Käytännöllistä opetusta – more is more

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi? 

Suoritin opetusharjoitteluni lääketieteen opetuskokonaisuuteen ”Ultraäänitutkimuskurssi, 1op”, jossa opeteltiin opiskelijapareittain ultraäänitutkimisen perusteita sairaalan tiloissa oikeilla potilailla. Pedagogiset kehittämiskohteeni olivat käytännönläheisyyden lisääminen sekä ryhmäoppisen ja jatkuvan palautteenannon hyödyntäminen. Olin toiminut kurssin vastuuopettajana jo edellisenä vuotena tehden kurssille pieniä pedagogisia parannuksia, kuten oppimistavoitteet, selkeän aikataulun ja lyhyen kertaavan loppukuulustelun – lisäksi opiskelijat valittiin kurssille lyhyiden motivaatiokirjeiden perusteella aiemman arpamenetelmän sijasta. Nyt lisäsin kurssille vielä toimivat Moodle-sivut, lyhyen lähtötasokartoituksen, orientoivat ennakkovideot, yksiselitteisemmin muotoillut oppimistavoitteet, käytännön pistosharjoittelun sekä jatkuvan arvioinnin elementtejä. Koska kyseessä oli tiivis kolmen päivän kahdeksan viimeisen lukuvuoden opiskelijan nk. hands on -kurssi, en hyödyntänyt digipedagogiikkaa muualla kuin Moodle-ympäristössä.

Kurssin lopussa kerätyn palautteen perusteella opetus sujui hyvin ja opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä toteutukseen (keskiarvo 4,5/5), vaikkakin toinen opettaja ei pystynyt valitettavasti osallistumaan opetukseen. Parityöskentely ja ennakkomateraalit (eli ultraäänitutkimusvideot YouTubesta) onnistuivat erinomaisesti, samoin pistosharjoittelu possunpaistilla. Potilastyöskentelystä opiskelijat antoivat myös hyvää palautetta. Kolmen kurssipäivän aikana jatkuva palautteenanto opetustilanteissa toimi erittäin hyvin, ja kaikki opiskelijat loistivat lyhyessä kymmenen minuutin loppukuulustelussa – tätä seurasi lyhyt keskustelutilaisuus, jossa jokainen sai kertoa tuntemuksiaan kurssilta. Opettajakollegoilta ja mentorilta saatu positiivinen palaute rohkaisi myös jatkamaan tällä hyväksi havaitulla linjalla.

Uutena ideana tästä harjoittelusta nousi ajatus järjestää toinen vastaava kurssi – tällä hetkellä halukkaita kurssille on aina enemmän kuin pystymme ottamaan. Voisimme täten hyödyntää tätä käytännönläheistä opetuskokonaisuutta eräänlaisena käyntikorttina radiologian erikoislääkärin työhön ja rekrytoida mahdollisia tulevaisuuden radiologeja. Kuten jo lääketieteen opetuksessa tiedetäänkin, opetuksen vahva käytännönläheisyys on erinomainen motivaattori oppimiseen.

 Lähteet

Byrne A, Pugsley L, Hashem M (2008). Review of comparative studies of clinical skills training, Medical Teacher, 30:8, 764-767.

Wakefield R, Weerasinghe A, Tung P, et al. (2018) The development of a pragmatic, clinically driven ultrasound curriculum in a UK medical school, Medical Teacher, 40:6, 600-606.

Virtanen V, Postareff L, Hailikari T (2015). Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka, 22:1: 3–11.

Kirjoittaja: Mika Nevalainen

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?

Kirurgian opetusta kehittämässä -

fokuksessa moniammatillinen yhteistyö plastiikkakirurgian perusopetuksessa

 

Oulun yliopiston lääketieteen koulutusohjelmassa kirurgian opetus on jakaantunut 3. ja 4. lukuvuodelle. Neljännelle lukuvuodelle sijoittuva plastiikkakirurgia on merkittävä osa kirurgista opintokokonaisuutta. Se sisältää tärkeänä osana kroonisten haavojen hoitoa, jonka opettamiseen tarvitaan käytännössä ”kädestä pitäen” opettamista. Tämä asettaa opetukselle melkoisen haasteen, sillä kurssilla on yleensä vuosittain 148 opiskelijaa.

