Vuorovaikutusta ja motivointia – oppia hammaslääketieteen opiskelijoille

Opetusharjoittelun kehittämiskohteenani oli yhdistelmä kahdesta eri opintojaksosta, joissa opetetaan toisiaan täydentäviä asioita. Opetuksen ensimmäisen osan muodostaa Potilas-hammaslääkäri vuorovaikutus (Johdatus hammaslääkärin toimintaympäristöön-kurssi), jonka jälkeen tulee heti toinen osio, Motivoiva haastattelu (Parodontologia II-kurssi).

Kehittämisprojektina halusin päivittää ja selkeyttää opintokokonaisuuden luentomateriaalin kokonaan ja muokata opetusmenetelmiä monipuolisemmiksi. Koska opintokokonaisuuden keskeisenä teemana on vuorovaikutus, halusin lisätä opetukseen vuorovaikutuksellisia aktivoivia tehtäviä kuten pariporina. Tavoitteenani oli valmistaa opetusmateriaali, josta opiskelijat saavat paremman käsityksen, mitä motivoiva haastattelu / keskustelu tarkoittaa ja, mistä he saisivat paremmat eväät kyseisen menetelmän hyödyntämiseen. Osaksi vuorovaikutusluentoa lisäsin myös rooliharjoituksen, jossa opiskelijat harjoittelevat potilas-lääkäri-vuorovaikutusta ja niistä sitten keskusteltiin koko ryhmän kesken. Lisäksi hyödynsin valmiita esimerkkivideoita motivoivasta haastattelusta osana ryhmätöiden ennakkomateriaalia. Ryhmätöissä keskustelimme opiskelijoiden kanssa heidän vuorovaikutustaidoistaan sekä motivoinnista (keskustelujen pohjina toimivat opiskelijoiden ennakkotehtävät sekä aiemmat harjoitteet). Etenkin ennakkovalmistautuminen ryhmätöihin on ollut aiemmin heikkoa, joten halusin näillä muutoksilla parantaa tätä osuutta.

Digipedagogiikkaa hyödynsin opetusharjoittelussa Presemon ja Mentimeterin muodossa. Tein näille alustoille kyselyitä, äänestyksiä sekä sanapilviä, jotka toimivat aktivoivina tehtävinä opetustilanteissa. Olen aiemmin käyttänyt kyseisiä alustoja, joten niiden käyttö tuntui luontevalta eikä minun tarvinnut opetella erikseen uutta ohjelmaa harjoittelua varten.

Aktivoivat tehtävät toimivat suurimmaksi osaksi, mutta sain myös huomata, että hyvästä suunnittelusta ja ennakkovalmistautumisesta huolimatta opetustilanteessa menetelmät eivät aina välttämättä toimikkaan niin hyvin kuin olisin ajatellut. Ongelmia ilmeni usein kyselyiden ja äänestysten jälkeen saada opiskelijat selittämään vastauksiaan. Tähän en ole vielä löytänyt oikeaa ratkaisua, miten saada opiskelijat selittämään vapaaehtoisesti omia näkemyksiään. Rooliharjoitukset olivat toimiva lisä opetuksessa ja niitä aionkin kehittää jatkossa paremmin vastaamaan tosielämää. Nyt olin käyttänyt kiireen takia tekoälyn tuottamia vuorosanoja, jotka tuntuivat osittain melko tosikkomaisilta.

Muutosten jäljiltä opiskelijoiden oppimistulokset näyttäisivät jonkin verran parantuneen. Viime vuonna kokonaisuuden lopussa toteutetun kirjallisen ryhmätyön pistekeskiarvo oli 3.75 kun taas tänä vuonna se oli 4.08. Todennäköisin syy saattaa olla se, että muutin tehtävää täksi vuodeksi yksinkertaisemmaksi ja sen painoarvoa enemmän teoriapohjaisemmaksi kuin aiemmin. Uudistuksilla ei kuitenkaan ollut erityisempää merkitystä kurssin läpäisyyn, sillä tänäkin vuonna saman verran opiskelijoita sai suoritettua kurssin hyväksytysti kuin aikaisempinakin vuosina.

