Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Kollegoiden kanssa on puhuttu paljon siitä, miten
opiskelijat saataisiin paremmin innostumaan kommentoimaan ja osallistumaan
keskusteluihin opetuksessa. Tämä on varmaan ikuisuuskysymys, eikä introvertista
saa ekstroverttiä, vaikka minkälaisia opetusmenetelmiä käyttäisi. Eikä
toisaalta tarvitsekaan. On tärkeä ymmärtää, että niin opettajissa kuin
opiskelijoissa on erilaisia persoonia, eikä paras oppilas ole tietenkään aina
se, joka on eniten äänessä. Joskus jopa tekisi hieman jo puolustaa
hiljaisimpien ja syrjäänvetäytyvimpien opiskelijoiden oikeuksia opiskella
heille sopivimmallaan tavalla. Tiimityö ja esillä oleminen eivät sovi kaikille,
eikä tarvitsekaan.
Emme kuitenkaan voi sille mitään, että meillä on
kursseja, joilla vaaditaan erilaista aktiivisuutta. Ja onhan yksi opetuksen
pedagoginen tehtävä myös opettaa erilaisia sosiaalisia taitoja työelämää
varten. Siksi on tärkeää miettiä, miten opiskelijat saataisiin osallistumaan
paremmin. Siitäkin huolimatta, että suun avaaminen luennolla on monelle
vaikeaa.
Osana omia yliopistopedagogiikan opintoja yritin
kehittää lukupiiripainotteista ”Aluekehitys ja -politiikka:
Pohjoinen Eurooppa” -kurssia sellaiseksi, että opiskelijat
innostuisivat paremmin keskustelemaan pari kertaa viikossa järjestetyissä
lukupiireissä. Koska en tiennyt miten tämä parhaiten tehtäisiin, ajattelin
kokeilla muutamaa erilaista uudistusta. Ensinnäkin lähiopiskelun ollessa taas
mahdollista, annoin opiskelijoiden valita haluavatko he tulla kampukselle vai
osallistua etänä. Toiseksi, kurssin aikataulutusta muutettiin sellaiseksi, että
lukupiirejä järjestettiin hieman harvemmin kuin edellisinä vuosina.
Kolmanneksi, opiskelijoiden ennakkotehtäväksi ennen lukupiirejä tuli tehdä
essee, jossa tuli olla opiskelijoiden omia ajatuksia artikkelista pelkän artikkeleiden
referoinnin sijaan. Erityisesti tämän ajattelin parantavan
keskusteluaktiivisuutta (vrt. Swann & Allington 2009). Näillä viilauksilla
kurssia lähdettiin sitten toteuttamaan.
Uudistukset toimivat pääosin hyvin. Tosin lukupiirejä
oli edelleen varsin tiuhaan tahtiin, ja ehkä ensi kerralla pidennämmekin
kokoontumisten väliä. Samoin osa kurssimateriaalista, eli kansainvälisistä
tieteellisistä artikkeleista, oli ainakin osalle opiskelijoista vaikeita.
Tältäkin osin uudistusta ensi kerralle mietitään. Voisikin todeta, että oikeaan
suuntaan on menty, mutta matka on vielä kesken.
Kokemuksen mukaan osallistumiseen ja aktiivisuuteen
vaikuttaa moni asia. Niinpä edellä kuvatuilla uudistuksilla on väistämättä vain
rajallinen rooli. Vaikka kurssi aikatauluineen, lukemistoineen tai digipedagogiikkasovelluksineen
olisi kuinka hyvin mietitty ja hiottu, eivät opiskelijat välttämättä edelleenkään
ole aktiivisia. Tarvitaan myös muita aineksia. Tärkeää onkin miettiä kaikkia
keinoja, joilla opiskelijoita voisi innostaa osallistumaan. Tärkeä rooli on
opettajalla. Opettaja voi olla hyvinkin innostava, mutta tietenkin myös
opiskelijan persoona vaikuttaa. Ehkä hyvän lukupiirikurssin ainekset ovatkin
innostavassa opettajassa, innostuvassa opiskelijassa, sekä kaikessa taustamateriaalissa
kurssin tehtävineen (Soliman 2012).
Kiinnostavaa aktivoinnin osalta on digipedagogiikan
hyödyntäminen. Emme tehneet sitä kurssillani vielä kovinkaan paljoa. Moodlessa
oli kuitenkin mahdollista osallistua keskusteluun toteutustavasta ennen
kurssia. Opiskelijoilta kysyttiin heidän näkemyksiään siitä, olisiko lukupiirit
parempi järjestää perinteisesti kampuksella vai verkossa (Teamsin tai Zoomin
avulla). Lopulta yksi lukupiiriryhmistä kokoontui kampuksella perinteiseen
tapaan, yksi oli verkossa, ja yksi oli lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnattu
englanninkielinen lukupiiri kampuksella. Moodleen laitettiin myös
oppimateriaali (eli lukupiirien artikkelit) ja tehtävien palautus. Jatkossa
erilaisia digitaalisia sovelluksia on tarkoitus hyödyntää paremmin. Aika
näyttää, saavatko ne opiskelijoita aktivoitumaan.
Itse opin sen, että opettajan rooli lukupiireissä ei ole olla mikään ekspertti,
joka ”testaa” opiskelijoita ja jolla on kaikki oikeat vastaukset. Opettaja on
sen sijaan enemmänkin keskustelun kuljettaja tai fasilitaattori, joka voi olla
hyvin myös taustalla, jos keskustelu näyttää soljuvan (King 2002). Paikka paikoin tällaiseen
tilanteeseen päästiin, mutta harmittavan harvoin, ja ainakin vielä tällä
kerralla opettajalla oli varsin iso rooli keskustelun vetäjänä. Toivon
kuitenkin, että oma innostukseni välittyi myös opiskelijoille ja opiskelijat
saivat ainakin ajattelun aiheita. Palautteen perusteella kurssiin oltiin varsin
tyytyväisiä, eli nähtävästi monia asioita tehtiin oikein.
Lähteet
King, C. 2002. “I
like group reading because we can share ideas”: the role of talk within the
Literature Circle. Literacy 35:1, pp. 32-36.
Soliman, N. A. (2012). Integrating extensive reading and reading circles in
ESL. IJGE: International Journal of Global Education. Volume 1, issue 1.
Swann, J & Allington, D. 2009. Reading groups and
the language of literary texts: a case study in social reading. Language and
literature 18:3, pp. 247-264.
Kirjoittaja: Kaj Zimmerbauer
