Opetusharjoitteluni tein kroonisen kivunhoidon opetuksesta, joka on osa lääketieteellisen tiedekunnan tuki- ja liikuntaelinsairauksien opetuskokonaisuutta. Kurssi
pidetään neljännen vuoden lääketieteenopiskelijoille. Opiskelijoita kurssilla
on keskimäärin noin 150. Krooninen kipu -opetuskokonaisuus on aikaisemmin
toteutettu viitenä 90 minuutin luentona sekä yhtenä 6 tunnin teemapäivänä sekä
pienryhmäopetuksina.
Yhtenä kehityskohteena oli teemapäivä,
joka on aikaisemmin toteutettu siten, että yksi opiskelijaryhmä on tehnyt
lyhyitä luentoja tai opetusvideoita eri kroonisen kivun aiheista ja potilaan
tutkimisesta. Esitykset on laadittu opettajien ohjauksessa. Loput kurssilaiset
ovat istuneet luentosalissa kuuntelemassa näitä esityksiä. Käytännössä tämä on
tarkoittanut sitä, että eniten oppivat esityksien laatijat, muiden oppiminen on
jäänyt aktiivisuuden ja seuraamisen varaan. Teemapäivä on kokonaisuudessaan
ollut hieman raskas. Opiskelijoiden motivaatio on jäänyt alhaiseksi, ja
sellaisen vaikutelman he ovat antaneet myös palautteissa.
Merkittävin uudistus oli laatia
Moodle-verkkoympäristöön opetuskokonaisuus, joka korvaisi teemapäivän. Lisäksi
verkkokurssiin sisältyy aihetta laajemmin ja syvällisemmin käsitteleviä osioita.
Kurssipohja myös mahdollistaa opetettavien aihealueiden lisäämisen ja
muokkaamisen tulevaisuuden opetusta ajatellen.
Krooninen kipu ei ole vain fyysinen vaiva,
vaan se koskettaa monia elämänalueita. Halusin opiskelijoiden ymmärtävän, että
kokonaisvaltainen lähestymistapa on avainasemassa kroonisesta kivusta kärsivien
potilaiden hoidossa. Verkkokurssin ydinsisältö kostuu fysiologian, psykologian
ja sosiaalisen näkökulman yhteen liittämisestä. Täten pystyin tarjoamaan
opiskelijoille työkaluja ymmärtää kroonisen kivun monimutkaista luonnetta.
Kurssin pedagoginen uudistus oli tehdä
opetuspodcasteja osaksi kurssisisältöä. Podcasteja käytetään lisääntyvissä
määrin lääketieteen opetuksessa maailmalla (Kelly ym. 2022), mutta meillä
lääketieteellisessä tiedekunnassa näiden käyttäminen opetuksessa on vielä ollut
vähäistä, jos olleenkaan. Podcastit monipuolistavat opetusta sekä tarjoavat
joustavuutta ja saavutettavuutta opintoihin mahdollistamalla opintojen
kuuntelun itselle parhaiten sopivana ajankohtana. Tavoitteena oli tuoda
opetettavaa aihetta elävästi ja innostavasti esiin sekä tarjota opiskelijoille
mahdollisuus oppia uutta kuuntelun kautta. Podcasteja käytettiin täydentämään
perinteisiä opetusmateriaaleja. Pedagogisena kehittämiskohteena podcastien
tekeminen oli sekä haastavaa että palkitsevaa. Se antoi mahdollisuuden kehittää
uusia taitoja sekä syventää ymmärrystä aiheesta. Lisäksi se tarjosi
opiskelijoille uudenlaisen oppimiskokemuksen.
Podcastit soveltuvat laajasti
opetuskäyttöön. Lääketieteen opetuksessa suosittuja aiheita ovat
lääketieteelliset innovaatiot ja tutkimus sekä terveysteknologia.
Potilastapaukset ovat myös suosittuja aiheita. Podcastien avulla voidaan
perehdyttää tiettyyn aihealueeseen luennon omaisesti, vaikkapa laatimalla omien
aikaisempien luentojen pohjalta käsikirjoitus tai haastatella toista luennoitsijaa
opetuksen aiheesta. Podcastit toimivat myös asiantuntijoiden haastatteluissa
sekä kriittisessä keskustelussa tai vaikkapa väittelyssä, kun halutaan
argumentoida keskusteltavaa aihetta eri näkökulmista. Podcastien avulla voidaan
myös tuoda esiin uusia innovaatioita, esitellä tutkimuksia tai tehdä
tiivistelmiä isommista aihekokonaisuuksista. Ne soveltuvat erinomaisesti
ajankohtaisten aiheiden ja trendien esittelyyn ja pohtimiseen. Podcasteihin voi
sisällyttää opiskelijoille tarkoitettuja tehtäviä, kuten monivalintatehtäviä
tai kirjoitustehtäviä, jotka pohjaavat podcastin sisältöön.
