Kun tentti vaihtui tekemiseen – matka geotekniikan kurssin uudistamiseen

Kun aloitin opetusharjoitteluni Yhdyskuntien geotekniikka -kurssilla, tiesin haluavani siirtää opetusta suuntaan, joka vastaisi paremmin nykyisen korkeakoulupedagogiikan tavoitteita. Viime vuosina suomalaisissa korkeakouluissa on korostettu opiskelijalähtöistä ja tutkimusperustaista pedagogiikkaa sekä tarvetta vahvistaa opetuksen laatua ja vaikuttavuutta (Toom ym. 2023). Nämä linjaukset heijastuvat myös käsitykseen syvästä oppimisesta, jossa opiskelija ei vain omaksu tietoa vaan rakentaa sitä aktiivisesti ja soveltaa sitä erilaisissa tilanteissa. Tämän vuoksi tenttiin pohjautuva arviointi alkoi tuntua kurssin tavoitteiden kannalta riittämättömältä.

Lähdin kehittämään mallia, jossa oppiminen jäsentyisi jatkuvan arvioinnin ympärille. Jatkuva arviointi tarjoaisi mahdollisuuden tukea opiskelijoiden ajattelun kehittymistä ja rakentaa palautesyklin, joka edistää syvempää käsitteellistä ymmärrystä, teema, jota korkeakoulujen arviointia käsittelevä tutkimus pitää keskeisenä (Masuku, Jili & Sabela 2020). Tämän periaatteen mukaisesti poistin kurssilta tentin ja rakensin oppimisen opiskelijoiden viikoittaisten palautusten ympärille.

Kurssilla jokainen luento päättyi tehtävään, jonka opiskelijat suorittivat luennon teeman ja vierailevan asiantuntijan näkökulmien pohjalta. Tehtävien muodot vaihtelivat suuresti: osassa tuotettiin videoita, osassa laadittiin karttakuvia tai tehtiin laskelmia, osassa kirjoitettiin pohdintoja. Multimodaaliset tehtävät avasivat opiskelijoille mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan eri tavoin, ja samalla ne tukivat digitaalista monilukutaitoa, taitoa, jota korkeakoulut tänä päivänä edellyttävät (Mäki & Vanhanen‑Nuutinen 2022). Samalla ne liittyvät kansainväliseen keskusteluun siitä, kuinka monimuotoiset arviointitavat voivat lisätä yhdenvertaisuutta ja tukea opiskelijoiden erilaisia oppimisen tapoja (Midgette, Stewart & August 2025).

Harjoitustyön osalta halusin lähestyä osaamista työelämän näkökulmasta. Muutin harjoitustyön AutoCAD-painotteiseksi, mutta korostin opiskelijoille, ettei työn tarvinnut olla täydellinen. Tärkeämpää oli harjoitella keskeistä työkalua ja oppia soveltamaan sitä aidonkaltaisissa tilanteissa. Tämä linjautuu myös multimodaalisen arvioinnin tutkimukseen, jonka mukaan oppimisen arvioinnin tulisi tunnistaa digitaalisten artefaktien kompleksisuus, luovuus ja kriittisyys (Ross, Curwood & Bell 2020).

Kurssi toteutui osittain digitaalisessa ympäristössä, mikä teki esimerkiksi videoista, kuvallisista tehtävistä ja karttaesityksistä luontevan osan opiskelijoiden työskentelyä. Huomasin nopeasti, että digitaaliset tuotokset eivät ainoastaan laajentaneet opiskelijoiden mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan, vaan myös vahvistivat heidän sitoutumistaan. Kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että multimodaalinen työskentely voi lisätä opiskelijoiden osallistumista ja tukee heidän rooliaan aktiivisina tiedon rakentajina (Yan, Wu & Wang 2025).

