaalisia tehtävänantoja sekä teosten ikäsuosituksia. Lopuksi jokainen palauttaa työstämänsä tehtäväkokonaisuudet eri elokuvista. Opiskelijat saavat verkko-osiossa jatkuvaa vertaispalautetta esimerkiksi ideoinnista ja hahmoteltujen tehtävien moninaisuudesta. Viimeisellä viikolla meillä oli yhteenveto-osuus, johon olin uutuutena lisännyt reflektoivan videotehtävän. Tämä loi hyvää siltaa aikaisemmin tehtyihin elokuvakasvatustehtäviin. Kuten viikkokirjeessä kuvailin, ”nyt kun olemme niin monta viikkoa tehneet erilaisia luovia tehtäviä muille, on aika tehdä vaihteeksi jotain itse!” Videotehtävä oli erittäin onnistunut, ja lähitapaamisissa ryhmäytyneet opiskelijat heittäytyivät siihen antaumuksella. Opiskelijat postasivat paitsi selfievideoita, myös itse tekemiään, noin minuutin mittaisia, intuitiivisesti syntyneitä lyhytelokuvia. Elokuva on poikkeuksellisen teknologinen taiteenlaji, jonka teoreettinenkin ymmärrys paranee jo pienistä käytännön kokeiluista. Puhutaan elokuvakoulutuksen dekolonisaatiosta, jossa käytännön punominen osaksi teoriaa kasvattaa kriittisesti valveutuneempia mediankäyttäjiä. Näin tämäkin aspekti saatiin punottua osaksi kurssin kokonaisuutta.

 
Ydinsanoma: Kuuntele herkällä korvalla opiskelijoiden antamia ideoita, ja kerää sekä hyödynnä palautetta useassa eri vaiheessa kurssia. Hyödynnä lisäksi paikallista alakohtaista osaamista – ota rohkeasti yhteyttä yrityksiin, yhdistyksiin tai instituutteihin ja ryhdy kokeilemaan, mitä sen pohjalta voisi syntyä. On ollut upeaa seurata, millaiseksi tämä kurssi on kasvanut ja vakiintunut yhteistyön voimalla, ja tarjonnut opiskelijoille orgaanisen paikan verkostoitua paikalliseen elokuvakulttuuriin jo opiskeluvuosina. Oman kokemukseni mukaan melko vähän hyödynnetty monimuoto-opetus tehostaa verkko-osuuden vuorovaikutuksellisuutta, kun ryhmä on ensin tullut tutuksi keskenään kasvokkaisessa kanssakäymisessä. Monimuoto-opiskelu voi myös palvella erityyppisiä opiskelijoita hybridiopetusta paremmin, koska mahdollistaa opetuksen laadun kohdentamisen käytettävän formaatin (lähi tai verkko) mukaan, tarjoten samalla silti joustavuutta.

Lähteet

Bergala, Alain. 2013. Kokemuksia elokuvakasvatuksesta. Nuorisotutkimusverkosto.

Mistry, Jyoti. 2021. Decolonizing Processes in Film Education. Film Education Journal, 4(1).

Nevala, Tommi. 2019. Elokuvakasvatuksen käsikirja. Valveen elokuvakoulu.

Parry, Becky. 2017. Film Education, Literacy and Learning. The United Kingdom Literacy Association.

 

Kirjoittaja: Aino Isojärvi