Podcastit ovat keskeinen osa nykypäivän historiakulttuuria ja historian popularisointia. Monille opiskelijoille ne tarjoavat tärkeän väylän uusiin mielenkiintoisiin aiheisiin ja voivat auttaa syventämään tietämystä historian eri aikakausista ja tutkimusteemoista. Podcastit liikkuvat usein tieteellisen historiantutkimuksen ja populaarin historiallisen tiedon rajapinnoilla. Yksi suurimmista historian yleistajuistamisen haasteista liittyykin tieteelliseen tutkimuksen viihteellistymiseen.
Opetuskäytössä podcastien ehdottomia etuja on,
että niitä on helppo tuottaa, ne ovat välittömästi ja helposti saatavilla,
pedagogisesti fokusoituneita ja mukaansatempaavia (Lyndon 2012, 79). Niiden
avulla voidaan myös kustannustehokkaasti monipuolistaa luennoilla annettavaa
opetusta (Reiman 2021). Ne soveltuvat myös historian tutkimustaitojen ja
kriittisen ajattelun opettamiseen (Lee Ghanoui 2023).
Historiassa podcasteja voidaan integroida
opetukseen erilaisten vaihtoehtoisten polkujen kautta. Yksinkertaisimmillaan
opettaja voi käyttää valmiita ulkopuolisten tahojen tuottamia podcasteja
antamalla niihin liittyviä kuunteluanalyysitehtäviä. Toinen tapa on hyödyntää
opettajan itse laatimia podcast-jaksoja joko yksinomaisesti tai lähiluentojen
rinnalla (Reiman 2021). Kolmas keino on laittaa opiskelijat itse ideoimaan, käsikirjoittamaan,
nauhoittamaan ja leikkaamaan podcastjakso (Lyndon 2012, 79–80; Lee Ghanoui
2023, 1783–1787).
Valmiita podcasteja tai muita
populaarihistoriallisia mediatuotteita analysoimalla voidaan historianopetuksessa
harjoitella erityisesti lähdekritiikkiä. Historian popularisointia Tampereen
yliopistossa opettaneen dosentti Tuomas Laine-Frigrenin mukaan ei-akateemisten
historian harrastajien tuottamat materiaalit kertovat historiallisen tiedon
rakentumisesta ja ne soveltuvat myös historiantutkimuksen etiikan pohtimiseen.
Historiallinen tieto pohjautuu alkuperäislähteisiin ja historiankirjoitukseen,
mutta populaarihistoriallisissa esityksissä näitä lähteitä avataan hyvin eri
tavoin ja paljon pienemmällä vaatimustasolla kuin akateemisessa tutkimuksessa.
Kuunteluanalyysiä voi soveltaa pienempänä osana
kurssia, mutta se sopii hyvin myös laajempaan tehtävänantoon ja itsenäiseen
opiskeluun. Haastattelemani dosentti Jenni Kuuliala kertoi, miten esimerkiksi
vankkaan tutkimusosaamiseen perustuvaa Trivium-tutkimuskeskuksen podcast-sarjaa
on tarjottu kesäopinnoissa luentokurssin korvaajana, joka on suoritettu laatimalla
”luentopäiväkirja” Tiedettä ja sirkushuveja – vanhojen aikojen
podcast-sarjan jaksoista.
Opiskelijoille podcastien käsikirjoittamiseen ja
valmiiksi saattamiseen osallistuminen voi tarjota hyödyllisiä työelämätaitoja. Media-ala
on monille historianopiskelijoille realistinen uravaihtoehto, ja opiskeluaikana
luotua digitaalista materiaalia voi hyödyntää näyteportfolion osana. Historianopetuksessa
podcasting-taitojen opettamista voikin pitää hyvänä vaihtoehtona perinteisemmälle esseen kirjoittamiselle. Opiskelijoiden pienryhmissä tuottamien
podcastien vahvuutena voi pitää myös sitä, että ne opettavat kollektiivista,
vuorovaikutteista tiedontuotantoa.
Käsikirjoitettu podcast-jakso voidaan toteuttaa esimerkiksi
3–5 opiskelijan ryhmissä ja sen tulisi vastata yhteen tai useampaan laajempaan
kysymykseen. Käsikirjoituksen laatimiseksi opiskelijat lukevat sekä
alkuperäislähteitä että tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi opiskelijat
haastattelevat asiantuntijaa. Kun opiskelijoiden tutkimustyön ja haastattelun kirjoitettu
käsikirjoitus on hyväksytetty opettajalla, podcastin kerronta nauhoitetaan ja
leikataan Audacity-ohjelmalla lopuksi yhteen asiantuntijahaastattelun ja
mahdollisesti käytettävän musiikin kanssa.
Opiskelijoiden näkökulmasta pienitöisempi
vaihtoehto on toteuttaa podcast-jakso pelkästään haastattelemalla asiantuntijaa,
jolle laaditaan kysymykset tutkimuskirjallisuuden ja mahdollisesti
alkuperäislähteiden pohjalta. Opiskelijoille on hyvä painottaa, että tutkijahaastattelujen
sopimiseen kannattaa varata aikaa, sillä varsinkin opetustehtävissä toimivat
tutkijat saattavat olla kiireisiä. Laaditut kysymykset on myös tärkeä lähettää
etukäteen, jotta haastateltava voi omalta osaltaan valmistautua tilanteeseen.
Vaikka podcastien laatimiseen perehtymistä voi pitää tärkeänä historia-alan työelämätaitona, suoranaista urapolkua ne
eivät kovin helposti tarjoa suomalaisessa toimintaympäristössä. Henkilöbrändäyksen
ja kaupallisen yhteistyön avulla voi tarjoutua ansaintamahdollisuuksia, mutta niiden
tekeminen on hyödyllisempää hahmottaa osana laajempaa palettia, joka täydentyy esimerkiksi
apurahoilla ja freelance-kirjoittamisella. Vuoden 2024 tiedeviestintäpalkinnon saaja
Lotta Vuorio, joka tekee Menneisyyden jäljillä -podcastsarjaa, totesikin häntä haastatellessani, että teknisten
taitojen sijaan on tärkeä opettaa historian yleistajuistamista itsessään, koska
viime kädessä vahvat tiedeviestintätaidot avaavat humanisteille ovia.
Tuomas Laine-Frigrenin toiveena olisi, että
historian yleistajuistamisen opettaminen tekisi tulevaisuuden podcasteista
eettisesti kestävämpiä ja akateemisten tutkijoiden työpanoksen laajemmin
tunnustavia. Korkeatasoisen tutkimuksen ja historian popularisoinnin välinen
rajankäynti tekee podcasteista mielenkiintoisia mutta samalla haastavia historiantutkijoille.
Vaikka ne perustuisivat tieteelliseen tutkimukseen, podcastit ovat aina
epätieteellistä. Kun tutkijat popularisoivat historiaa, he joutuvat Jenni
Kuulialan mukaan käyttämään tunnekieltä aivan eri tavalla kuin analyyttinen,
neutraaliin ilmaisuun pyrkivä tutkija.
Historianopettajana toimivalle ja useita
podcast-sarjoja Ylelle toteuttaneelle Matti Johannes Koivulle tärkeä oivallus ensimmäistä podcast-sarjaa
tehdessä oli huomata, että vaikka podcast on epätieteellistä tarinankerrontaa,
hän voi silti käyttää ammattihistorioitsijan tavoin lähdeaineistoja rohkeasti,
väitellä niiden kanssa ja tehdä niistä tulkintoja. Jos Koivu olisi jotain
omilta historian opinnoiltaan yliopistossa kaivannut, se oli nimenomaan alusta
asti historiallisen tiedonmuodostumisen ja tutkimustaitojen vahvempaa
korostamista opetuksessa.
Parhaiten podcastit toimivat tutkijoille
erilaisten hankkeiden popularisoinnissa ja tutkimustulosten kommunikoinnissa ja
levittämisessä laajemmalle yleisölle. Historian yleistajuistaminen on tärkeää,
koska menneisyyden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan nykyhetkeä ja rakentaa
mahdollisia tulevaisuuksia. Lotta Vuorion mukaan menneisyyden jälkien
kuunteleminen antaa vastalääkkeitä polarisaatiolle ja auttaa ymmärtämään ihmisyyttä
sekä inhimillisiä valintoja. Yleistajuistaminen on tärkeä tapa käydä
yhteiskunnallista keskustelua, nostaa esiin vaiettuja ja vaikeita aiheita ja
toisaalta lisätä ymmärrystä yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti tärkeistä
teemoista.
Tätä blogitekstiä varten haastattelin Matti
Johannes Koivua (FM, Vantaan seudun steinerkoulu), Jenni Kuulialaa (dos.,
Tampereen yliopisto), Tuomas Laine-Frigreniä (dos., Oulun yliopisto) ja Lotta
Vuoriota (FM, Helsingin yliopisto). Suurkiitos kaikille haastatelluille!
Kirjallisuus:
Lee Ghanoui, Saniya, ’Historical
Podcasts in the Classroom’, American Historical Review, 128, 4 (2023),
1777–1793.
Lyndon, Dan, ‘Using blogs and
podcasts in the history classroom’, teoksessa Terry Haydn (toim.), Using New
Technologies to Enhance Teaching and Learning in History, 73–82 (London:
Routledge, 2012).
Reiman, Richard A., ‘Podcasting for
Teaching and Research in History: A Case Study’, International Conference on
Humanities, Social and Education Sciences, New York, 22.–25.4.2021.
Kirjoittaja: Kalle Kananoja
