Erilaisista oppijoista ja syväsuuntautuneisuudesta yliopisto-opinnoissa

Tehtävä: Tutustu artikkeliin. Tee pohdiskeleva blogipostaus ja kiteytä postauksen loppuun kaksi asiaa, jotka haluat erityisesti jakaa muille ryhmäläisille tai kysymys, mihin toivoisit keskustelua blogissa.

Entwistle ja McCune ovat tehneet mielenkiintoista tutkimusta (2013) opiskelijoiden syväoppimiseen suuntautuneesta opiskelutavasta ja itsetuntemuksesta oppimisessa. Tutkimuksessaan he pyrkivät identifioimaan opiskelijaryhmän, joka systemaattisesti käyttää syväoppimisen keinoja, ja ymmärtämään myös näiden opiskelijoiden kokemuksia oppimisympäristöistä. Mielenkiintoista tutkimuksessa oli myös se, että kirjoittajat käyttivät sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä aineiston tarkasteluun. Mielestäni artikkelissa oli myös suhteellisen kattava kirjallisuuskatsaus, josta sai aika hyvän kuvan asiaankuuluvasta aiemmin tehdystä tutkimuksesta.

On tärkeää pyrkiä identifioimaan ja sitä kautta ymmärtämään erilaisia oppijoita, ja myös syväoppiminen ja sen kannustaminen on tärkeää. Mielestäni kurssien aluksi opettajat voisivat esimerkiksi keskustella erilaisista opiskelumetodeista opiskelijoiden kanssa eri kurssien yhteydessä, koska erilaiset tekniikat soveltuvat erilaisille kursseille. Esimerkiksi näin voisi lisätä tietoutta syväoppimisesta ja kannustaa opiskelijoita tutustumaan itseensä oppijoina, ja kenties muuttamaan opiskelutaktiikkaansa.

Syväsuuntautuneisuus opinnoissa ja hyvä itsetuntemus omista tarpeistaan ja haluistaan opiskeluissa on hieno asia. Kaikki eivät kuitenkaan automaattisesti ole tässä tilanteessa, joten olisi hienoa, jos opettajatkin perehtyisivät asiaan ja kannustaisivat vastaavasti opiskelijoita. Opiskelijoiden voi olla vaikeaa esimerkiksi opintojensa alussa hahmottaa yliopisto-opintojen laajuutta ja edessä olevaa työmäärää. Kun vaativuutta alkaa hahmottaa, saattaa heistä tuntua siltä, että nopeimmin pääsee eteenpäin keskitetyllä pikapänttäyksellä juuri ennen koetta. Opiskelijoiden elämään kuuluu paljon muutakin kuin opinnot, ja kaikilla ei ole samanlaisia resursseja käytettävissä opiskeluun.

Oman oppimisajattelun muuttaminen syväluotaavammaksi ja itsensä tunteminen oppijana on yliopisto-opinnoissa ja ihmisen elämässä yleensäkin todella hyödyllistä. Jotkut huomaavat nämä asiat aiemmin kuin toiset, mutta kaikki voivat halutessaan opetella opiskelemaan ja esimerkiksi muistamaan kokonaisuuksia tehokkaammin niin, että muistijälki säilyy kauemmin kuin seuraavalla viikolla olevaan tenttiin. Kannustetaan siis toisiamme!

Pari asiaa vielä mietittäväksi:

1. Miten olet opetuksessasi huomioinut erilaisia oppimisorientaatioita? 
2. Mitä vinkkejä antaisit toisille syväsuuntautuneen opiskelutavan kannustamiseen? 

Lähde Entwistle, N. & McCune, V. (2013). The Disposition to Understand for Oneself at University: Integrating Learning Processes with Motivation and Metacognition. British Journal of Educational Psychology , Vol.83(2), p. 267-279

Kirjoittaja:
Mari Holmström
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto

Yhteenvetoa ja kertausta lähipäivistä 2-5

Tehtävä: Tehkää ryhmän tekemistä ennakkotehtävistä/ennakkomateriaalista 2-5 synteesi, joka toimii aiheen kertausmateriaalina ryhmäläisille. 

Synteesi YPE II:  Lainsäädäntö

Materiaalina tällä jaksolla oli yliopisto-opetusta koskeva lainsäädäntö: perustuslaki, yliopistolaki ja hallintolaki, sekä yliopiston johtosääntö. YPE-ryhmän ennakkotehtävänä oli pohtia mitkä ovat lainsäädännön keskeisiä sisältöjä. Lakitekstejä selailemalla tunsin olevani perimmäisten asioiden äärellä: lait ja asetukset määrittelevät viime kädessä sen, mitä yliopistoissa voidaan tehdä ja mitä ei. Jälkikäteen on mielenkiintoista lukea mitä asioita muut ryhmäläiset ovat nostaneet lainsäädännöstä esille.

