Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Kehitin opetusharjoittelussani Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan 3 op:n laajuista Mikrobiologian laboratorioharjoitukset -kurssia. Kurssi on tarkoitettu biokemian 1. vuoden opiskelijoille, kestää kaksi viikkoa ja edellyttää jatkuvaa läsnäoloa. Opiskelijoilla on jonkin verran laboratoriokokemusta ja he ovat suorittaneet juuri vastaavan teoriakurssin.
Tavoitteeni oli päivittää kurssimateriaalit nykyaikaan, vähentää kurssin kuormittavuutta ja siirtää vastuuta töiden ja tulosten yhteenvedosta opiskelijoille. Lisäksi halusin antaa opiskelijoille mahdollisuuden esitellä mielenkiintoisia mikrobilöydöksiään ja saada itse enemmän palautetta kurssista opetuksen kehityksen tueksi. Kehitystyöni nojasi seuraaviin linjakkaan opetuksen periaatteisiin (Biggs, J., & Tang, C. 2007, Lindblom Ylänne & Nevgi 2009):
1. Selkeät ja johdonmukaiset kurssimateriaalit auttavat asioiden hahmottamisessa.
2. Osaamistavoitteiden ymmärtäminen ja niiden saavuttamista mittaavien arviointimenetelmien käyttö auttaa opiskelijoita keskittymään olennaiseen.
3. Tiedon soveltamista vaativien menetelmien käyttö tukee syväsuuntautunutta oppimista.
4. Opiskelijat tulee sitouttaa omaan aktiiviseen tiedonrakentamiseen.
5. Työmäärä tulee mitoittaa vastaamaan opintopisteitä.
6. Opiskelijalähtöisyyden tulee olla opetuksen kehitystyön keskiössä.
Muutin kurssin joka aamuisten johdatusluentojen materiaalit sähköiseen muotoon, päivitin niiden sisältöä ja liitin mukaan uusia kuvia sekä selventäviä videoita. Vähensin kurssin kuormittavuutta luopumalla arvioitavista työselostuksista ja numeerisesta arvioinnista korvaten ne päivittäin tarkastettavalla laboratoriotyöpäiväkirjalla pohdintakysymyksineen. Arvioinnin tiedetään suuntaavan voimakkaasti oppimista (Brown ym. 1997), ja koin että yhdestä tai kahdesta työstä tehtävä selostus ei mittaa riittävällä laajuudella kurssin osaamistavoitteiden täyttymistä. Toisaalta opiskelijoiden tiedetään myös arvostavan oppimisprosessin aikaista palautetta (Lonka 2001), jollaista he työpäiväkirjojen tarkistuksen ja kommentoinnin myötä saavat. Päivitin ja selkiytin harjoitustyöohjetta ja -aikataulua sekä siirsin vastuuta töiden ja tulosten yhteenvedosta opiskelijoille ryhmätyöesitysten muodossa. Pyysin opiskelijoita kuvaamaan puhelimillaan mielenkiintoiset mikrobiviljelmät ja mikroskooppinäkymät, ja koostimme niistä assistenttien kanssa viimeiselle opetuskerralle diaesityksen. Riittävän palautteen saannin varmistamiseksi järjestin viimeisenä kurssipäivänä palautekeskustelun ennalta päättämistäni aiheista ja varasin myös hetken opetuskerrasta Peppi-palautteen antamiselle. Hyödynsin digipedagogiikkaa teoriaosuuksiin upotettujen videoiden ja virtuaalisten bakteerien värjäysten/testien sekä opiskelijoiden ottamien kuvien ja videoiden muodossa. Opiskelijat täyttivät myös Peppi-palautteen puhelimillaan, mikä onnistui yllättävän näppärästi.
Sain tuotua johdatusluentojen materiaalit nykypäivään, ja niistä sekä työohjeesta ja aikataulusta tuli entistä selkeämmät ja havainnollisemmat. Työselostuksista luopuminen ja hyväksytty/hylätty-arviointiin siirtyminen vähensivät kurssin kuormittavuutta niin opiskelijoiden kuin assistenttienkin kannalta. Opiskelijat kuvasivat mikrobilöydöksiään, ja saimme mielenkiintoisen ja hauskan diaesityksen viimeiselle kurssipäivälle, joskin kuvatiedostot osoittautuivat niin suuriksi, että monet niistä jäivät jumiin sähköpostiin. Ensi vuonna kuvien ja videoiden keräys pitää järjestää jollain muulla tapaa. Opiskelijat myös kantoivat vastuun harjoitustöiden sisällön kertauksesta ja tulosten yhteenvedosta esittämällä valmistelemansa ryhmätyöt. Palautekeskustelu sujui loistavasti ja sain arvokasta kohdennettua tietoa kurssin kehitystarpeista.
Opetusharjoittelukurssini Peppi-palaute ei ole vielä sulkeutunut, mutta tämänhetkisen tilanteen mukaan 68,4 % opiskelijoista (n = 19) antoi kurssille erinomaisen arvosanan. Palautteen perusteella kurssilla oli hyvä ilmapiirin, kuormittavuus oli sopiva ja opiskelijoille annettiin riittävästi aikaa oppimiseen. Kurssi koettiin mielenkiintoiseksi ja harjoitustyöt hyvin valituiksi. Oman käsitykseni mukaan kurssin linjakkuus lisääntyi, ja valtaosa opiskelijoista kertoi saavuttaneensa oppimistavoitteet. Monet opiskelijat vaikuttivat laboratoriossa silmin nähden innostuneilta. Kuvia viljelynäytteistä vertailtiin, ja monet kuvasivat jopa videoita elävistä bakteereista mikroskoopin läpi. Kurssilaboratorion valkotaululla kukki tietenkin aiheeseen sopiva opiskelijahuumori.
Toisten yliopistopedagogiikan opiskelijoiden antaman vertaispalautteen mukaan opetus oli hyvin suunniteltu, eteni loogisesti ja antoi opiskelijoille tarvittavat eväät harjoitustöistä suoriutumiseen. Myös läsnäoloani ja tapaani kierrellä opiskelijoiden keskuudessa kurssilaboratoriossa kiiteltiin. Palautteen antajia arvelutti hieman kurssin ensimmäisen aamun teoriaosuuden tietotulva ja nopeus, jolla se kahlattiin läpi. Ymmärrän kritiikin, mutta toisaalta osa käytännön asioista oli opiskelijoille jo ennalta tuttuja, mutta piti kuitenkin käydä läpi muistin virkistykseksi. Sain pieniä parannusehdotuksia aamun teorialuennon dioihin sekä muutaman kehitysidean/kysymyksen liittyen mm. opiskelijoiden aktivointiin ja englannin/suomen kielen käytön pelisääntöihin. Mentorin palautetta opetuksesta odottelen vielä.
Opetuksen linjakkuus rakentuu monista palasista ja hyvään linjakkaaseen lopputulokseen voi päästä eri tavoilla. Linjakkuus ja opetuksen opiskelijakeskeisyys eivät aina vaadi isoja ja raskaita toimia vaan niitä voi lisätä esimerkiksi kertomalla selkeästi oppimistavoitteet ja keskustelemalla opiskelijoiden kanssa kurssin onnistumisesta ja kehityskohteista. Keskeistä on myös turvallisen ja innostavan oppimisilmapiirin luominen sekä riittävän ajan varaaminen oppimiselle.
Lähteet
Biggs, J., & Tang, C. 2007. Teaching for quality learning at university. What the student does. 3. painos. Buckingham: The Society for Research into Higher education & Open University Press.
Brown, G., Bull, J. & Pendlebury, M. 1997. Assessing Student Learning in Higher Education. London: Routledge.
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. 2009. Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOY, Helsinki.
Lonka, K. 2001. Syntynyt johtajaksi? Uusia oppimisen mahdollisuuksia. Teoksessa P. Castrén, (toim.). Viisas valta – johtamisen paradoksit. Porvoo: WSBookwell Oy.
Kirjoittaja: Henni Piirainen
