Opetusharjoitteluni toteutin dynamiikan kurssilla Kiinassa. Kurssin opiskelijaryhmä koostui kiinalaisista opiskelijoista, joiden englannin kielen taito vaihteli huomattavasti. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että suurin opetuksellinen haaste ei ollut itse dynamiikka, vaan se, kuinka monimutkaiset asiat voidaan esittää mahdollisimman selkeästi. Monelle opiskelijalle vaikeus ei liittynyt niinkään fysiikan sisältöön, vaan siihen, että uuden käsitteen ymmärtämisen lisäksi heidän täytyi samalla tulkita vierasta kieltä.
Pedagogisena kehittämiskohteenani oli opetuksen yksinkertaistaminen ja rakenteen selkeyttäminen. Tavoitteena ei ollut tehdä kurssista sisällöllisesti helpompaa, vaan vähentää ylimääräistä kuormitusta. Halusin poistaa opiskelijan tieltä sellaisia esteitä, jotka eivät liittyneet varsinaiseen oppimiseen. Tämä tarkoitti käytännössä yksinkertaista kieltä, johdonmukaista rakennetta ja mahdollisimman ennustettavaa kurssin etenemistä ja arviointikriteereitä.
Rakensin kurssin hyvin suoraviivaiseksi: Luento, laskuharjoitukset ja lopuksi tentti. Jokainen opetuskerta eteni samalla rakenteella. Uusi teoria esiteltiin ensin lyhyesti, tämän jälkeen käytiin läpi esimerkkitehtäviä ja lopuksi opiskelijat harjoittelivat vastaavan tyyppisiä tehtäviä itse. Tavoitteena oli luoda opiskelijoille turvallinen ja ennustettava oppimisympäristö, jossa energia voitiin käyttää itse asian ymmärtämiseen.
Digipedagogiikka näkyi erityisesti opetusmateriaalien suunnittelussa. Dioista poistettiin liiat tekstit ja lisättiin havainnollistavia kuvia. Pyrin käyttämään lyhyitä lauseita, yksinkertaisia kuvia ja vaiheittain rakentuvia ratkaisuja. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että dioilla esiintyvät termit pysyivät johdonmukaisina koko kurssin ajan.
Opetusharjoittelun aikana huomasin, että yksinkertaistaminen ei olekaan yksinkertaista. Asiantuntijalle on luontaista lisätä selityksiä, poikkeuksia ja tarkennuksia, mutta opiskelijan näkökulmasta liiallinen informaatio voi tehdä kokonaisuudesta vaikeamman. Merkittävin oivallukseni olikin, että joskus vähemmän on enemmän.
Opiskelijapalautteessa nousi erityisesti esiin opetuksen selkeys sekä looginen eteneminen. Opiskelijat kokivat hyödylliseksi sen, että kurssin rakenne pysyi samanlaisena koko toteutuksen ajan. Vertais- ja mentoripalautteessa puolestaan korostui opetuksen rauhallinen eteneminen ja opiskelijoiden näkökulman huomioiminen.
Uusia ajatuksia syntyi erityisesti siitä, kuinka kansainvälisessä opetuksessa voisi hyödyntää vielä enemmän visuaalisuutta. Monimutkaisen tekstin sijaan voisi käyttää enemmän vaiheittaisia piirroksia, animaatioita tai lyhyitä välitehtäviä. Lisäksi kiinnostuin ajatuksesta rakentaa pieniä tarkistuspisteitä opetuksen sisään, jotta opiskelija voisi itse arvioida ymmärtämistään.
Opetusharjoittelun tärkein oppi oli se, että hyvä opetus ei aina tarkoita enemmän materiaalia tai näyttävämpiä ratkaisuja. Joskus tehokkain pedagoginen ratkaisu voi olla yksinkertainen rakenne, selkeä kieli ja johdonmukainen eteneminen.
Lähteet
Biggs, J. & Tang, C. (2011). Teaching for Quality Learning at University.
Sweller, J. (1988). Cognitive Load During Problem Solving: Effects on Learning. Cognitive Science.
Prince, M. (2004). Does Active Learning Work? Journal of Engineering Education.
Kirjoittaja: Mari Åman