Ylevin yliopistojen toimintaa koskeva pykälä löytyy perustuslaista, joka takaa tutkimuksen ja opetuksen vapauden yliopistoissa. Periaatteellisella tasolla on erittäin merkittävää, että tämä akateeminen vapaus on kirjattu jopa perustuslakiin.

Käytännönläheisempää lainsäädäntöä löytyy yliopistolaista. YPE-ryhmä nosti yliopistolaista esille esimerkiksi seuraavia kohtia:

• Yliopistojen tehtävät: 

“Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.” 

Koska opetus perustuu tutkimukseen, näkyvät opetuksen (erityisesti syventävien opintojen ja väitöskirjatöiden) painotuksissa selvästi myös yliopistossa toimivien tutkimusryhmien erikoisalat. Yliopistojen opetussisällöt siis seuraavat jatkuvasti tutkimuksen uusia suuntauksia. Toisaalta tutkimuksen suunta määräytyy pitkälti tutkimusryhmien saaman rahoituksen perusteella. Yliopistojen rahoittajat siis voivat ohjata osaltaan tutkimusta ja siten myös opetuksen sisältöä. 

• Opetuksen maksuttomuus. Tämä suomalaisen tasararvoisen yhteiskunnan vahva periaate on nykyään ehkä hieman uhattuna. Ainakin ulkomaisille (= EU:n ulkopuolelta tuleville) opiskelijoille ollaan säätämässä lukukausimaksuja. Ryhmäläiset pohdiskelivat onko maksuttomuus sellainen itseisarvo, josta on oidettävä kynsin ja hampain kiinni, vai voitaisiinko maksullisuutta ottaa käyttöön, jos lukukausimaksuista saatavilla varoilla voitaisii  parantaa opetuksen laatua palkkaamalla lisää opetus- ja tutkimushenkilökuntaa.  

• Opetuskieli. Yliopistolain mukaan yliopistojen opetuskielet ovat suomi ja ruotsi. Kuitenkin opetusmateriaalit ja jopa tentit suoritetaan kuitenkin monesti englanniksi. Tämä voi tulla tulevaisuudessa ongelmaksi, sillä yliopistojen opetushenkilökunta on enenevässä määrin kansainvälistä, eivätkä kaikki osaa suomea. Esimerkiksi fysiikan kursseja järjestetään Oulun yliopistossa siten että kukaan kurssin opettajista ei välttämättä osaa suomea.

Synteesi YPE III:  Oppimisen käsitteet ja teoriat

YPE III opintojaksolla tutustuttiin erilaisiin oppimisen teorioihin. Alla eri teorioiden erityispiirteitä on lyhyesti summattu lähdekirjallisuuden (Lindblom-Ylänne & Nevgi, 2009, s. 194 - 236)  pohjalta.

• Behavioristisiin oppimisen teorioihin kuuluvassa klassisessa ehdollistamisessa opettajan rooli ajatellaan aktiiviseksi  kun taas oppiminen on refleksi ja oppijan rooli on passiivinen. Operantin ehdollistamisen mukaan oppija toistaa käytöstä josta saa positiivista palautetta. Mallioppiminen taas tarkoittaa sitä, että opitaan katsomalla mitä muut tekevät.
• Yksilön kasvua korostaviin oppimisen teorioihin kuuluvassa humanistisessa oppimisessa ajatellaan että oppiminen on itseohjautuvaa, ja opettajan rooli on kannustaa ja ohjata. Kokemuksellisessa oppimisessa ajatellaan että oppiminen on kehämäinen, jatkuva prosessi, joka perustuu oppijan toimintaan. Transformatiivisen oppimisen teorian mukaan oppiminen perustuu tietoiseen pohdiskeluun, reflektio avaa uusia ajattelutapoja. Oppijan ja opettajan ajatustenvaihto on tärkeää
• Kognitiiviseen psykologiaan perustuvissa oppimisen teorioissa korostetaan tiedon prosessointia: Pyritään ymmärtämään, ei oppimaan ulkoa. Muisti on rekonstruktiivista (aktiivista muokkausta, uusia tulkintoja). Tunteisiin ja oppimisympäristöön ei kiinnitetä paljoa huomiota
• Konstruktiivisissä oppimisen teorioissa ajatellaan että oppija asettaa omat oppimistavoitteensa, ja hän on aktiivinen tiedonetsijä ja käsittelijä. Opettajan rooli on ohjata tiedon rakentumista. Informaatio ja tieto vastaanotetaan työmuistiin, se säilötään ja aktivoidaan pitkäaikaisesta muistista.
• Sosiokonstruktiiviset oppimisen teorioissa korostetaan opiskeluympäristön ja tiedon kulttuurisidonnaisen vaikutusta.  Sosiokulttuuriset teorian mukaan oppiminen on sosiaalinen ilmiö, ryhmät oppivat yhdessä. Sosiokonstruktiiviset teorian mukaan tieto on yhdessä muodostettua ja jaettua. Yksilön tieto on osa yhteisön tietojärjestelmää.