Opiskelijoiden palaute kurssista oli poikkeuksellisen myönteistä. He kuvasivat oppimisen olleen syvällistä, konkreettista ja motivoivaa. Useampi kommentoi myös, että kurssin rakenne auttoi ymmärtämään, miten geotekninen tieto muotoutuu eri lähteistä ja miten asiantuntijat oikeasti työskentelevät. Kurssin arvosanat paranivat aiempiin toteutuksiin verrattuna, ja tehtävissä näkyi huomattavasti enemmän soveltavaa ajattelua kuin tenttivastauksissa, joita olin nähnyt aikaisempina vuosina. Tämä tukee arviointia koskevan tutkimuksen keskeistä ajatusta: kun opiskelijat osallistuvat aktiivisesti arvioinnin rakentamiseen ja ymmärtävät sen tavoitteet, heidän osaamisensa kehittyy kokonaisvaltaisemmin (Toom ym. 2023; Masuku ym. 2020).

Kaikki ei tietenkään mennyt täydellisesti. Osa opiskelijoista toivoi lisää malliesimerkkejä ennen tehtävien tekemistä. Toisille tehtävien rytmitys tuntui ajoittain kuormittavalta. Näitä palautteita kuunnellen olen pohtinut, että jatkossa voisin rakentaa kurssille yhden yhteisen demotehtävän alkuun tai tarjota lisää pienryhmäohjausta erityisesti niille, joille AutoCAD oli kohtuullisen uusi työkalu. Silti kokonaisuudessaan kurssin uudistaminen osoitti, että kun opiskelijat saavat tilaa kokeilla, tuottaa ja arvioida omaa osaamistaan, he ovat valmiita ottamaan vastuuta oppimisestaan paljon vahvemmin kuin tenttikeskeisessä rakenteessa.

Kurssin uudistus avasi minulle kirkkaasti sen, kuinka tärkeää on antaa opiskelijoille mahdollisuus rakentaa tietoa aktiivisesti, eri tavoin, monikanavaisesti ja aidosti työelämän rinnalla. Kuten multimodaalista oppimista ja arviointia käsittelevä tutkimus korostaa, oppiminen ei ole vain tiedon hallintaa, vaan merkityksellistä tekemistä, jossa opiskelijat voivat tuottaa osaamistaan tavalla, joka resonoi heidän ammatillisen identiteettinsä kanssa (Ross ym. 2020; Midgette ym. 2025). Ehkä suurin oivallukseni oli tämä: kun tentin paino kevenee ja tekemisen paino kasvaa, oppiminen pääsee tapahtumaan siinä muodossa, jossa se oikeasti elää.

Kurssin uudistaminen herätti minussa myös yhden vaikean, mutta tärkeän kysymyksen: miten tällaisen opetuksen voi toteuttaa kestävällä tavalla? Jatkuva arviointi, monimuotoiset tehtävät ja yksilöllinen ohjaus tuottavat opiskelijoille selvästi enemmän arvoa kuin perinteinen tentti, mutta ne vaativat opettajalta huomattavasti enemmän aikaa. Tämä tuli esiin erityisesti arviointivaiheissa, jokainen opiskelijan palautus oli omanlaisensa, ja niiden läpikäyminen vaati keskittymistä, paneutumista ja joskus myös teknistä tukea. Oivalsin, että vaikka pedagogiset ihanteet suuntaavat meitä kohti oppimista tukevia käytäntöjä, opettajan arjessa on liian vähän tilaa ja aikaa toteuttaa niitä niin hyvin kuin haluaisimme.

Viime vuosina korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä on korostettu opetuksen kunnollista resursointia ja opettajien pedagogisen työn tukemista (Toom ym. 2023). Näissä arvioissa nousee toistuvasti esiin huoli siitä, että opettajien työkuorma on kasvanut, kun hallinnolliset tehtävät, raportointi, hankkeet ja muut velvoitteet syövät aikaa varsinaiselta opettamiselta. Omassa harjoittelussani näin tämän hyvin konkreettisesti: laadukkaan opetuksen ja ohjauksen toteuttaminen edellyttäisi sitä, että opettaja saisi käyttää aikaansa keskeiseen työhönsä, opiskelijoiden tukemiseen ja oppimisprosessin rakentamiseen. Samalla useat arviointia käsittelevät kansainväliset tutkimukset korostavat, että syvällistä oppimista edistävät arviointikäytännöt vaativat opettajalta aikaa, harkintaa ja mahdollisuutta olla aidosti läsnä opiskelijoille (Masuku ym. 2020; Ross ym. 2020).

