Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Oulun yliopiston lääketieteen koulutusohjelmassa
kirurgian opetus on jakaantunut 3. ja 4. lukuvuodelle. Neljännelle lukuvuodelle
sijoittuva plastiikkakirurgia on merkittävä osa kirurgista opintokokonaisuutta.
Se sisältää tärkeänä osana kroonisten haavojen hoitoa, jonka opettamiseen
tarvitaan käytännössä ”kädestä pitäen” opettamista. Tämä asettaa opetukselle
melkoisen haasteen, sillä kurssilla on yleensä vuosittain 148 opiskelijaa.
Muita plastiikkakirurgian sisällöllisiä alueita ovat palo- ja paleltumavammat, ihon- ja ihonalaisen kudoksen infektiot, rintarauhasen hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet, rinnan puutoksen korjaukset, rintarauhasen liikakasvu, rinnan kehityshäiriöt, ihon hyvälaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet, pehmytkudoksen hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet (sarkoomat), postbariatriset vartalonmuovauskirurgiset toimenpiteet,sukupuolenkorjausleikkaukset, esteettinen plastiikkakirurgia/hoidon rajaamisen periaatteet sekä erilaisten kehitysanomalioiden hoidon porrastuksen periaatteet.
Kirurgian erikoisalana plastiikkakirurgia on laajentunut sairaalassamme viimeisimpien joukossa, virat ovat tiukassa ja kaikkia erikoislääkäreitä on tarvittu kipeästi kliiniseen työhön. Toistaiseksi plastiikkakirurgia on jäänyt opetuksen kehittämisessä vähälle huomiolle. Yhtenä osasyynä on ollut se, ettei tälle osa-alueelle ole missään vaiheessa ollut omaa yliopiston opettajaresurssia vaan opetus on jouduttu hoitamaan erikoislääkärityövoimana pääasiallisen lääkärintyön ohessa ilman, että opettamiseen tai sen valmisteluun olisi osoitettua työnkuvaa tai työaikaa.
Opintojakso on toteutettu pääpiirteissään saman sisältöisenä useampia vuosia. Kuitenkin luento- opetusta lisättiin ja osastokiertoja vähennettiin kuutisen vuotta sitten, koska riittävän hyvään osastokierto-opetukseen ei erikoislääkäreillämme kliinisen työn ohella ollut riittävästi aikaa. Plastiikkakirurgian opetusta on hoitanut yksi plastiikkakirurgi muun kirurgin työnsä ohessa. Toiveena olisi saada jatkossa osa-aikainen opetustyöstä vastaava plastiikkakirurgi. Plastiikkakirurgian opetukseen osallistuvilla lääkäreillä ei ole aiemmin ollut pedagogista koulutusta.
Kipinän plastiikkakirurgian opetuksen kehittämiseen sain mentoriltani Teija Parpalalta, hänen innostuksensa opettamiseen ja sen kehittämiseen on hyvin tarttuvaa. Opetuksen kehittäminen oikeastaan aloitettiin jo vuonna 2016, kun luovuttiin osastokierroista organisatoristen ongelmien vuoksi. Silloin osastokierto-opetusta korvaamaan organisoitiin rintakirurgian teemapäivä yhteistyössä radiologin, patologin, rintasyöpäkirurgin ja onkologin kanssa. Opintojaksosta on aiemmin kerätty palaute koko kirurgian kurssipalautteen mukana. Tuolloin aloitetusta teemapäivästä on sittemmin saatu hyvin positiivista palautetta ja muutamia rakentavia kehitysehdotuksia. Opiskelijat toivoivat kokemusasiantuntijaa kertomaan syöpäsairaudestaan, minkä järjestyminen teki aiheen heille selvästi vielä konkreettisemmaksi. Opiskelijat kyselivät aktiivisesti niin kokemusasiantuntijalta kuin luennoitsijoiltakin. Myös alaraajahaavasta oli järjestetty moniammatillisen luentosarja samoin kolmena vuotena peräkkäin. Se ei kuitenkaan toiminut aivan toivotusti. Tämän laajan ja erittäin tärkeän aiheen opetuksen kehittäminen oli nyt yhtenä opetuksen kehittämisen tavoitteena.
Alaraajan haavoja käsittelevä moniammatillinen luentosarja oli järjestetty toistuvana muutaman vuoden ajan. Se oli pelkästään luentoja kuuntelemalla varsin kuivakka ja heikosti motivoiva aihe; krooninen haava ja sen tärkeys tulevassa työssä ei opiskelijoille avautunut. Tylsistyminen näkyi harmillisesti luennoille osallistumisaktiivisuudessa eikä luennon aihepiiriä koettu kovin vetovoimaiseksi. Asiaa ei koettu konkreettiseksi. Plastiikkakirurgian erikoislääkärikoulutusta vuosia hoitaneena (vuodesta 2000 alkaen) tunsin, että osallistumalla ja ongelmia ratkomalla asiat jäävät paremmin mieleen. Vuosien mittaan olen havainnut, että nuori amanuenssi/tuleva kollega ollessaan toimenpiteessä mukana ja saadessaan osallistua käytännön työhön esimerkiksi kirurgin apuna haavahakaa vetämällä sekä sopivia toimenpiteen osa-alueita tehden tai haavaa ompelemalla innostui ja saattoi myöhemmin tulla erikseen kiittämään. Tämä on toisinaan ollut myös kipinä kirurgin urapolulle lähtemiseen.
Krooninen haava on todella tärkeä ja yleinen terveyskeskuslääkärintyön osa-alue. Se on kaiken aikaa lisääntyvä ongelma väestön ikääntyessä. Koin, että yrityksen ja erehdyksen kautta opin hakeminen on työläämpää. Opiskelijat olisi hyvä saada aktiivisiksi ja ymmärtämään haavanhoidon tärkeys ennen neljännen vuosikurssin loppua, minkä jälkeen he yleensä työskentelevät kesän aikana ensimmäisissä lääkärin sijaisuuksissaan. Mentori Teija Parpalan kanssa neuvotellen päädyin moniammatillisuuden lisäämiseen ja opiskelijoiden aktivoimiseen. Otimme opetuksessa alkuun epidemiologisen luennon, missä he ensin valmisteluryhmässä selvittävät haavojen etiologiaa, kansantaloudellista taakkaa haavojen hoidosta ja terveyspoliittista merkitystä haavojen ennaltaehkäisystä. Järjestelyryhmässä opiskelijat valmistelevat potilastapauksia tyypillisistä ja/ tai hoidollisesti ongelmallisista haavoista. Päädyttiin järjestämään kuusi rastitehtävää, joilla opiskelijat käsittelevät 15 minuutin aikana potilaan ongelmaa toisiaan opettaen. Tietopohjaksi ongelman ratkaisuun he saavat kirjallisuutta, johon voivat perehtyä etukäteen. Sekä aamupäivällä oman epidemiologisen selvityksensä jälkeen eri alan moniammatillisilta luennoitsijoilta tietoa haavojen etiologisista syistä, niiden tutkimisesta ja hoitamisesta. Nämä ovat eväitä iltapäivän potilasrastien ja aivan varmasti tulevien potilastapausten ongelmien ratkaisuihin. Tämä opetusmenetelmä rakentui sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen ympärille, jossa tieto rakentuu aiemmin opitun päälle sitä muovaten ja jossa opiskelijat oppivat toisiltaan sekä pystyvät opettamaan jo osaamiaan asioita toisilleen.
Aktivoimalla opiskelijat tutustumaan erilaisiin tyyppitapauksiin ja opettamaan asiaa toisilleen tämä tärkeä haava-aihe on selvästi tullut opiskelijoita lähemmäksi verrattuna aikaisempaan asiantuntijoiden tarjoilemaan tietopakkaukseen. Haavan etiologia on kaikkein tärkein asia selvittää. Jalan verenkierto-ongelmat, jalan mahdolliset virheasennot, perussairaudet kuten arterioskleroosi, sokeritauti ja sen hoitotasapaino tai sen aiheuttamat mahdolliset sekundaariongelmat ovat hyvin tärkeä selvittää ja hoitaa. Vaihtamalla haavaan mahdollisesti toinen toistaan kalliimpia paikallishoitotuotteita/siteitä perehtymättä haavan taustalla piilevien syiden selvittämiseen hukataan paljon veronmaksajien rahoja.
On ollut upeaa todeta, miten innostuneita opiskelijat ovat olleet tähän oppimismenetelmään ja opettamiseen sekä miten antaumuksella he ovat potilastapauksensa esitelleet ja ennenkaikkea miten selkeästi he omaksuvat rooliaan tulevina ammattilaisina pohtien kustannuksia ja ennaltaehkäisyä haavojen hoidossa.
Kirjoittaja:
Outi Kaarela
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto
