Pedagogisena kehittämiskohteenani oli tenttikäytännön uudistaminen Ortopedian ja traumatologian kursseilla. Kursseilla on yhteensä lähes 350 opiskelijaa, mikä asettaa erityisiä haasteita arvioinnin toteuttamiselle. Suurilla kursseilla arviointi perustuu usein monivalintakysymyksiin, koska niiden tarkastaminen on tehokasta. Samalla ne kuitenkin mittaavat usein lähinnä yksittäisten faktojen muistamista ja voivat ohjata opiskelua pintasuuntautuneeseen oppimiseen. Halusin selvittää, voisiko esseemuotoista arviointia hyödyntää myös suurilla kursseilla ilman kohtuutonta opettajaresurssien tarvetta.
Tavoitteena oli kehittää arviointia siten, että
opiskelijat joutuvat yhdistämään tietoa kliinisiksi kokonaisuuksiksi pelkän
ulkoa muistamisen sijaan. Samalla halusin tutkia, voisiko vertaisarviointi ja
myöhemmin myös itsearviointi toimia osana tenttiprosessia.
Uudistuksia arviointiin ja opetukseen
Tentti uudistettiin kaksivaiheiseksi. Opiskelijat kirjoittivat ensin
valvotussa salitentissä esseemuotoisen vastauksen kliinisestä
potilastapauksesta. Tämän jälkeen siirryttiin monivalintaosioon, jonka aikana
esseet siirrettiin anonymisoituina vertaisarvioitaviksi Moodle-työpajatoiminnon
avulla. Jokainen opiskelija arvioi yhden vastauksen ennalta laaditun
arviointimatriisin perusteella.
Ensimmäisen toteutuksen jälkeen arviointimallia kehitettiin edelleen.
Arviointimatriisia yksinkertaistettiin ja vertaisarvioinnin rinnalle lisättiin
itsearviointi. Tarkoituksena oli selvittää, lähestyisikö vertais- ja
itsearvioinnin yhdistelmä opettajan arviointia riittävän tarkasti, jotta
arviointiprosessia voitaisiin tulevaisuudessa osittain automatisoida tai
keventää.
Tentin lisäksi uudistin kontaktiopetusta. Käyttöön
otettiin valmistavat ennakkotehtävät sekä lyhyet miniluennot. Luennoilla
hyödynnettiin aktivoivia digipedagogisia menetelmiä, kuten
Mentimeter-sanapilviä ja Kahoot-kilpailuja. Näiden tavoitteena oli ylläpitää
opiskelijoiden vireystilaa ja aktivoida osallistumista suurissa opetusryhmissä.
Digipedagogiikka oppimisen tukena
Digipedagogiikka oli keskeisessä roolissa erityisesti arvioinnin toteutuksessa. Moodle-työpajatoiminto mahdollisti anonymisoidun vertaisarvioinnin hallitusti myös suurilla opiskelijamäärillä. Lisäksi sähköinen tenttiympäristö mahdollisti esseen ja monivalintatehtävien yhdistämisen samaan tenttikokonaisuuteen.
Luennoilla käytetyt aktivoivat työkalut toimivat hyvin.
Opiskelijat kokivat erityisesti Mentimeterin ja Kahootin lisäävän
osallistumista ja helpottavan keskittymisen ylläpitämistä pitkillä luennoilla.
Mikä onnistui – ja mikä ei?
Yksi keskeisimmistä havainnoista oli, että opiskelijat
opiskelivat aiheita aiempaa laajemmin ja kokonaisuuksia hahmottaen, koska
tentissä tiedettiin olevan esseekysymys. Tämä oli pedagogisesti tärkeä muutos
verrattuna puhtaaseen monivalintatenttiin.
Vertaisarviointi toimi myös oppimistilanteena. Rakentavan
palautteen antaminen arviointimatriisin avulla ohjasi opiskelijoita pohtimaan,
millainen on hyvä kliininen vastaus. Samalla vertaisarvioinnin antamisesta tuli
myös tentin palautetilaisuus, kun tentin pisteytys oli avoimesti nähtävillä,
arviointimatriisista näkyi hyvän vastauksen keskeiset elementit.
Haasteita kuitenkin ilmeni. Vertaisarvioinnin
toteuttaminen “aukottomasti” vaatii useita kokeiluja. Osa opiskelijoista arvioi
vastauksia liian löyhästi tai ei sitoutunut arviointiin riittävän
huolellisesti. Tuloksissa näkyi selvästi, että paremmin osaavat opiskelijat
arvioivat myös vertaisvastauksia tarkemmin.
Tulosten perusteella itsearviointi osoittautui lopulta
luotettavammaksi kuin vertaisarviointi suhteessa senioriopettajan arvioon. Tämä
oli mielenkiintoinen havainto ja vaikutti jatkokehitysideoihin merkittävästi.
Oppimistulokset ja palaute
Kurssien läpäisyssä ei havaittu merkittävää muutosta aiempiin toteutuksiin verrattuna. Oppimisen laadussa näkyi kuitenkin muutoksia: opiskelijat hahmottivat kliinisiä kokonaisuuksia paremmin ja joutuivat soveltamaan tietoa aiempaa syvällisemmin.
Opiskelijapalaute oli pääosin myönteistä. Kehitysideana
oli, että vertaisarviointiosuus voisi olla pidempään auki, jolloin
vertaisarvioinnin voisi suorittaa kaikessa rauhassa kotona. Muiden uudistuksien
osalta erityisesti valmistavista tehtävistä pidettiin, koska ne mahdollistivat
kontaktiopetusajan käyttämisen käytännön harjoitteluun ja kliiniseen
ohjaukseen. Myös aktivoivat tehtävät koettiin hyödyllisiksi vireystilan
ylläpitämisessä.
Vertaisilta ja mentorilta saatu palaute oli rohkaisevaa.
Pitkä opetuskokemus näkyi erityisesti hiotuissa kontaktiopetuksissa, joihin oli
vaikea löytää enää suuria kehityskohteita.
Uusia ideoita jatkoon
Kehittämistyön aikana syntyi kiinnostus pelillistettyihin
oppimisympäristöihin. Erityisesti “pakohuone”-tyyppinen oppiminen jäi
ajatuksena elämään. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi traumapotilaan hoitopolun
harjoittelussa päivystyksestä teho-osastolle. Tällainen kokonaisuus yhdistäisi
kliinisen päättelyn, tiimityön ja aktiivisen oppimisen käytännönläheisellä
tavalla.
Mitä tästä jäi käteen?
Kehittämistyö vahvisti ajatusta siitä, että arviointi ohjaa oppimista
voimakkaasti. Kun tentti mittaa kliinistä ajattelua ja tiedon soveltamista,
myös opiskelutapa muuttuu. Vertaisarviointi ei yksinään vielä sovellu täysin
luotettavaksi arviointimenetelmäksi suurilla kursseilla, vaan vaatii vielä
kokeilun, jossa tarkkuus matriisin mukaisessa arvioinnissa huomioidaan osana
arvioitsijan saamaa pisteytystä esseestä. Mutta jo tällaisenaan
vertaisarvioinnilla näyttää olevan merkittävä oppimista tukeva vaikutus. Ehkä
tärkein havainto oli kuitenkin se, että myös arviointi voi olla oppimistilanne.
Viitteet:
1.Scouller, K. (1998). The influence of assessment method on students’
learning approaches: Multiple choice question examination versus assignment
essay. Higher Education, 35(4), 453–472.
2. Double, K. S., McGrane, J. A., & Hopfenbeck, T. N. (2023).
Peer assessment in higher education: A systematic review of
reliability, validity and learning impact. Assessment & Evaluation in Higher Education, 48(5),
721–738.
3. Nicol, D. J., Thomson, A.
R., & Breslin, C. (2014).
Rethinking feedback practices in higher education: a peer review
perspective. Assessment &
Evaluation in Higher Education, 39(1), 102–122.
Kirjoittaja: Maarit Valkealahti