Synteesi YPE IV:  Linjakas opetus

YPE IV -opintojaksolla tutustuttiin linjakkaan opetuksen periaatteisiin. Linjakkaan opetuksen periaatteet voidaan jakaa neljään osa-alueeseen (Biggs 1999), joiden kaikkien tulee tukea toisiaan. Ennakkotehtävässä eri pienryhmillä oli tehtävänä tutustua eri osa-alueisiin liittyviin käsitteisiin ja työkaluihin.   

1. Oppimistavoitteiden täsmällinen määrittely. Oppimistavoitteet (tai paremminkin nykyään osaamistavoitteet) määritetään opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelmatyössä keskeisiä osia ovat (Auvinen): Johtaminen: strategia ja toimintasuunnitelma - opetussuunnitelmatyö (yliopiston johdon tehtävä)

• Ennakointi: Tulevaisuuden työelämän ennakoiminen ja siihen vaikuttaminen
• Työelämäläheisyys: yhteistyö työelämän kanssa, suunnittelussa puolin ja toisin
• Verkostomainen toiminta: yhteistyötahot (muuta korkeakoulut, opiskelijat, työelämä jne)
• Pegagoginen yhteistyö: yliopiston opettajien välinen yhteistyö pedagogiikassa
• Rakenteet: Yliopiston ja opetuksen rakenteet ja järjestelmät tukemaan opiskelijaa ja opintoja

2. Opetettavan aineksen ja sisällön valinta. Ydinainesanalyysi (jäsennellään aines, joka on välttämätöntä osata ja aines, joka ei ole välttämätöntä kokonaisuuden hallitsemisen kannalta)

3. Oppimisen arviointimenetelmien valinta. Arvioititapoja on useita: tentti, opintopäiväkirjat, harjoitustyöt, itse- ja vertaisarviot. Näitä sopivasti yhdistelemällä voidaan tukea linjakasta opetusta. Tentin ei välttämättä tarvitse olla ”perinteinen” tentti, jonka luonne on (Karjalaisen mukaan) keinotekoinen: rajattu aika, valvottu tilanne, ei apuvälineitä, jne.Vaihtoehtoja: perinteiselle tentille (Sanna Huikari):

• luonnollinen tentti, jossa tentin ongelmatilanne vastaa todellisen elämän ongelmatilannetta
• mallintava tentti jäljittelee todellista ongelmatilannetta, esimerkiksi simulaatiot, mallinnokset (kongressitentit, posteritentit, päiväkirjatentit) ja harjoitukset
• murrettu tentti on perinteinen tentti, jossa mitä tahansa osa-aluetta on muutettu luonnollisen tentin suuntaan, esimerkiksi aineistotentti

Arviointimenetelmät voidaan jakaa summatiivisiin ja formatiivisiin menetelmiin. Summatiiviset menetelmät arvioivat voin lopputulosta (esim. perinteinen tentti). Formatiiviset menetelmät painottavat kasvua ja kehitystä. Formatiivisissa menetelmissä tärkeää on reflektio ja itsearvio (esim. oppimis- ja luentopäiväkirjat). 

4. Opetusmenetelmien valinta. Opetusmenetelmistä puhuttiin tarkemmin YPE V -jaksolla. Kurssilla käytettävin opetusmenetelmien on oltava myös sopivia opiskelijoiden ajankäytön (kuormittavuuden) kannalta. Nyrkkisääntöinä (Riku Hietaniemi):  

• Noin 100 sivua luettua tekstiä vastaa yhtä opintopistettä.
• Tenttiin valmistautumiseen olisi hyvä varata 6 tuntia per opintopiste.
• Kirjallisissa tehtävissä 5-8 sivua tuotettua tekstiä vastaa yhtä opintopistettä.
• Jokaista kontakti- tai ryhmäopetustuntia varten olisi hyvä varata 1-2 tuntia valmistautumiseen ja omatoimiseen työskentelyyn.
• Opettajan on syytä muistaa, että hän ei toimi yksin tyhjiössä, vaan hänen kurssinsa rinnalla kulkee usein myös muita tutkinto-ohjelman kursseja. Opettajien olisikin syytä koordinoida omat opetusmenetelmänsä keskenään, jota opiskelijoille ei tulisi yhtä aikaa kohtuutonta määrää samantyyppisiä tehtäviä.
• Opiskelijoiden lähtötaso on hyvä selvittää kurssin alussa.