Muita plastiikkakirurgian sisällöllisiä alueita ovat palo- ja paleltumavammat, ihon- ja ihonalaisen kudoksen infektiot, rintarauhasen hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet, rinnan puutoksen korjaukset, rintarauhasen liikakasvu, rinnan kehityshäiriöt, ihon hyvälaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet, pehmytkudoksen hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet (sarkoomat), postbariatriset vartalonmuovauskirurgiset toimenpiteet,sukupuolenkorjausleikkaukset, esteettinen plastiikkakirurgia/hoidon rajaamisen periaatteet sekä erilaisten kehitysanomalioiden hoidon porrastuksen periaatteet.

Kirurgian erikoisalana  plastiikkakirurgia on laajentunut sairaalassamme viimeisimpien joukossa, virat ovat tiukassa ja kaikkia erikoislääkäreitä on tarvittu kipeästi kliiniseen työhön. Toistaiseksi plastiikkakirurgia on jäänyt opetuksen kehittämisessä vähälle huomiolle.  Yhtenä osasyynä on ollut se, ettei tälle osa-alueelle ole missään vaiheessa ollut omaa yliopiston opettajaresurssia vaan opetus on jouduttu hoitamaan erikoislääkärityövoimana pääasiallisen lääkärintyön ohessa ilman, että opettamiseen tai sen valmisteluun olisi osoitettua työnkuvaa tai työaikaa.

Opintojakso on toteutettu pääpiirteissään saman sisältöisenä useampia vuosia. Kuitenkin luento- opetusta lisättiin ja osastokiertoja vähennettiin kuutisen vuotta sitten, koska riittävän hyvään osastokierto-opetukseen ei erikoislääkäreillämme kliinisen työn ohella ollut riittävästi aikaa. Plastiikkakirurgian opetusta on hoitanut yksi plastiikkakirurgi muun kirurgin työnsä ohessa. Toiveena olisi saada jatkossa osa-aikainen opetustyöstä vastaava plastiikkakirurgi. Plastiikkakirurgian opetukseen osallistuvilla lääkäreillä ei ole aiemmin ollut pedagogista koulutusta.

Kipinän plastiikkakirurgian opetuksen kehittämiseen sain mentoriltani Teija Parpalalta, hänen innostuksensa opettamiseen ja sen kehittämiseen on hyvin tarttuvaa. Opetuksen kehittäminen oikeastaan aloitettiin jo vuonna 2016, kun luovuttiin osastokierroista organisatoristen ongelmien vuoksi. Silloin osastokierto-opetusta korvaamaan organisoitiin rintakirurgian teemapäivä yhteistyössä radiologin, patologin, rintasyöpäkirurgin ja onkologin kanssa. Opintojaksosta on aiemmin kerätty palaute koko kirurgian kurssipalautteen mukana. Tuolloin aloitetusta teemapäivästä on sittemmin saatu hyvin positiivista palautetta ja muutamia rakentavia kehitysehdotuksia. Opiskelijat toivoivat kokemusasiantuntijaa kertomaan syöpäsairaudestaan, minkä järjestyminen teki aiheen heille selvästi vielä konkreettisemmaksi. Opiskelijat kyselivät aktiivisesti niin kokemusasiantuntijalta kuin luennoitsijoiltakin. Myös alaraajahaavasta oli järjestetty moniammatillisen luentosarja samoin kolmena vuotena peräkkäin. Se ei kuitenkaan toiminut aivan toivotusti. Tämän laajan ja erittäin tärkeän aiheen opetuksen kehittäminen oli nyt yhtenä opetuksen kehittämisen tavoitteena.

Alaraajan haavoja käsittelevä moniammatillinen luentosarja oli järjestetty toistuvana muutaman vuoden ajan. Se oli pelkästään luentoja kuuntelemalla varsin kuivakka ja heikosti motivoiva aihe; krooninen haava ja sen tärkeys tulevassa työssä ei opiskelijoille avautunut. Tylsistyminen näkyi harmillisesti luennoille osallistumisaktiivisuudessa eikä luennon aihepiiriä koettu kovin vetovoimaiseksi. Asiaa ei koettu konkreettiseksi. Plastiikkakirurgian erikoislääkärikoulutusta vuosia hoitaneena (vuodesta 2000 alkaen) tunsin, että osallistumalla ja ongelmia ratkomalla asiat jäävät paremmin mieleen. Vuosien mittaan olen havainnut, että nuori amanuenssi/tuleva kollega ollessaan toimenpiteessä mukana ja saadessaan osallistua käytännön työhön esimerkiksi kirurgin apuna haavahakaa vetämällä sekä sopivia toimenpiteen osa-alueita tehden tai haavaa ompelemalla innostui ja saattoi myöhemmin tulla erikseen kiittämään.  Tämä on toisinaan ollut myös kipinä kirurgin urapolulle lähtemiseen.

Krooninen haava on todella tärkeä ja yleinen terveyskeskuslääkärintyön osa-alue. Se on kaiken aikaa lisääntyvä ongelma väestön ikääntyessä. Koin, että yrityksen ja erehdyksen kautta opin hakeminen on työläämpää. Opiskelijat olisi hyvä saada aktiivisiksi ja ymmärtämään haavanhoidon tärkeys ennen neljännen vuosikurssin loppua, minkä jälkeen he yleensä työskentelevät kesän aikana ensimmäisissä lääkärin sijaisuuksissaan. Mentori Teija Parpalan kanssa neuvotellen päädyin moniammatillisuuden lisäämiseen ja opiskelijoiden aktivoimiseen. Otimme opetuksessa alkuun epidemiologisen luennon, missä he ensin valmisteluryhmässä selvittävät haavojen etiologiaa, kansantaloudellista taakkaa haavojen hoidosta ja terveyspoliittista merkitystä haavojen ennaltaehkäisystä. Järjestelyryhmässä opiskelijat valmistelevat potilastapauksia tyypillisistä ja/ tai hoidollisesti ongelmallisista haavoista. Päädyttiin järjestämään kuusi rastitehtävää, joilla opiskelijat käsittelevät 15 minuutin aikana potilaan ongelmaa toisiaan opettaen. Tietopohjaksi ongelman ratkaisuun he saavat kirjallisuutta, johon voivat perehtyä etukäteen. Sekä aamupäivällä oman epidemiologisen selvityksensä jälkeen  eri alan moniammatillisilta luennoitsijoilta tietoa haavojen etiologisista syistä, niiden tutkimisesta ja hoitamisesta. Nämä ovat eväitä iltapäivän potilasrastien ja aivan varmasti tulevien potilastapausten ongelmien ratkaisuihin. Tämä opetusmenetelmä rakentui sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen ympärille, jossa tieto rakentuu aiemmin opitun päälle sitä muovaten ja jossa opiskelijat oppivat toisiltaan sekä pystyvät opettamaan jo osaamiaan asioita toisilleen.

Aktivoimalla opiskelijat tutustumaan erilaisiin tyyppitapauksiin ja opettamaan asiaa toisilleen tämä tärkeä haava-aihe on selvästi tullut opiskelijoita lähemmäksi verrattuna aikaisempaan asiantuntijoiden tarjoilemaan tietopakkaukseen. Haavan etiologia on kaikkein tärkein asia selvittää. Jalan verenkierto-ongelmat, jalan mahdolliset virheasennot, perussairaudet kuten arterioskleroosi, sokeritauti ja sen hoitotasapaino tai sen aiheuttamat mahdolliset sekundaariongelmat ovat hyvin tärkeä selvittää ja hoitaa. Vaihtamalla haavaan mahdollisesti toinen toistaan kalliimpia paikallishoitotuotteita/siteitä perehtymättä haavan taustalla piilevien syiden selvittämiseen hukataan paljon veronmaksajien rahoja.

On ollut upeaa todeta, miten innostuneita opiskelijat ovat olleet tähän oppimismenetelmään ja opettamiseen sekä miten antaumuksella he ovat potilastapauksensa esitelleet ja ennenkaikkea miten selkeästi he omaksuvat rooliaan tulevina ammattilaisina pohtien kustannuksia ja ennaltaehkäisyä haavojen hoidossa.

Kirjoittaja:

Outi Kaarela
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto

Pienten askelien periaatteella

Tein opetusharjoitteluni Tietoliikenteen simuloinnit ja työkalut -kurssiin. Kyseessä on maisterivaiheen englanniksi pidettävä valinnainen kurssi, joka koostuu teorialuennoista sekä harjoitustyön ohjaustunneista. Kurssin suorittaakseen opiskelijoiden tulee tehdä harjoitustyö sekä tentti, ja kurssin arvosana tulee tentin arvosanasta. Tarkoituksenani oli kehittää kurssia enemmän opiskelijaystävälliseen ja käytännönläheisempään suuntaan. Tein kurssille useita pieniä uudistuksia. Harjoitustyöhön liittyviä uudistuksia olivat harjoitustyöohjeen uudistus entistä selkeämmäksi ja kattavammaksi, käytännönläheisten tehtävien lisääminen harjoitustyöhön, sekä palautteenanto kurssista yhtenä harjoitustyön tehtävänä. Tenttiuudistuksiin kuuluivat muutaman tenttikysymyksen antaminen etukäteen sekä tentin arvioinnin muuttaminen osaamisperusteiseksi.

Harjoitustyöohjetta muutettiin mentorin neuvosta. Kattavamman ja selkeämmän harjoitustyöohjeistuksen myötä opiskelijat tarvitsivat vähemmän ohjausta perusasioista. Aikaisempina vuosina opiskelijoiden tuli etsiä itse harjoitustyöhön liittyvät perusasiat kurssin luennoilta, ajatuksena se että he osaavat asiat sitten tentissäkin paremmin kun ovat niitä joutuneet itse etsimään. Tämä ei kuitenkaan toiminut: se, että opiskelijat joutuivat etsimän tietoa itse, ei tarkoittanut sitä että he osasivat kyseiset asiat tentissä. Se aiheutti vain opettajalla lisätyötä harjoitustyön korjaamiseen, kun opiskelijat käyttivät joko vääriä tietoja tai vain osaa tarvittavista tiedoista. Vaikka harjoitustyöohjeissa sanottiin selkeästi että tarvittavat tiedot löytyvät luennoista, suuri osa opiskelijoista turvautui Wikipediaan minkä antama tieto oli liian ylimalkaista. Näistä syistä mentori ehdotti ohjeistuksen muutosta.  Uudistus helpotti opiskelijoiden lisäksi myös opettajan työtä harjoitustyön korjausvaiheessa.

Käytännönläheisten tehtävien lisääminen harjoitustyöhön oli opiskelijoiden mielestä erinomainen asia. Myös mentori kannusti tähän. Poikkeuksetta opiskelijat pitivät näiden tehtävien tekemisestä, ja palautteessa kehuivat tehtäviä ja toivoivat niitä jopa lisää. Viimeiseksi tehtäväksi olin lisännyt kurssipalautteen antamisen: sekä yliopiston sivuilla olevan palautelomakkeen täyttämisen että lyhyen kirjallisen palautteen antamisen. Aikaisempina vuosina juuri kukaan ei käynyt täyttämässä yliopiston sivuilla kurssipalautetta, vaikka sitä useasti pyysin ja jaoin linkin luentokalvoissa. Nyt liki jokainen kävi antamassa palautetta, ja jokainen kirjoitti myös kirjallista palautetta, innokkaimmat jopa sivun verran. Sain joitakin hyviä kehittämisideoita kurssiin. Toisaalta useampi opiskelija kirjoitteli tikusta asiaa, koska selvästi ajattelivat että tähän pitää kirjoittaa jotakin jotta harjoitustyö menee varmasti läpi. Osa myös intoutui käymään läpi kaikki yliopistoon ja opiskeluun liittyvät negatiiviset asiat kurssien paljoudesta ja tietokoneluokkien ahtaudesta lähtien. Pelkkä linkki yliopiston sivuilla olevalle kurssipalautesivustolle olisi varmaankin riittänyt.

