Tekniikan opetus on perinteisesti ollut varsin opettajakeskeistä ja luennoilla opiskelijoiden rooli jää usein passiiviseksi. Tämä tuli esiin myös yliopistopedagogiikan opintojen opetusharjoittelun havainnoissa, missä huomasin, että aktivointia on niukasti, vaikka opiskelijat selvästi toivoisivat sitä lisää. Tästä lähtökohdasta syntyi tarve itse kokeilla, miten luentoja voisi kehittää osallistavammiksi ilman, että fokus siirtyy itse menetelmiin oppimisen sijaan. Kurssiksi valikoitui ensimmäisen vuoden konetekniikan opiskelijoille suunnattu Johdanto konetekniikan materiaaleihin-kurssi.
Käytännössä
aktivointi ei vaadi suuria rakenteellisia muutoksia, vaan se voidaan rakentaa
osaksi luennon rytmiä pienillä keinoilla. Esimerkiksi nopeat
monivalintakysymykset toimivat hyvin kertauksessa ja antavat välitöntä
palautetta, kun taas pari- ja ryhmäkeskustelut tukevat ajatusten jäsentämistä.
Lyhyet luentoharjoitukset puolestaan auttavat soveltamaan juuri opittua, ja
visuaaliset elementit konkretisoivat käsitteitä. Olennaista on, että aktivointi
ei jää pelkäksi mekaaniseksi tekemiseksi, vaan siihen liitetään keskustelua ja
pohdintaa. Tutkimustulokset kuitenkin tukevat aktivoinnin merkitystä
oppimisessa ja asioiden muistamisessa (Prince 2004, Hartikainen ym. 2019).
Hyväksi
havaittu toimintatapa omassa harjoittelussani oli luennon jäsentäminen
selkeisiin aktivoiviin osuuksiin: alussa lyhyt kertauskysely, sen jälkeen
muutama lyhyt tehtävä luennon aikana. Opiskelijapalautteen perusteella
tällainen rytmitys koettiin pääosin toimivaksi, vaikka toiveita vaihtelusta ja
aktivoinnin määrästä oli eri suuntiin.
Aktivoinnin
rinnalla tarkastelin myös arviointia. Perinteisen tentin vaihtoehdoksi tarjosin
viikoittaisia tehtäviä ja reflektiota, joiden tavoitteena oli tukea jatkuvaa
oppimista. Perinteisen tentin käyttö ei tutkimusten mukaan välttämättä tue
opiskelijoiden oppimista parhaalla mahdollisella tavalla (French ym. 2023). Vaikka
vain pieni osa opiskelijoista valitsi tämän suoritusmallin, palaute oli
myönteistä erityisesti soveltavien tehtävien osalta. Samalla nousi esiin
käytännön haasteita, kuten arvioinnin työmäärä ja tekoälyn hyödyntäminen
tehtävissä
Keskeinen
kysymys ei lopulta ole pelkästään se, miten aktivoida, vaan kuinka paljon ja
millä tavalla. Aktivoinnin tulisi aina palvella oppimistavoitteita ja olla
mielekästä sekä opiskelijoille että opettajalle. Pienillä, harkituilla
muutoksilla luennoista voidaan tehdä osallistavampia ja oppimisesta syvempää
ilman, että opetuksesta tulee menetelmien suorittamista itseisarvonaan.
Lähteet:
Prince, M.
(2004). Does active learning work? A review of the research. Journal of
Engineering Education,
93(3), 223-231.
Hartikainen,
S., Rintala, H., Pylväs, L., & Nokelainen, P. (2019). The concept of
active learning and the measurement of learning outcomes: A review of research
in engineering higher education. Education Sciences, 9(4), 276.
French, S.,
Dickerson, A., & Mulder, R. A. (2023). A review of the benefits and
drawbacks of high-stakes final examinations in higher education. Higher
Education, 88,
893–918.
Kirjoittaja: Jaakko Hannula