Opiskelijat antoivat kokonaisuutena opetuksestani hyvää palautetta. Valitsemani opetusmateriaali ja -menetelmä tukivat heidän oppimistaan hyvin ja tehtävien ohjeistuksista ja riittävästä tuesta/ohjauksesta annettiin hyvää palautetta. Luentoihin liittyen opiskelijat nostivat esiin sen, että jotkin käsitellyt aiheet (vuorovaikutus) olivat itsestäänselvyyksiä (80% jokseenkin samaa mieltä) ja tämä tuli esille myös avoimissa vastauksissa. Opiskelijat kokivat, että aihetta on käsitelty jo riittävästi aiemmilla kursseilla eikä tälle opetukselle välttämättä olisi tarvetta, ainakaan tässä mittakaavassa. Yleinen palaute opetetusta aiheesta oli kuitenkin yllättävän positiivista. Kokonaisuutena opiskelijat näyttäisivät palautteen perusteella saavuttaneen ainakin omasta mielestään opintokokonaisuudelle asetetut osaamistavoitteet. Tämä on positiivinen asia ja puoltaa sitä, että opetusmenetelmät ovat tukeneet opiskelijoiden oppimista.

Mentorini nosti palautteessaan esille vuorovaikutustaitoni, kykyni luoda oppimista tukeva oppimisympäristö, opiskelijakeskeisen opetukseni sekä pedagogisesti hyvin laaditun opetukseni. Tämä palaute tukee osittain ajatuksiani siitä, että miten olen kehittynyt pedagogisesti kurssin aikana (ja kokemuksen myötä). Kehittämiskohteiksi mentorini nosti esille opetuksen saavutettavuuden lisäämisen (fonttikoot, vähemmän tekstiä yms.).

YPE-opintojen aikana sain ideoita, miten voisimme kehittää opetustamme omassa oppiaineessamme laajemmin (esim. kirjallisten ryhmätöiden palautus Moodleen, sähköisten tenttien lisääminen, aktivoivien menetelmien hyödyntäminen). Ensi vuonna haluaisin hyödyntää enemmän videoita opetuksessa (mitä on huono vuorovaikutus lääkärin ja potilaan välillä?), joten minun pitää alkaa etsimään sopivia videoita melko pian.

Opetusharjoittelu tarjosi mahdollisuuden päivittää omaa opetustani tehokkaasti ja sen ansiosta opein paljon myös itsestäni opettajana. Tässä auttoi merkittävästi opetuksestani saama palaute, joka loi uskoa itseeni, että olen oikealla tiellä kohti opetukseni kehittämistä sekä oman opettajaidentiteetin vankistamista.

Luo X, Alias BS, Adnan NH. Active learning strategies and student engagement in undergraduate medical education: A systematic review (2015-2025). Anat Sci Educ. 2026 Apr 14. doi: 10.1002/ase.70231. Epub ahead of print. PMID: 41981822.

Hakim A, Ricketts W, Pfeffer P, Ashworth R. Integration of respiratory physiology and clinical reasoning in the early years of a medical curriculum: engaging with students in a large classroom setting. Adv Physiol Educ. 2023; 47: 237–242.

Stevens NT, McDermott H, Boland F, Pawlikowska T, Humphreys H. A comparative study: do "clickers" increase student engagement in multidisciplinary clinical microbiology teaching? BMC Med Educ. 2017 Apr 8;17(1):70. doi: 10.1186/s12909-017-0906-3. PMID: 28390400; PMCID: PMC5385002.

Hildreth AF, Pearce E, Rudinsky SL, Shen CS, Cole R. Do Students Learn From Playing the Patient? A Study of Peer Role-Play in Prehospital Simulation. Simul Healthc. 2025 Dec 12. doi: 10.1097/SIH.0000000000000904. Epub ahead of print. PMID: 41384859.

Kirjoittaja: Antti Tiisanoja

Kohti parempia kohtaamisia – voiko leikki toimia hammaslääketieteen opetuksen tukena?

Opetusharjoittelukurssikseni valikoitui toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoille kohdennettu Johdatus suun terveyteen -kurssi. Kurssin keskeinen teema oli lapsipotilaiden kohtaaminen ja suun terveyden edistäminen. Halusin opetusharjoittelussani kehittää erityisesti näiden taitojen opetusta ja oppimista.

Kurssi koostui pitämistäni luennoista, itseopiskelutehtävästä, ryhmätöistä ja suun terveyttä edistävän tapahtuman järjestämisestä esikouluikäisille lapsille. Kurssiin ei sisältynyt lainkaan tenttiä, vaan opiskelijat esittivät osaamisensa aktiivisella osallistumisella ryhmätyöskentelyyn, terveyden edistämistapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä tentittömyys ja erilaiset tavat oppia koettiin opiskelijoiden keskuudessa tervetulleiksi ja innostaviksi.            

Oman erikoisalani pohjalta halusin nostaa kurssilla esille lapsipotilaiden kohtaamisen taidot. Pohdin pitkään, millaisia opetusmenetelmiä voisin ottaa käyttöön. Voisiko yliopisto-opinnoissa hyödyntää leikkiä pedagogisesta näkökulmasta? Kokisivatko hammaslääketieteen opiskelijat tällaisen opetusmenetelmän liian hämmentäväksi? Päätin ottaa kuitenkin riskin ja kokeilla. Tosin halusin valita pedagogisesti pätevät opetusmenetelmät, joten tein kirjallisuushaun liittyen nallesairaalatoimintaan, jota on aiemminkin hyödynnetty Suomessa yliopistoissa lääketieteen opetuksessa (Moisio ym. 2017), muttei käsittääkseni laajemmin hammaslääketieteen opetuksessa. Yllätyin ilokseni siitä, että tätä pedagogista menetelmää oli tutkittu ja siitä oli saatu niin lupaavia oppimistuloksia kandeilla (Moisio ym. 2017; Nheu ym. 2018) kuin vähennetty lapsipotilaiden kokemaa pelkoa hoitotilanteissa (Rashid ym. 2021) ja lisätty lasten terveystietämystä (Leonhardt ym. 2014).

Opetusharjoittelun myötä havaitsin, että opiskelijat arvostivat vaivannäköäni monipuolisten opetus-menetelmien suhteen. Pienetkin asiat, kuten videot luennoilla, mainittiin kiitoksina opiskelijapalautteissa. Onnistuin aktivoimaan opiskelijoita pohtimaan omien kokemusten kautta potilaan hyvän kohtaamisen merkitystä. Luennoilla ja osin myös ryhmätöissä opin tunnistamaan passiiviset opiskelijat, jotka saattoivat vetäytyä omiin oloihinsa. Suurin iloni oli, kun jokainen opiskelija laittoi itsensä likoon lapsipotilaita kohdatessa, jopa aiempien opetustilanteiden hiljaisimmat ja vetäytyneimmät. Terveyden edistämisen tapahtumissa aistin iloa ja innostuneisuutta niin opiskelijoissa kuin esikoululaisillakin.

Palaute kurssista oli pääosin positiivista opiskelijoilta, mentorilta, vertaisryhmäläiseltä ja päiväkotiryhmiltä. Yhdessä tekemisen ja kokemisen riemu tiivistyi eräässä opiskelijapalautteessa osuvasti.  

”Oli hauskaa päästä järjestämään lapsille tapahtuma, lapset selkeästi viihtyivät tapahtumassa ja olivat iloisia, että heille sellainen järjestettiin.”

 

Kuinka sitten kävi peloilleni liittyen leikin hyödyntämiseen yliopisto-opetuksessa: sain todeta, että riskinotto kannatti. Opiskelijat kokivat oppimisen iloa ja ottivat ennakkoluulottomasti haasteen vastaan kohdata lapset tulevassa ammattiroolissaan. Kannustan jatkossakin tarjoamaan opiskelijoille uusia näkökulmia oppimiseen ja haastamaan heidät harjoittelemaan vuorovaikutusta – jopa leikin avulla.

 

Lähteet:

Leonhardt, C., Margraf-Stiksrud, J., Badners, L., Szerencsi, A., Maier, RF. (2014). Does the ‘Teddy Bear Hospital’ enhance preschool children’s knowledge? A pilot study with a pre/post-case control design in Germany. Journal of Health Psychology, 19(10):1250-1260.

Moisio, H., Heikkilä, P., Kakko, K., Rantanen, M., Hakkarainen, K., & Hutri-Kähönen, N. (2017). Nallesairaalasta oppia lapsen kohtaamiseen. Suomen lääkärilehti, 33, 1721-1722

Nheu, L., Uahwatanasakul, W., & Gray, A. (2018). Medical students’ experience of a Teddy Bear Hospital as part of a paediatric curriculum. Focus on Health Professional Education: A Multi-Professional Journal, 19(3), 40–51.

Rashid, A., Cheong, A., Hisham, R. (2021). Effectiveness of pretend medical play in improving children’s health outcomes and well-being: a systematic review. BMJ Open, 11:e041506.

Kirjoittaja: Anna Pelkonen

“Plussan puolelle etänä oleville ilmentyneistä teknisistä fiboista huolimatta.” - OpinTori hybridinä vuonna 2022

 “Kuuluuko ääni? Näkyykö tämä jako kaikille? Miten tämä nyt menikään?” Nämä lauseet ovat varmasti tuttuja monelle opettajalle ja opiskelijalle. Näihin etä- ja hybridiopetuksesta tuttuihin kysymyksiin päästiin paneutumaan OpinTorilla 5.5.2022 Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella.  

Tänä vuonna OpinTori järjestettiin 14. kerran ja ensimmäistä kertaa hybriditapahtumana. Tapahtumaan pystyi siis osallistumaan joko paikan päällä Linnanmaan kampuksella tai etänä Zoomin kautta. OpinTori on Peda-Pohjoinen -verkoston korkeakouluille suunnattu Oulun yliopiston koulutuksen ja opetuksen teemapäivä. Tapahtumassa jaetaan korkeakoulujen opetuksen, ohjauksen ja oppimisen hyviä käytänteitä ja keskustellaan koulutuksen ajankohtaisista aiheista. Tämän vuoden teemana oli hybridiopetus ja -oppiminen keskittyen hyvinvointiin, opettajan ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen sekä motivaatioon. OpinTori järjestettiin yhteistyössä kasvatustieteiden tiedekunnan yliopistopedagogiikan tiimin ja yliopistopedagogiikan opiskelijoiden sekä digipedagogiikan hankkeiden DigiPeda,  KOTODIPPI, LearnHybrid ja OpenDigiTaito kanssa. 

Kuva 1. Opintorin aloitus (kuva Merja Maikkola).

Päivä alkoi yhteisillä aamukahveilla ja aloituspuheenvuoroilla, joihin yleisö pääsi osallistumaan aktivoivien työkalujen (Mentimeter ja Presemo) avulla. Yhteiseen aloitukseen osallistui noin 150 henkilöä, joista puolet olivat paikan päällä ja puolet etänä. Yhteisen aloituksen jälkeen osallistuja pystyi valitsemaan jopa neljästä eri rinnakkaisohjelmasta, mihin halusi osallistua. Päivän rinnakkaisohjelmat koostuivat yhteensä 40 esityksestä, joiden joukossa kuultiin niin yliopistopedagogiikan opiskelijoiden – alojensa asiantuntijoita hekin – sekä eri hankkeiden ja asiantuntijoiden esityksiä. Rinnakkaissessioihin osallistui yhteensä yli 350 osallistujaa. Päivän päätteeksi paneelissa pohdittiin tulevaisuuden oppimista ja osaamista. 

Kuten moni varmasti tietää, hybridiopetukseen ja -oppimiseen liittyy monia hyötyjä – mutta myös haasteita. Mentimeterillä tehdyn kyselyn mukaan (kuva 2) OpinTorin osallistujilla hybridiopetuksesta tuli päällimmäisenä mieleen joustavuus, tekniikka ja tekniset ongelmat. Joustavuus voidaan nähdä sekä mahdollisuutena että osaamisvaatimuksena. Tekniset ongelmat puolestaan voivat olla osoitus siitä, että osaamisen taso tai tekniikka itsessään ei ole tarpeeksi kehittynyttä palvelemaan hybridiopetuksen ja -oppimisen tarpeita. 

 

Kuva 2.”Mitä sanasta hybridiopetus tulee mieleen?” Mentimeter-aktivointityökalulla tehty sanapilvi OpinTorin osallistujien vastauksista (kuva Hanna Spets). 

Kuinka luodaan onnistunut hybridiopetus? Näitä pohdittiin LearnHybrid-hankkeen keynote-puheenvuorossa, jossa Sari Pramila-Savukoski ja Tiina Törmänen kävivät läpi hybridiopetuksen käsitettä ja hybridiopetuksen mahdollisuuksia sekä onnistumisen elementtejä. Tässä yhteydessä hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, johon osallistuu sekä lähi- että etäosallistujia, mutta termiä käytetään edelleen vaihtelevasti eri muotoisen opetuksen toteuttamiseen. Koronapandemian alku loi pakottavan tarpeen siirtää opetusta verkkoon ja sittemmin tilanteen helpotuttua on palattu takaisin kampuksille.

Hybridiopetus tarjoaa mahdollisuuden osallistua tasapuolisesti opetukseen tilanteissa, joissa esimerkiksi terveydentila tai välimatkat eivät mahdollista paikan päällä opiskelua. Se tarjoaa myös opetuksen saavutettavuuden. Hybridiopetus tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden myös arvokkaaseen kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen luokassa (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022). Hybridiopetus todella mahdollistaa joustavan osallistumisen paikasta riippumatta ja huomioi erilaiset oppijat: toisten oppimista tukee paremmin lähiopetus luokassa, kun taas toisille sopii paremmin etäyhteyden kautta osallistuminen.  

Vielä on edelleen haasteena erilaisten kädentaitojen opetus hybridimuotoisena, mutta siitäkin on tutkimuksia jonkin verran. Pelkona voi olla, että vuorovaikutus kärsii, ja opiskelija jää yksin motivaation puuttuessa ja lopulta voi pudota matkasta. Parhaimmillaan kuitenkin hybridioppiminen edistää reaaliaikaista vuorovaikutusta, mikä puolestaan on heikkous itsenäisesti suoritettavilla verkkokursseilla, joissa ei voi reaaliaikaisesti olla vuorovaikutuksessa (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022).

Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden edistämiseksi hybridiopetus vaatii opettajalta monien asioiden huomioimista, valmistautumista, oman roolin selkiyttämistä sekä pedagogista suunnitelmaa. Parhaimmillaan hybridiopetus voi mahdollistaa käytännöllisiä, kasvatuksellisia ja taloudellisia hyötyjä, tehostaa opetusta ja oppimisen laatua (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022). Tämä vaatii kuitenkin opetusmenetelmien uudelleen tarkastelua ja sitä, että jo tunnistettuja opettajien ja opiskelijoiden tarpeita tulee huomioitua opetusta suunniteltaessa/toteuttaessa. Opiskelijoiden osalta se tarkoittaa mahdollisuutta aktiivisesti osallistua opetukseen, jotta voi olla osa yhtenäistä opiskelijaryhmää. Opettajien osalta se tarkoittaa tarvetta löytää uusia opetusmenetelmiä, joilla voi tukea opiskelijoiden oppimista tasavertaisesti ja vuorovaikutusta tukien. Näitä uusia menetelmiä on luotu ja pilotoitu LearnHybrid- hankkeessa, josta voit lukea lisää blogista. Hanke on tuottanut myös koosteen onnistuneen hybridiopetuksen avaintekijöistä ja tuottaa tietoa ja myös koulutusta hybridiopetuksesta. Keynote- esitys on löydettävissä hankkeen blogista. 

Tulevaisuuden hybridiopetuksen suuntia pohdittiin myös lehtori Jukka Kurttilan vetämässä OpinTorin paneelikeskustelussa, johon osallistuivat Oulun yliopiston koulutusvararehtori Tapio Koivu, Opendigitaito-hankkeen projektipäällikkö Heikki Kontturi, lehtori Janne Länsitie ja opiskelijat Emma Hulkkonen ja Eija Nyman. Panelistit keskustelivat muun muassa siitä, mitä onnistuneessa hybridiopetuksessa kannattaa ottaa huomioon. Ensinnäkin on pohdittava hybridiopetuksen tarkoituksenmukaisuutta: mihin kaikkeen opetukseen hybriditoteutus soveltuu ja millaiset pelisäännöt hybriditoteutuksessa sovitaan. Paneelissa korostui hybridiopetuksen opiskelijalähtöisyys ja vuorovaikutus: opiskelijoita olisi hyvä kuunnella siitä, millaiset vaikutusmahdollisuudet heillä on ja miten erilaisia oppijoita voi tukea.  

 Kuva 3. Paneelikeskustelu (kuva Lotta Ellonen).

Kuva 4. Kysymyksiä panelisteille Mentimeterissä (kuva Hanna Spets).

Opetuksen ei tulisi kärsiä hybriditoteutuksen kustannuksella, eli hybridiopetuksessa ei saa unohtaa opetuksen fokusta ja laatua, opiskelijalähtöisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Toisaalta tärkeänä pidettiin opettajan oman näkökannan huomiointia: mitä osaamista opettajalta löytyy, millaista tukea (tekninen/pedagoginen/sosiaalinen) opettaja saa ja miten opettaja välttyy hukkumasta alati kasvavaan työkuormaan ja digipedagogisiin vaatimuksiin. Vaikka hybriditoteutus mahdollistaa joustavan ja vuorovaikutuksellisen opetustilanteen, moni opettaja kokee sen haastavaksi. Opettajien teknistä osaamista tulisikin jatkuvasti kehittää, ja hybridiopetusta on mahdollista rakentaa yhteistyössä työelämälähtöisesti, poikkitieteellisesti ja korkeakoulujen kesken.  

Aktiivinen korkeakouluyhteistyö ja tekninen tuki olivat edellytyksiä myös OpinTorin hybriditoteutukselle. Ensi vuonna OpinTori järjestetään 15. kertaa. Tule mukaan juhlavuoden OpinTorille 11.5.2023!  

Liity mukaan keskustelemaan hybridiopetuksesta KOPE - korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä -ryhmässä Facebookissa.

Kirjoittajat: Jenni Saraniemi ja Hanna Spets  

Lähteet:  

Pramila-Savukoski, S. & Törmänen, T. (2022). OpinTori keynote 5.5.2022 Oulun yliopisto: Hybrid learning – what makes it to succeed? [Powerpoint-esitys].