Tenttikysymysten antaminen etukäteen aiheutti opiskelijoiden keskuudessa suurta innostusta. Annoin heille ensimmäisen luennon yhteydessä kymmenen kysymystä, joista 2-3 tulee varmasti tenttiin. Nämä kymmenen laajahkoa kysymystä oli poimittu käytännössä suoraan kurssin tavoitteista ja kuuluivat kurssin ydinainekseen. Vaikka opiskelijat näkevät kurssin sivuilta kurssin tavoitteet ja kurssin ydinaineksen ja niissä olevia asioita aina kysytään tenteissä, opiskelijat eivät ymmärrä että nuo ovat niitä asioita joita kannattaa opetella. Kun muutin kurssitavoitteet ja ydinainekset tenttikysymysten muotoon, johan upposi. Muutama opiskelija olisi viimeisen luennon jälkeen halunnut tarkalleen tietää mitkä kysymykset noista kymmenestä tulee tenttiin, ja harmistuivat kun kerroin että se selviää vasta tentissä. Mutta pääosin opiskelijat pitivät tuosta systeemistä – se opasti heitä opettelemaan kurssin kannalta oleellisia asioita.

Muutin tentin arvostelun osaamisperusteiseksi ja laitoin tekemäni arvostelutaulukon kurssin nettisivuille. Tästä en saanut palautetta, joten en tiedä mikä opiskelijoiden kanta osaamisperusteisuuteen on, mutta minun työtäni se helpotti suuresti. Aikaisemman avainsanojen osaamisen sijaan tentin läpäisyyn vaadittiin nyt se, että on ymmärtänyt asioita pelkän ulkoa opittujen avainsanojen kirjoittamisen sijaan. Kun kunkin pistemäärän kohdalle oli taulukossa kirjattu osaamisperusteet kyseiseen pistemäärään, oli arvostelu helppoa. Aikaisemmin oli ongelmana sellaiset vastaukset, joissa oli oikeita asioita mutta myös puuta heinää: kuinka sellaisen arvostelee ja paljonko hölynpölystä voi sakottaa? Nyt arvostelutaulukko antoi suoraan vastauksen tähän. Suosittelen muitakin opettajia tutustumaan osaamisperusteiseen arvosteluun, ja mikäli ajatus tuntuu hyvälle, tämän kirjoituksen lopussa olevista lähteistä löytyy lisää luettavaa.

Kurssiuudistukset olivat mielestäni pääosin onnistuneita. Opiskelijat olivat tyytyväisiä kurssiin, ja tenttivastauksista päätellen suurin osa oli myös ymmärtänyt kurssilla opetettuja asioita. Suurin osa opiskelijoista kävi myös luennoilla sekä harjoitustyön ohjaustunneilla. Oppimistulokset olivat mielestäni pääosin hyviä. Reilua vertailua kurssin arvosanoista aikaisempiin vuosiin en voi tehdä, sillä kurssi muuttui kandivaiheen pakollisesta suomenkielisestä kurssista maisterivaiheen valinnaiseksi englanninkieliseksi kurssiksi, ja tästä syystä kurssin opiskelijoista suurin osa oli hyvin motivoituneita kansainvälisiä opiskelijoita. Näppituntumalta kuitenkin sanoisin, että olen oikealla tiellä. Pienillä askelilla eteenpäin – ei se vauhti vaan oikea suunta.

Lähteet:
Becker HS, Geer B, and Hughes EC. 1968. Making the grade: The academic side of college life. New Brunswick, NJ: Transaction. (Republished in 1995)

Bjaelde OE, Lauridsen KM, Lindberg AB. Coimbra Group/ Education Innovation Working Group. Current trends on assessment in Europe – the way forward. 2018

Brown GTL. Is Assessment for Learning Really Assessment? Front. Educ. 2019, 4:64. doi: 10.3389/feduc.2019.00064

Kirjoittaja: 
Johanna Vartiainen
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto