Geneerisiä taitoja, käänteistä opetusta ja opiskelijoiden aktivoimista lääketieteen opiskelijoille

Psykiatrian kurssi on opettamani opintojakso ja se pidetään 4. vuotena lääketieteen opintoja. Pedagoginen kehittämiskohteeni koostuu kolmesta eri teemasta: käänteinen opetus, geneeristen taitojen opetus ja opiskelijoiden aktiivinen osallistaminen. Tavoitteenani on lisätä omassa opetuksessani geneeristen taitojen opettamista erityisesti keskittyen analyyttisen ja kriittisen ajattelun taitoja sekä hyvinvoinnin ja itsensä kehittämisen taitoja sekä työelämätaitoja kuten ajan hallintaa esim. päivystysvastaanotolla (Dent ym. 2005).

Olen opetuksessani muuttanut perinteisen luentomaisen opetuksen ongelmanratkaisua vaativalla arviointimenelmällä, eli OSCE-opetuksella. Tämä opetusmuoto myös rohkaisee opiskelijaa aktiiviseen osallistumiseen.  Opiskelijat myös paremmin osallistuivat keskusteluun, kun luennoissa hyödynnettiin käänteistä opetusta, jolloin opiskelijoiden lähtötaso oli jo hyvä. Digipedagogiikkaa hyödynsin mm. käyttämällä Moodlea. Luennoissani aiemmin käytin Mentimeteriä, mutta nyt korvasin ne pariporinoilla, mitkä mielestäni paremmin aktivoivat opiskelijoita.

Mielestäni opetusharjoittelussa onnistui hyvin opiskelijoiden aktivoiminen, mikä oli ikään kuin paluu juurille siten, ettei digipedagogiikkaa hyödynnetty, vaan keskityttiin pariporinoihin ja psykologisen turvallisuuden rakentamiseen. Uskon, että tässä ideaalin oppimisympäristön rakentamisessa (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2009) erityisesti psykiatrian opettamisessa keskeistä on luoda psykologisen turvallisuuden kokemus opiskelijoille, jolloin he uskaltautuvat antamaan itsestään enemmän ja ovat avoimempia vaikeidenkin aiheiden äärellä (Gask ym. 2011).

Jatkokehitettävänä pitäisin käänteisen opetuksen materiaaleja. Mielestäni niitä voisi kehittää vielä enemmän luovempaan suuntaan, sillä tekstitiedostojen lisäksi ennakkomateriaaleina käytin esim. pop-laulujen lyriikoita. Lisäksi ennakkomateriaaleihin tutustumiseen voisi jatkossa antaa enemmän aikaa opiskelijoille.

Opiskelijoiden oppimistulokset kurssilla olivat oikein hyvät. Vain kaksi opiskelijaa ei päässyt läpi lopputenttiä ja hekin pääsivät uusintatentistä läpi hyvin arvosanoin. Tämä oli selvästi parempi tulos kuin aiempina vuosina. Vaikea sanoa, mikä merkitys opetusharjoittelullani on ollut opiskelijoiden oppimistuloksissa, kun kurssi on laaja ja sisältää paljon muutakin opetusta. Palaute opiskelijoilta oli hyvää. Jatkoon haluaisin kehittää käänteistä opetusta luovempaan suuntaan ja ulottaa sitä myös uusiin opetuksiin. Voisiko sinunkin opetuksesi hyötyä käänteisestä opetuksesta?

 

Lähteet:

Dent, J.A., Harden, R.M. A Practical Guide for Medical Teachers, Elsevier 2005.

Gask, L., Coskun, B., Baron, D. (toim.): Teaching Psychiatry: Putting Theory into Practice, Wiley Blackwell 2011.

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY pro Oy 2009


Kirjoittaja: Anu-Helmi Halt

Voiko turvallinen ilmapiiri pelastaa simulaation – ja oppimisen?

Voiko turvallinen ilmapiiri pelastaa simulaation – ja oppimisen?

Psykologinen turvallisuus ei ole vain pehmeä arvo – se on edellytys oppimiselle. Tämä oli lähtökohtani, kun aloitin opetusharjoitteluni lääketieteellisen tiedekunnan valinnaisella Akutologian syventävällä kurssilla, jossa opetetaan hätätilapotilaan hoitoa moniammatillisessa ryhmässä. Tavoitteeni oli kunnianhimoinen: rakentaa simulaatio-opetus, jossa opiskelija uskaltaa epäillä, kysyä, tehdä virheitä – ja juuri siksi oppia.

🎯 Tavoitteena psykologinen turvallisuus

Päädyin kehittämään useita pedagogisia ratkaisuja, jotka tukivat psykologista turvallisuutta ennen, aikana ja jälkeen simulaation. Loin:

• Virtuaaliesittelyn (ThingLink) simulaatiotilasta – madaltamaan kynnystä astua uuteen ympäristöön
• Podcastin psykologisesta turvallisuudesta – herättämään ajatuksia
• Valmistavan materiaalin, jossa käytiin läpi simulaatiopedagogiikan periaatteita ja oppimistilanteen rakenne

Kuva 1: Kuvakaappaus simulaatiostudion ThingLink-esittelystä.

Opetuksessa yksinkertaistimme potilastapauksia Tremblayn et al. (2023) tutkimukseen nojaten: liian kompleksinen tilanne lisää kognitiivista kuormitusta ja voi heikentää oppimista. Halusin myös, että oppiminen alkaisi ennen varsinaista simulaatiopäivää – kuten Somerville et al. (2023) painottavat, hyvä valmistelu tukee turvallisuutta ja oppimista.

👨‍⚕️ Simulaatiosta kokemus – ei koe

Itse simulaatiopäivän aikana pyrin ohjaamaan opiskelijoita rauhallisesti, kysymällä, kuuntelemalla ja rakentamalla keskusteluja. Käytin ohjaamisessa oppimiskeskustelun aikana avointa, reflektointia tukevaa keskustelua, jota Berger-Estilita et al. (2021) korostavat simulaatio-oppimisen ytimenä.

Kuva 2. Oppimiskeskusteluhuone, jossa tärkein, eli simulaation jälkeinen reflektointi, tapahtuu.

Reflektiota jatkettiin vielä kirjallisessa tehtävässä, jossa opiskelijat pohtivat omaa rooliaan lääkärijohtajana akuuttitilanteessa. Palautteen perusteella tämä koettiin hyödylliseksi, ei vain oppimisen kannalta, vaan myös oman identiteetin rakentamisen tukena.

📣 Mitä palautteesta selvisi?

Opiskelijoiden palaute oli poikkeuksellisen myönteistä, esim.:

"Tuhannet kiitokset tästä päivästä. Koulupäivä oli varmasti tähän mennessä yksi parhaimmista ja opettavaisimmista."

Myös mentorini ja vertaiseni vahvistivat saman havainnon: opetuksessa näkyi selkeä rakenne, rauhallinen ja osallistava ohjaus sekä tietoinen pyrkimys tukea psykologista turvallisuutta. Kehityskohteita nousi esiin esimerkiksi palautteen suorapuheisuudessa, opetuksen aloitusten rakenteessa sekä simulaatioiden ennakkotiedottamisessa – arvokasta palautetta, joka ohjaa kehitystäni eteenpäin.

 

🧠 Oppimisilmapiiri ei synny sattumalta – se rakennetaan

Opetusharjoittelu oli monella tapaa käännekohta opettajaidentiteettini kehittymisessä. Opin, että pedagoginen ilmapiiri on yhtä tärkeä kuin pedagoginen sisältö. Opin myös, että teknologia – olipa se ThingLink, podcast tai tekoäly – ei ole itseisarvo, vaan väline yhteyden rakentamiseen ja oppimisen mahdollistamiseen.

OpinTorilla esittelemäni podcast-jakso, jossa tekoäly toimi haastattelijana, oli minulle osoitus siitä, että myös opetuksen esittämisen muodot voivat tukea samaa tavoitetta: innostusta, turvallisuutta ja osallisuutta.

Kuva 3. Podcastin tallennus menossa Media Digital -kuutiossa Kontinkankaan kampuksella.

---

💬 Kysymys sinulle, joka opetat simulaatiossa:

Miten sinä rakennat psykologista turvallisuutta ennen kuin kukaan on edes astunut huoneeseen?

Lähteet:

1.      Tremblay M, Rethans J, Dolmans D. Task complexity and cognitive load in simulation‐based education: A randomised trial. Medical Education. 2023 Feb;57(2):161–9.

2.      Somerville SG, Harrison NM, Lewis SA. Twelve tips for the pre-brief to promote psychological safety in simulation-based education. Medical Teacher. 2023 Dec 2;45(12):1349–56.

3.      Berger-Estilita J, Lüthi V, Greif R, Abegglen S. Communication content during debriefing in simulation-based medical education: An analytic framework and mixed-methods analysis. Medical Teacher. 2021 Dec 2;43(12):1381–90.

Kirjoittaja: Mattias Ebeling