Muutamia asioita tulisi huomioida
podcasteja tehdessä. Kohdeyleisö pitää tietää ja tunnistaa, myös kuuntelijoiden
tietämyksen taso. Asiantuntijoille suunnattu podcast ei välttämättä sovellu
opiskelijoille. Kiistanalaiset tai arkaluontoiset aiheet täytyy käsitellä
kunnioittavasti ja hienotunteisesti. On tärkeää varmistaa, että
opetuspodcasteissa esitetyt tiedot ovat tarkkoja, hyvin tutkittuja ja peräisin
luotettavista lähteistä. Myös objektiivisuus tulee säilyttää. Tekijänoikeudella
suojatun materiaalin käyttöön liittyvät rajoitukset tulee myös ottaa huomioon.
Opetuspodcasteja arvioivissa tutkimuksissa
on pohdittu podcastien optimaalista pituutta, mutta tähän ei ole
yksiselitteistä vastausta. Podcast ei saa olla liian pitkä, jotta mielenkiinto
säilyy. Ihannepituus riippuu paljon käsiteltävästä aiheesta, mutta myös
kohderyhmästä. Tutkimusten perusteella on kuitenkin suositeltu lyhyempään
pituutta, esimerkiksi 10–15 minuuttia. (Kelly ym. 2022, Prisnie ym 2022) Lisätutkimusta
tarvitaan siitä, miten, minkä pituisina ja missä muodossa podcastit parhaiten
soveltuvat opetukseen (Prisnie ym 2022, Kelly ym 2022). Omat podcastit ovat
jaettu 5–10 minuutin osiin, mutta podcastit on mahdollista kuunnella myös
kokonaisuudessaan. Yleisesti kuuntelijat pitävät tärkeänä asioiden tiivistämistä
ydinasioihin. Tärkeänä pidetään käsiteltävän aiheen sisällön luotettavuutta ja
mistä lähteistä tieto on. Haastatteluun pohjautuvat podcastit koetaan monologia
parempina. Esiin on nostettu myös helppous navigoida opetuspodcastien sisältöä.
(Kelly ym. 2022, Wang ym 2023). Opetuspodcastien hyötynä saattaa olla opitun
tiedon säilyminen, tieto saattaa jäädä paremmin mieleen (Wang ym 2023).
Opetusharjoittelua varten tehdyt podcastit
käsittelivät kroonisen kivun vaikutusta mieleen ja mielen vaikutusta koettuun
kipuun. Asiantuntijana ja haastateltavana oli psykiatrian professori. Hän oli
aikaisemmin pitänyt vastaavaa luentoa opiskelijoille. Podcastin käsikirjoituksen
tein luentomateriaalin pohjalta, jonka mukaan myös podcastit jaettiin
lyhyempiin osa-alueisiin. Toinen podcast oli kroonisesta kivusta kärsivän
potilaan oma kertomus ja hyvin henkilökohtainen kokemus elämisestä vaikean kivun
kanssa jo vuosikymmenen ajan.
Näistä podcasteista saatu palaute on ollut
pääsääntöisesti positiivista, mutta myös vaihtelevaa, mikä olikin odotettua.
Osa opiskelijoista kuuntelevat ja toiset perehtyvät aiheeseen mieluummin
lukemalla. Jotkin opiskelijat ovat palautteen perusteella pitäneet podcasteista
erityisen paljon. Varsinkin potilaan haastattelua ja kokemusta kroonisesta
kivusta pidettiin tärkeänä ja mielenkiintoisena kuunnella, tämä oli myös osalle
jäänyt kurssista parhaiten mieleen. Palautteessa toivottiin podcasteja enemmän
lääketieteen opetukseen.
