Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Lähtötilanne ja idea
Työstin yliopistopedagogiikan opetusharjoittelussani
koltansaamen muoto-opin kurssia (5 op). Kurssi on perusopintojen toinen kurssi
(tosin ensi vuonna opetussuunnitelma uudistuu ja vastaava kurssi tulee olemaan
aineopintojen ensimmäinen kurssi nimellä Koltansaamen taivutusoppi I). Opetin
kurssin 2. periodissa 2022–2023. Kurssin osaamistavoitteena on muoto-opin
kuvaamisen keskeisten kielitieteellisten käsitteiden hallitseminen, niiden
soveltaminen koltansaamen muoto-oppiin, koltansaamen taivutusopin aktiivinen
hallinta verbien ja nominien keskeisimpien taivutusmuotojen osalta sekä
johto-opin perusasioiden tuntemus.
Ennen uudistusta kurssilla oli viikoittain luento ja
harjoitustunti, molemmat 1,5 tuntia. Kaikki opetus on ollut etänä Zoomin kautta
ilta-aikaan, kuten koltansaamen opetuksessa yleensäkin. Luennot olivat hyvin
perinteistä luento-opetusta, joissa lähinnä opettaja oli äänessä ja
vuorovaikutusta oli vähän. Harjoitustunnilla tehtiin luennon aiheeseen
liittyviä analyysi- ja harjoitustehtäviä, ja vuorovaikutusta opettajan ja
opiskelijoiden välillä oli luonnollisesti enemmän.
Ajatus tämän kaltaiseen uudistukseen on kytenyt jo
pidemmän aikaa. Olemme Giellagas-instituutissa keskustelleet henkilökunnan
kesken siitä, että luennot, jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina, voisi
oikeastaan nauhoittaa. Vähäisen vuorovaikutuksen lisäksi uudistuksen pontimena
oli se, että koska opetus on ilta-aikaan, se on aikataulullisesti haastavaa
sekä opiskelijoille että opettajille. Video-opetus antaa suuremman
aikataulullisen vapauden.
Yliopistopedagogiikan perusteiden kurssilla
tutustuimme flippaukseen, jonka ideana on siirtää asioiden oppiminen
luokkahuoneesta tai luentosalista opiskelijan itsenäiseksi työksi ennen
kontaktiopetusta, jotta kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä opitun
soveltamiseen. Yksi tärkeimmistä flippauksen apuvälineistä on itsenäisesti
katsottavat opetusvideot. Siinä yhteydessä opin, että puolentoista tunnin
luentonauhoitteet eivät ole järkeviä, vaan parhaita ovat lyhyet, noin 6
minuutin videopätkät. Tämän pituussuosituksen vahvistaa tutkimus (Guo ja muut
2014), ja kyseinen aikasuositus on käytössä myös Oulun yliopiston
videopalveluissa.
Kuva 1
Kuvankaappaus kurssin Moodle-alustalta
Kuvassa 1 näkyy osa kurssin Moodle-sivusta. Tekstit
ovat suurimmaksi osaksi koltansaameksi, mutta videoilla puhun suomea. Jokaista
seitsemää viikkoa varten on oma välilehtensä (neäʹttel = viikko 44–50), ja
kyseisellä välilehdellä on ylimmäisenä kyseisen viikon luentovideopaketti (1).
Jokainen luento johdantoluentoa lukuun ottamatta oli korvattu tällaisella
paketilla, jossa oli 3–5 videota pituudeltaan 6–20 minuuttia. Ihanteelliseen 6
minuutin pituuteen en päässyt kovin monella videolla, sillä useimmat videoista
ovat yli 10-minuuttisia.
Seuraavaksi kullakin välilehdellä on kysymysalue (2).
Kyseessä on keskustelualue, johon jokaisen opiskelijan oli kirjoitettava
luentopaketin katsottuaan ainakin yksi kysymys aiheeseen liittyen. Vastasin
kysymyksiin kysymysalueelle ja käsittelin kysymyksiä myös harjoitustunnilla.
Näin opetukseen saatiin vuorovaikutuksellisuutta video-opetuksesta huolimatta.
Harjoitustunnit pidettiin entiseen tapaan. Tehtävänä
oli katsoa luentovideopaketti ja esittää kysymys ennen harjoitusta. Näin
harjoitustunnilla voitiin keskittyä opitun soveltamiseen, eikä asioita
tarvinnut enää varsinaisesti opettaa siellä.
Kuva 2
Kuvankaappaus opetusvideolta
Luentovideot kuvattiin Oulun yliopiston Studio
Klipissä ja editoin ne itse DaVinci Resolve -ohjelmalla. En osannut käyttää
ohjelmaa entuudestaan, joten opettelu oli aika työlästä, mutta hauskaa ja
palkitsevaa. Videopalveluiden henkilökunta kyllä editoi videot pyynnöstä myös
valmiiksi, mutta ajattelin, että on kuitenkin helpompaa tehdä työ itse kuin
antaa tarpeeksi tarkat ohjeet. Kuten kuvassa 2 näkyy, opettaja on näkyvissä
videolla (tosin ei koko aikaa), mikä on myös tutkimuksen mukaan hyvä muun
muassa opettajan sosiaalisen läsnäolon vahvistamiseksi (Belt & Lowenthal
2021: 25).
Leikkauksen lisäksi lisäilin videoille myös jonkin verran osoittimia, kuten laatikoita, ja selittäviä tekstejä. Kuvassa 2 olen juuri puhumassa haaʹlääm-verbimuodosta, ja siksi lisäsin laatikon sen ympärille.
Kuva 3 Esimerkki aktivoivasta kysymyksestä
Tallensin videot YuJa-järjestelmään ja laitoin ne
katsottavaksi Moodleen H5P:n Interactive video -työkalun kautta. Tämä työkalu
mahdollistaa kysymysten ja tehtävien lisäämisen videoon. Esimerkki tällaisesta
tehtävästä näkyy kuvassa 3. Säädin asetukset siten, että video pysähtyy
automaattisesti tehtävän kohdalla, ja jos opiskelija vastaa tehtävään väärin,
video siirtyy automaattisesti takaisinpäin siihen kohtaan, jossa kysymyksen
aiheesta puhuttiin. Lisäsin kysymyksiä ja tehtäviä videoihin noin kuuden
minuutin välein. Niiden tarkoitus oli aktivoida opiskelijaa ja varmistaa, että
hän ymmärtää kuulemansa riittävällä tasolla. Videon lopuksi opiskelijan piti
palauttaa vastauksensa, jolloin Moodlen arviointikirjaan välittyy tieto siitä,
että hän on katsonut videon ja vastannut kysymyksiin.
Videoiden ja kysymysalueen lisäksi Moodlessa oli
kullakin välilehdellä harjoitustunnin materiaalit, vapaaehtoisia H5P:llä
toteutettuja taivutusharjoituksia sekä kotitehtävä, jossa piti itsenäisesti
soveltaa opittuja asioita. H5P on työkalu, josta löytyy hyvin monenlaisia
mahdollisuuksia aktivoivien tehtävien, kertaustehtävien ja muun sellaisen
laatimiseen Moodleen. Linkki H5P:n Moodle-ohjeisiin löytyy tekstin lopusta.
Kotitehtävät toteutin Moodlen tentti-aktiviteetilla.
Kokemukset ja palaute
Kurssilla oli aluksi neljä opiskelijaa, joista kolme oli mukana kurssilla loppuun asti ja suoritti tentin. Kokemukset olivat pääasiassa positiivisia, ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä kurssiin. Kehitin kurssista myös Moodleen täysin itsenäisesti suoritettavan version, jonka yksi opiskelija on tähän mennessä suorittanut.
Sain opiskelijoilta, vertaisilta ja mentorilta
enimmäkseen positiivista palautetta. Opiskelijat olivat tyytyväisiä
opetusvideoihin etenkin siksi, että niitä oli helppo kelailla edestakaisin ja
kerrata näin asioita. Lisäksi kaikki kolme opiskelijaa olivat sitä mieltä, että
olisivat valinneet luentovideot, jos olisivat saaneet valita luentovideoiden ja
perinteisten luentojen väliltä, ja että luentovideoiden mahdollistama vapaampi
aikataulu helpotti heidän elämäänsä. Vertailua aiempien vuosien kursseihin on
vaikea tehdä pienien opiskelijamäärien vuoksi. Kaikki kolme opiskelijaa
pääsivät tentistä hyvin läpi.
Mentorin palaute oli muuten positiivista, mutta
kehittämiskohteena hän näki ainakin yhdessä katsomassaan videossa diaesityksen
selkeyden. Tämä on itselläni jatkuva kehityskohde, jonka tiedostan, ja koetan
kehittyä siinä parhaani mukaan. Opetusvideoissa onnistuin mielestäni
enimmäkseen pitämään tekstimäärän dioilla tarpeeksi pienenä, mutta edelleen
tekstin sijoittelussa havainnollisesti on paikoitellen ongelmia.