Tämän kurssin toteuttaminen vahvisti näkemystäni siitä, että hyvän opetuksen edellytyksenä on myös opettajan jaksaminen ja mahdollisuus tehdä työtään laadukkaasti. Jos haluamme kehittää opetusta suuntaan, jossa opiskelijoiden osaaminen tehdään näkyväksi monipuolisilla tavoilla ja jossa oppimista tuetaan jatkuvasti, meidän on samanaikaisesti kehitettävä rakenteita, jotka antavat opettajille aikaa ja tilaa tehdä tätä työtä. Muuten vaarana on, että pedagogiset ihanteet jäävät irrallisiksi tavoitteiksi, joita on mahdotonta toteuttaa arjen kiireessä. Kurssi opetti minulle paljon opiskelijoiden oppimisesta, mutta myös sen, kuinka tärkeää olisi, että opetuksen suunnittelu ja arviointi nähtäisiin ajallisesti arvokkaana, resursseja vaativana ja siten myös resursoitavana työnä.

Lähteet

Masuku, Mfundo & Jili, Nokukhanya & Sabela, Primrose. (2020). Assessment as A Pedagogy and Measuring Tool in Promoting Deep Learning In Institutions of Higher Learning. International Journal of Higher Education. 10. 19132-19132. DOI:10.5430/ijhe.v10n2p274.

Mäki, K., & Vanhanen-Nuutinen, L. (2022). Korkeakoulupedagogiikka: Ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Midgette, E., Stewart, O. G., & August, I. (2025). Understanding Multimodal Assessment Practices in Higher Education to Improve Equity. Education sciences, 15(11), 1523. https://doi.org/10.3390/educsci15111523

Ross, J., Curwood, J. S., & Bell, A. (2020). A multimodal assessment framework for higher education. E-learning and digital media, 17(4), 290-306. https://doi.org/10.1177/2042753020927201

Toom, A., Heide, T., Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S., & Karvonen, A. (2023). Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut / Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 22:2023. Saatavilla: https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2223.pdf

Yan, L., Wu, X., & Wang, Y. (2025). Student engagement assessment using multimodal deep learning. PloS one, 20(6), e0325377. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0325377

Kirjoittaja: Minna Mäki-Asiala

“Plussan puolelle etänä oleville ilmentyneistä teknisistä fiboista huolimatta.” - OpinTori hybridinä vuonna 2022

 “Kuuluuko ääni? Näkyykö tämä jako kaikille? Miten tämä nyt menikään?” Nämä lauseet ovat varmasti tuttuja monelle opettajalle ja opiskelijalle. Näihin etä- ja hybridiopetuksesta tuttuihin kysymyksiin päästiin paneutumaan OpinTorilla 5.5.2022 Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella.  

Tänä vuonna OpinTori järjestettiin 14. kerran ja ensimmäistä kertaa hybriditapahtumana. Tapahtumaan pystyi siis osallistumaan joko paikan päällä Linnanmaan kampuksella tai etänä Zoomin kautta. OpinTori on Peda-Pohjoinen -verkoston korkeakouluille suunnattu Oulun yliopiston koulutuksen ja opetuksen teemapäivä. Tapahtumassa jaetaan korkeakoulujen opetuksen, ohjauksen ja oppimisen hyviä käytänteitä ja keskustellaan koulutuksen ajankohtaisista aiheista. Tämän vuoden teemana oli hybridiopetus ja -oppiminen keskittyen hyvinvointiin, opettajan ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen sekä motivaatioon. OpinTori järjestettiin yhteistyössä kasvatustieteiden tiedekunnan yliopistopedagogiikan tiimin ja yliopistopedagogiikan opiskelijoiden sekä digipedagogiikan hankkeiden DigiPeda,  KOTODIPPI, LearnHybrid ja OpenDigiTaito kanssa. 

Kuva 1. Opintorin aloitus (kuva Merja Maikkola).

Päivä alkoi yhteisillä aamukahveilla ja aloituspuheenvuoroilla, joihin yleisö pääsi osallistumaan aktivoivien työkalujen (Mentimeter ja Presemo) avulla. Yhteiseen aloitukseen osallistui noin 150 henkilöä, joista puolet olivat paikan päällä ja puolet etänä. Yhteisen aloituksen jälkeen osallistuja pystyi valitsemaan jopa neljästä eri rinnakkaisohjelmasta, mihin halusi osallistua. Päivän rinnakkaisohjelmat koostuivat yhteensä 40 esityksestä, joiden joukossa kuultiin niin yliopistopedagogiikan opiskelijoiden – alojensa asiantuntijoita hekin – sekä eri hankkeiden ja asiantuntijoiden esityksiä. Rinnakkaissessioihin osallistui yhteensä yli 350 osallistujaa. Päivän päätteeksi paneelissa pohdittiin tulevaisuuden oppimista ja osaamista. 

Kuten moni varmasti tietää, hybridiopetukseen ja -oppimiseen liittyy monia hyötyjä – mutta myös haasteita. Mentimeterillä tehdyn kyselyn mukaan (kuva 2) OpinTorin osallistujilla hybridiopetuksesta tuli päällimmäisenä mieleen joustavuus, tekniikka ja tekniset ongelmat. Joustavuus voidaan nähdä sekä mahdollisuutena että osaamisvaatimuksena. Tekniset ongelmat puolestaan voivat olla osoitus siitä, että osaamisen taso tai tekniikka itsessään ei ole tarpeeksi kehittynyttä palvelemaan hybridiopetuksen ja -oppimisen tarpeita. 

 

Kuva 2.”Mitä sanasta hybridiopetus tulee mieleen?” Mentimeter-aktivointityökalulla tehty sanapilvi OpinTorin osallistujien vastauksista (kuva Hanna Spets). 

Kuinka luodaan onnistunut hybridiopetus? Näitä pohdittiin LearnHybrid-hankkeen keynote-puheenvuorossa, jossa Sari Pramila-Savukoski ja Tiina Törmänen kävivät läpi hybridiopetuksen käsitettä ja hybridiopetuksen mahdollisuuksia sekä onnistumisen elementtejä. Tässä yhteydessä hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, johon osallistuu sekä lähi- että etäosallistujia, mutta termiä käytetään edelleen vaihtelevasti eri muotoisen opetuksen toteuttamiseen. Koronapandemian alku loi pakottavan tarpeen siirtää opetusta verkkoon ja sittemmin tilanteen helpotuttua on palattu takaisin kampuksille.

Hybridiopetus tarjoaa mahdollisuuden osallistua tasapuolisesti opetukseen tilanteissa, joissa esimerkiksi terveydentila tai välimatkat eivät mahdollista paikan päällä opiskelua. Se tarjoaa myös opetuksen saavutettavuuden. Hybridiopetus tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden myös arvokkaaseen kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen luokassa (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022). Hybridiopetus todella mahdollistaa joustavan osallistumisen paikasta riippumatta ja huomioi erilaiset oppijat: toisten oppimista tukee paremmin lähiopetus luokassa, kun taas toisille sopii paremmin etäyhteyden kautta osallistuminen.  

Vielä on edelleen haasteena erilaisten kädentaitojen opetus hybridimuotoisena, mutta siitäkin on tutkimuksia jonkin verran. Pelkona voi olla, että vuorovaikutus kärsii, ja opiskelija jää yksin motivaation puuttuessa ja lopulta voi pudota matkasta. Parhaimmillaan kuitenkin hybridioppiminen edistää reaaliaikaista vuorovaikutusta, mikä puolestaan on heikkous itsenäisesti suoritettavilla verkkokursseilla, joissa ei voi reaaliaikaisesti olla vuorovaikutuksessa (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022).

Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden edistämiseksi hybridiopetus vaatii opettajalta monien asioiden huomioimista, valmistautumista, oman roolin selkiyttämistä sekä pedagogista suunnitelmaa. Parhaimmillaan hybridiopetus voi mahdollistaa käytännöllisiä, kasvatuksellisia ja taloudellisia hyötyjä, tehostaa opetusta ja oppimisen laatua (Pramila-Savukoski & Törmänen, 2022). Tämä vaatii kuitenkin opetusmenetelmien uudelleen tarkastelua ja sitä, että jo tunnistettuja opettajien ja opiskelijoiden tarpeita tulee huomioitua opetusta suunniteltaessa/toteuttaessa. Opiskelijoiden osalta se tarkoittaa mahdollisuutta aktiivisesti osallistua opetukseen, jotta voi olla osa yhtenäistä opiskelijaryhmää. Opettajien osalta se tarkoittaa tarvetta löytää uusia opetusmenetelmiä, joilla voi tukea opiskelijoiden oppimista tasavertaisesti ja vuorovaikutusta tukien. Näitä uusia menetelmiä on luotu ja pilotoitu LearnHybrid- hankkeessa, josta voit lukea lisää blogista. Hanke on tuottanut myös koosteen onnistuneen hybridiopetuksen avaintekijöistä ja tuottaa tietoa ja myös koulutusta hybridiopetuksesta. Keynote- esitys on löydettävissä hankkeen blogista. 

Tulevaisuuden hybridiopetuksen suuntia pohdittiin myös lehtori Jukka Kurttilan vetämässä OpinTorin paneelikeskustelussa, johon osallistuivat Oulun yliopiston koulutusvararehtori Tapio Koivu, Opendigitaito-hankkeen projektipäällikkö Heikki Kontturi, lehtori Janne Länsitie ja opiskelijat Emma Hulkkonen ja Eija Nyman. Panelistit keskustelivat muun muassa siitä, mitä onnistuneessa hybridiopetuksessa kannattaa ottaa huomioon. Ensinnäkin on pohdittava hybridiopetuksen tarkoituksenmukaisuutta: mihin kaikkeen opetukseen hybriditoteutus soveltuu ja millaiset pelisäännöt hybriditoteutuksessa sovitaan. Paneelissa korostui hybridiopetuksen opiskelijalähtöisyys ja vuorovaikutus: opiskelijoita olisi hyvä kuunnella siitä, millaiset vaikutusmahdollisuudet heillä on ja miten erilaisia oppijoita voi tukea.  

 Kuva 3. Paneelikeskustelu (kuva Lotta Ellonen).

Kuva 4. Kysymyksiä panelisteille Mentimeterissä (kuva Hanna Spets).

Opetuksen ei tulisi kärsiä hybriditoteutuksen kustannuksella, eli hybridiopetuksessa ei saa unohtaa opetuksen fokusta ja laatua, opiskelijalähtöisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Toisaalta tärkeänä pidettiin opettajan oman näkökannan huomiointia: mitä osaamista opettajalta löytyy, millaista tukea (tekninen/pedagoginen/sosiaalinen) opettaja saa ja miten opettaja välttyy hukkumasta alati kasvavaan työkuormaan ja digipedagogisiin vaatimuksiin. Vaikka hybriditoteutus mahdollistaa joustavan ja vuorovaikutuksellisen opetustilanteen, moni opettaja kokee sen haastavaksi. Opettajien teknistä osaamista tulisikin jatkuvasti kehittää, ja hybridiopetusta on mahdollista rakentaa yhteistyössä työelämälähtöisesti, poikkitieteellisesti ja korkeakoulujen kesken.  

Aktiivinen korkeakouluyhteistyö ja tekninen tuki olivat edellytyksiä myös OpinTorin hybriditoteutukselle. Ensi vuonna OpinTori järjestetään 15. kertaa. Tule mukaan juhlavuoden OpinTorille 11.5.2023!  

Liity mukaan keskustelemaan hybridiopetuksesta KOPE - korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä -ryhmässä Facebookissa.

Kirjoittajat: Jenni Saraniemi ja Hanna Spets  

Lähteet:  

Pramila-Savukoski, S. & Törmänen, T. (2022). OpinTori keynote 5.5.2022 Oulun yliopisto: Hybrid learning – what makes it to succeed? [Powerpoint-esitys].