Podcastit mahdollistavat joustavan tavan
oppia, ne eivät ole tiettyyn aikaan tai paikkaa sidottuja. Tämän muotoiselle
opiskelulle on helpompi löytää aikaa. Podcasteja voi kuunnella jonkin
aktiviteetin yhteydessä. Sisältö on helposti toistettavaa. Ne tarjoavat usein
tehokkaan aiheen sisällön oppimisen, ne ovat tiivistettyjä ja niissä mennään
suoraan asiaan. Tutkimuksissa on myös todettu, että podcastien kuunteleminen
lisää lääketieteen opiskelijoiden kuuluvuuden tunnetta omaan ammattikuntaan
(Kelly ym 2022, Parga-Belinkie ym 2023, Wang ym 2023). Podcasteista voi olla myös
apua sellaisille oppijoille, joilla on esimerkiksi lukihäiriö.
Podcastien avulla opettajat voivat
varmistaa, että kaikki opiskelijat saavat samat tiedot ja kokemukset, etenkin
kun opettaa saman kurssin useita kertoja. Podcastit ovat helppo integroida
osaksi opetusta, etenkin digitaalisiin oppimisympäristöihin. Kerran laadittuna
materiaalia voi hyödyntää uudestaan. Se on myös helposti jaettavissa suurelle
kuulijakunnalle, myös kollegoille tai käytettäväksi toisessa oppilaitoksessa, mikä
voi osaltaan helpottaa opetusten yhtenäistämistä. Opetuspodcast on toimiva tapa
keskustella tietystä aihepiiristä toisen asiantuntijan kanssa. Podcast on myös
erittäin hyvä tapa tuoda anonyymisti potilaan näkökulman ja kokemukset osaksi
opetusta. Uskoisin, että potilaan on helpompi osallistua podcastiin kuin esimerkiksi
kasvokkain tapahtuvaan pienryhmäopetukseen. Podcasteihin voi sisällyttää
aktiivisia oppimistekniikoita, kuten tehtävän antoja, monivalintakysymyksiä tai
ohjeistamalla kuuntelijaa pysähtymään ja pohtimaan avainkohtia.
Yleisesti katsoen oppimistulokset opetuspodcasteja
kuuntelemalla eivät ole parempia kuin perinteisissä oppimismuodoissa, mutta
eivät ole huonompiakaan (Kelly ym. 2022, Wang ym. 2023). Toisaalta podcastit ovat
osa monipuolista opetustarjontaa, jolloin oppiminen eritavoilla voi tehostaa
opetettavan aiheen osaamista, etenkin suurien kurssien ja opiskelijamäärien
kohdalla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että podcastien käyttö opetusmateriaalina tarjoaa monia mahdollisuuksia parantaa opetuksen laatua ja saavutettavuutta. Ne voivat tuoda opiskelijoille uudenlaisen ja osallistavan oppimiskokemuksen sekä innostaa ja motivoi heitä oppimaan aiheesta entistä enemmän. Ainakin itseäni podcastien tekeminen motivoi ja innosti syventymään aiheeseen. Mielenkiintoista on jatkossa kehittää erilaisia tapoja kuulustella opiskelijoilta heidän podcasteista oppimaansa tietoa sekä millaisia tehtäviä podcasteihin voi soveltaa ja miten ne teknisesti olisi järkevin toteuttaa. Podcasteja tullaan mahdollisesti lisäämään koulutustarjonnassamme.
Lähteet:
Kelly JM, Perseghin A,
Dow AW, Trivedi SP, Rodman A, Berk J. Learning Through Listening: A Scoping
Review of Podcast Use in Medical Education. Acad Med. 2022 Jul
1;97(7):1079-1085. doi: 10.1097/ACM.0000000000004565.
Parga-Belinkie JCosmini MHill DBerk JLockwood KPatrick MNovak CTarchichi TR. The Role of
Medical Education Podcasts in Pediatrics. Pediatrics November
2023; 152 (5): e2023062911. 10.1542/peds.2023-062911
Prisnie J, Poon GWS, Stokes P, Brager N. Utilization of
Moderate-Duration Summary Podcasts Compared to Long-Duration Podcasts for
Psychiatry Education by Canadian Pre-clerkship Medical Students. Acad
Psychiatry. 2022 Feb;46(1):133-137. doi: 10.1007/s40596-021-01538-4.
Wang S, Meckling G, Sarah
H, Kasbia G, Singhal N, Zhou C, Raben A. The Effects of Podcasts on Medical
Education: A Systematic Review. 2023 doi://10.21203/rs.3.rs-3297034/v1.
Kirjoittaja: