Toteutin opetusharjoitteluni Kvantitatiivinen tutkimus III -kurssilla, joka on osa psykologian maisterin tutkinnon syventäviä opintoja, ja joka järjestettiin syksyllä 2024 ensimmäistä kertaa. Kurssin tarkoituksena on tutustuttaa opiskelija edistyneisiin tilastomenetelmiin sekä tukea opiskelijan pro gradu -tutkielman valmistumista. Kurssin toteutus koostui viikoittaisista luennoista ja harjoitustunneista, joilla opettaja demonstroi tilastollisten analyysien toteuttamista tilasto-ohjelmistolla. Täten digipedagogiset työkalut olivat tärkeässä roolissa kurssilla. Opetusharjoitteluni tärkeimpänä tavoitteena oli luoda opiskelijan tilastomenetelmiin liittyvää itseohjautuvuutta palveleva opetuskokonaisuus. Verrattuna aiempiin tilasto-opintoihin psykologian tutkinto-ohjelmassa – joita opetan myös itse – tällä maisterivaiheen kurssilla opiskelijoilla on huomattavasti enemmän liikkumatilaa muun muassa oman osaamisen osoittamisen suhteen. Pyrin myös itse kehittymään opiskelijoiden itseohjautuvuuden ja yleisesti itsenäisemmän työn ohjaamisessa kvantitatiivisen tutkimuksen kontekstissa.
Itseohjautuva oppiminen (eng. self-directed learning) voidaan määritellä prosessina tai tavoitteena, jossa oppija suhtautuu oma-aloitteisesti oppimiseen, henkilökohtaisiin oppimistavoitteisiinsa sekä soveltuvien oppimismateriaalien ja -strategioiden kartoittamiseen (Knowles, 1975; van der Walt, 2019). Prosessin ei kuitenkaan tarvitse tapahtua täysin itsenäisesti, vaan oppiminen voi toteutua myös toisten (esimerkiksi opettajan) avustuksella. Itseohjautuvuutta voidaan tukea opetuksessa esimerkiksi osallistamalla opiskelija ongelmakeskeisen oppimisen muotoutumiseen ja kohtaamalla opiskelija yksilönä (Bergamin ym., 2019). Tilasto-opetuksessa tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että opiskelijat määrittelevät itse tutkimusongelmansa ja tapansa osoittaa tilasto-osaamisensa. Lisäksi itseohjautuvuutta voi edistää opettajan toimiminen saatavilla olevana fasilitaattorina (Murad ym., 2010), joka esimerkiksi ohjeistaa ja antaa jatkuvaa palautetta tarvittaessa ja pyydettäessä, eikä vain luennoi tai ohjeista opettajakeskeisesti.
Nämä itseohjautuvuutta tukevat toimet toteutuivat
kurssillani: Opiskelijat työstivät kurssilla pääasiassa oman gradunsa aineistoa
pareittain, mikä ruokki opiskelijoiden autonomiaa ja siten motivaatiota.
Lisäksi osa kurssin käytännön harjoituksista järjestettiin drop-in-tyyppisinä
harjoitustunteina, joilla opiskelijat saivat opettajalta yksilökohtaista
ohjausta ja palautetta liittyen oman graduaineiston tilastolliseen
tarkasteluun. Opiskelijat kiittelivät palautteessaan juuri näitä
itseohjautuvuutta tukevia elementtejä kurssilla, ja opiskelijoiden tuotokset
kurssilla olivat hyvin korkeatasoisia. Täten koen, että myös omat
kehittymistavoitteeni opettajana toteutuivat kurssilla: Opiskelijoiden
itseohjautuva määrällisten menetelmien oppiminen selkeästi toteutui, ja
opiskelijat perehtyivät valitsemiinsa tilastoaiheisiin syvällisesti ja suurilta
osin itsenäisesti.
Koska kurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa, ei kurssin
kehittämisen vaikutuksia oppimistuloksiin ole mahdollista arvioida. Kuitenkin
sekä opiskelijoiden että mentorin palautteen pohjalta kurssia on syytä kehittää
tulevaisuudessa: Vaikka kurssin itseohjautuvuuden tukemiseen keskittyvä
käytännön osuus koettiin pääasiassa toimivaksi, tulee kurssin luentoja
parannella tulevia lukuvuosia ajatellen. Opiskelijoiden ja mentorin
palautteessa nousi esille luentojen aikaisen opiskelijoiden aktivoinnin vähyys.
Luentoaikainen aktivointi voi menetelmäkursseilla usein jäädä vähäisemmälle
panostukselle, kun kurssin pääpaino on käytännön harjoituksissa sekä niiden
toimivuuden ja laadun takaamisessa. Tulevina lukuvuosina luennoille voisi siis
lisätä aktivointia esimerkiksi pariporinoiden muodossa.
Miltä itseohjautuvan oppimisen tukeminen näyttäisi sinun
opetuksessasi? Psykologian edistyneiden tilastomenetelmien kurssilla se on
yksinkertaisimmillaan opettajan saatavilla oloa ja ajoittaista varmistusta
siitä, että opiskelijan suunta on oikea.
Lähdeluettelo
Bergamin,
P. B., Bosch, C., Du Toit, A., Goede, R., Golightly, A., Johnson, D. W., ...
& van Zyl, S. (2019). Self-directed learning for the 21st century:
Implications for higher education. Aosis.
Knowles, M. S. (1975). Self-directed learning. A guide for Learners and Teachers. Prentice Hall Regents.
Murad, M. H., Coto‐Yglesias, F., Varkey, P., Prokop,
L. J., & Murad, A. L. (2010). The effectiveness of self‐directed
learning in health professions education: a systematic review. Medical
Education, 44(11), 1057-1068.
van der
Walt, J. L. (2019). The term “Self-Directed Learning”—back to Knowles, or
another way to forge ahead?. Journal of Research on Christian
Education, 28(1), 1-20.
Kirjoittaja: Sohvi Nuojua