Yksi mielenkiintoinen opiskelijalta saamani negatiivinen palaute koski sitä, että opetuksen voisi tehdä hauskemmaksi. Kieltämättä luentovideoiden äänensävy ja visuaalinen ilme muistutti aika paljon uutislähetystä, kun taas tutkimuksen mukaan opiskelijat katsovat videota paremmin, jos opettajan puhe ja käytös on epämuodollista (Guo ja muut 2014). Tämä on yksi asia, jonka koetan ottaa tulevaisuudessa huomioon.
Toinen tutkimuksen tukema suositus, jota en videoissani noudattanut, on se, että opettajan kannattaa mieluummin osoittaa relevantti kohta materiaalissa katseella tai käsin kuin ei-inhimillisellä osoittimella, kuten juuri sellaisilla laatikoilla, joita itse käytin (Pi ja muut 2017; Wang ja muut 2018). Tätä suositusta voi olla vaikea noudattaa Studio Klipin teknisten rajoitteiden takia, ja lisäksi mainitut tutkimukset ovat otokseltaan aika pieniä, joten niiden yleistettävyys ei ole selvää. Kuitenkin itse ajatellessani erilaisten videoiden katsomisen kokemusta olen taipuvainen henkilökohtaisesti ajattelemaan samoin kuin Pin, Wangin ja kumppaneiden tulokset antavat ymmärtää. Aion siis ottaa tämänkin asian tulevaisuudessa huomioon mahdollisuuksien mukaan.
Lopuksi
Kokemukseni luentovideoiden tekemisestä ja niiden käyttämisestä opetuksessa olivat hyvät. Projekti saa jatkoa, sillä seuraavaksi tarkoituksena on tehdä koltansaamen kieliopin perusasioihin keskittyviä opetusvideoita ensi lukuvuonna järjestettäville kursseille Koltansaamen peruskurssi 1–3. Tällä kertaa tarkoituksena ei ole korvata kontaktiopetusta (sillä alkeistason kursseilla kontaktiopetus on hyvin tärkeää), vaan videoiden tarkoitus on toimia opetuksen tukena ja kertaamisen apuna.
Suosittelen lämpimästi opetusvideoiden tekemistä, jos opettamillesi kursseille sellaiset sopivat. Kaikkiin tarkoituksiin opetusvideot toki eivät sovi: esimerkiksi meillä saamen kielissä käytännön kursseilla, kuten kirjoittamisen ja kääntämisen kursseilla, opetus on pitkälti käytäntöpainotteista, joten sinne videoista ei juuri olisi hyötyä. Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin videoista voisi olla apua, joko kontaktiopetuksen korvaajana tai täydentäjänä. Yksi hyvä ajatus on tehdä muutaman minuutin johdantovideoita luentojen aiheista itsenäistä valmistautumista varten ennen luentoa.
Jos olet kiinnostunut videoiden käytöstä opetuksessa,
niin alta löytyy linkit ohjeisiin, miten Oulun yliopiston kursseilla pääset
alkuun. Yliopiston studiopalveluiden sähköpostiosoite on vimma@oulu.fi,
jota kautta voit esittää lisäkysymyksiä ja esimerkiksi tehdä ajanvarauksia
studioon.
Linkkejä
YuJa-videonhallintajärjestelmän ohjeet Patiossa: https://patio.oulu.fi/fi/palvelut-ja-ohjeet/it-palvelut/jarjestelmat/yuja-medianhallintajarjestelma-videoiden-sailytykseen
H5P-työkalun ohjeet Moodlessa: https://moodle.oulu.fi/mod/book/view.php?id=111043&chapterid=3917
Yliopiston studiopalveluiden ohjeet Patiossa: https://patio.oulu.fi/fi/palvelut-ja-ohjeet/it-palvelut/studiot
(lisäkysymyksiä voi esittää osoitteeseen vimma@oulu.fi)
Lähteet
Belt, E. &
Lowenthal, P. R. 2021. Video use in online and blended courses: A qualitative
synthesis. Distance Education, 42(3), 410-440. https://doi.org/10.1080/01587919.2021.1954882
Guo, P. J.; Kim, J
& Rubin, R. 2014. How video production affects student engagement: an
empirical study of MOOC videos.—Proceedings of the first ACM conference on
Learning @ scale conference (L@S '14). New York: Association for
Computing Machinery. 41–50. https://doi.org/10.1145/2556325.2566239
Pi, Z.; Hong, J.
& Yang, J. 2017. Effects of the instructor's pointing gestures on learning
performance in video lectures. British Journal of Educational Technology
48(4). 1020-1029. http://www.doi.org/10.1111/bjet.12471
Wang, H.; Pi, Z.
& Hu, W. 2018. The instructor's gaze guidance in video lectures improves
learning. Journal of Computer Assisted Learning 35. 42–50.
https://doi.org/10.1111/jcal.12309
Kirjoittaja: Miika Lehtinen