Synteesi YPE V:  Opetusmenetelmät ja -välineet

YPE V opintojaksolla tutustuttiin erilaisiin opetusmenetelmiin ja välineisiin. Alla käsiteltyjä menetelmiä on lyhyesti summattu  lähdekirjallisuuden sekä YPE 2018-2020 kurssikokonaisuuden opiskelijoiden ennakkotehtävien pohjalta.

• Flippaus eli käänteinen oppiminen: Opiskelija tutustuu materiaaleihin etukäteen, ja opetuksen aikana keskitytään syventämään ymmärrystä aiheesta. Ryhmäkeskustelut auttavat syvällisemmässä oppimisessa ja tuovat erilaisia näkökulmia esille. Opettajan rooli on valmistella ennakkomateriaalit, siihen liittyvät tehtävät, ja opetustuokion. (Auvinen 2019.)
• Tutkiva oppiminen: Oppiminen ja jonkin aiheen tutkiminen ovat samankaltaisia prosesseja, sillä molemmissa luodaan ajatuksia ja kehitetään niitä.  Opiskelijat sitoutuvat työskentelemään ryhmässä. On tärkeää, että he löytävät yhteisen toiminnan kohteen (esim. ilmiön) ja miettivät yhdessä kysymyksiä joihin haluavat saada vastauksia. Tämän jälkeen  aihetta työstetään yhdessä keskustellen ja jakaen tietoa jotta saavutetaan aiheesta syvempi ymmärrys. Samalla opitaan ryhmätyötaitoja ja projektityöskentelyä. (Kylmäoja 2019, Hietala 2019.)
• Ongelmalähtöinen oppiminen: Oppimisprosessi lähtee liikkeelle opiskelijaryhmälle annetusta ongelmasta. Periaatteita ovat oppimislähtöisyys, monitieteisyys, teorian ja käytännön yhteen liittäminen, oppimisprosessin korostaminen, omien tietojen ja taitojen jatkuva itsearviointi ja kommunikaatiotaitojen korostuminen. Opettajan tehtävä on oppimisprosessin ohjaaminen, ryhmäkäyttäytymisen seuraaminen, ryhmän vuorovaikutuksen tukeminen, motivointi, opiskelijoiden edistymisen seuraaminen, palautteen antaminen ja lähdemateriaalin etsimisessä auttaminen. (Krüger 2019.)
• Case-oppiminen: Sokraattinen vuoropuhelu ohjaa opiskelijaa itse päättelemään asioita, tekemään yleistyksiä ja soveltamaan opittua. Tavoitteena on oppia ratkaisemaan tietyn tyyppisiä spesifejä ongelmia. Opettajan rooli perinteisempi kuin ongelmalähtöisessä oppimisessa. (Krüger 2019.)
• Projektioppiminen: Ainutkertainen opetustapahtuma joka ei toistu samanlaisena enää koskaan, selkeä alku ja loppu, suunnitelma ja tavoitteet. Mukaan tosielämän tilanteita, todenmukaista kontekstia ja ympäristöä. Opiskelija vastuullinen ja itseohjautuva toimija joka ottaa vastuun roolistaan ja ryhmästään. Opettajan rooli on tehdä esivalmistelut ja luoda prosessille edellytykset, auttaa opiskelijoita hankkimaan itsenäisen opiskelun edellyttämiä taitoja, motivoida ja antaa palautetta (Hietaniemi 2019.)
• Integratiivinen pedagogiikka: Miten teoriaa ja käytöntöä voitaisiin tuoda lähemmäksi toisiaan. Ydin muodostuu teoreettisesta, käsitteellisestä tiedosta, käytännöllisestä kokemuksellisesta tiedosta, toiminnan säätelyä koskevasta tiedosta ja  sosiokulttuurisesta tiedosta. Niitä yhdistetään toisiinsa esimerkiksi kirjoittamalla tai ryhmäkeskustelujen avulla. Olennaista on, että teoriaa tarkastellaan käytännön valossa ja vastaavasti käytäntöä ja omia kokemuksia tutkiskellaan käsitteellisten välineiden ja teoreettisten mallien avulla. (Vainio 2019)

Lähteet:

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro.

YPE Opinnot 2018-2020. YPE V ennakkotehtävät:

• Auvinen, J. Flippaus
• Hietala, M. Tutkiva oppiminen
• Hietaniemi, R. Projektioppiminen.
• Krüger, J. Ongelmalähtöinen oppiminen, case oppiminen
• Kylmäoja, E. Tutkiva oppiminen.
• Vainio, L. Integratiivinen pedagogiikka

  
Kirjoittajat:
Heidi Hartikainen ja Lauri Holappa
Yliopistopedagogiikan opiskelijat
Oulun yliopisto