Tehtävä: Valitkaa ryhmänne kanssa oppimisen arviointimenetelmä tai arvioinnin muoto, mistä haluatte tietää lisää ja kiteyttäkää blogipostaukseen:

- arviointimenetelmän tai -muodon esittely
- mitä vaiheita menetelmään liittyy ja millaisia valmisteluita se vaatii 
- menetelmän vahvuudet ja haasteet

Vertaisarviointi itsetuntemusta kehittämässä

 

(Kuva: Ketonen 2015)

Vertaisarviointi tukee laadun varmistamista ja sen kehittämistä. Vertaisarviointi on yleensä kriteeriperusteista arviointia, jossa vastaavassa ympäristössä toimivista arvioijista koostuva vertaisarviointiryhmä, joka arvioi tiettyä kohdetta tai kohteita.

Vertaisarviointi tarkoittaa opiskelijoiden keskinäistä arviointia, joka voi koskea esim. koko oppimisprosessia, yksittäistä tehtävää tai keskusteluaktiivisuutta. Vertaisarviointi voi olla ohjattua tiettyihin arviointikriteereihin pohjautuvaa opponointia tai vapaamuotoista kommentointia.

Arvioinnilla on kehityksellinen ja arvioiva tavoite. Kehityksellisen tähtää oppimisen edistämiseen ja arvioiva painottaa opiskelijoiden yhdenmukaista ja oikeudenmukaista kohtelua. Tavoitteisiin pyritään kahden erilaisen arviointimenetelmän kautta; formatiivisen ja summatiivisen avulla. Formatiivisella arvioinnilla selvitetään, kuinka hyvin opiskelijat osaavat ja hallitsevat opiskeltavan asian. Se on luonteeltaan oppimista edistävää ja oppimiseen ohjaavaa arviointia. Arviointi toimii myös aktivoivana opetusmenetelmänä ja palautteen anto opiskelijalle on arviointia. Summatiivinen arviointi kohdistuu oppimisen lopputulokseen, kurssin tai opintojakson suorituksen arviointiin (Lindholm-Ylänne ym. 2011, 156-157).

Nykyisin yliopistoissa on siirrytty testaamisesta enemmän arviointipainottuneisuuteen eli hyödynnetään sekä vertais- että itsearviointia. Vertaisarvioinnissa opiskelijat arvioivat toisiaan joko antamalla vapaamuotoista palautetta tai keskittymällä arvioinnissa arviointikriteerien tarkisteluun (Lindholm-Ylänne ym. 2011, 168- 169). Vertaisarvioinnin tavoitteena on aktivoida opiskelijoita ja osallistuttaa heitä omassa oppimisessaan. Vertaispalautteen antaminen ja vastaanottaminen on ihmiselle luontaista (Nieminen, 2019).

Opettajan tehtävänä on organisoida, miten vertaisarviointi käytännössä toteutetaan (Nieminen, 2019). Opiskelijat voi ottaa mukaan vertaisarvioinnin suunnitteluun, jolloin opiskelijat ottavat alusta asti aktiivisen roolin arvioinnissa ja näin tuetaan opiskelijalähtöistä oppimista. Opettaja selventää oppilaille arviointiprosessin vaiheet sekä tavoitteet, sillä oppilailla ei välttämättä ole juurikaan aikaisempaa kokemusta vertaisarvioinnista. Opettaja voi aluksi antaa oppilaille esim. listan kysymyksistä, joihin vastaaminen auttaa ymmärtämään, mihin asioihin arvioinnissa tulisi kiinnittämään huomiota (Anewalt 2005).

Vertaisarvioinnin jälkeen on hyvä järjestää palautekeskustelu, jossa arviointiprosessia ja arviointituloksia selvitellään yhdessä. Toisten opiskelijoiden arvioiminen voi tuntua vaikealta ja opiskelijat tarvitsevatkin aluksi opettajan tukea tehtävässä (Lindholm-Ylänne ym. 2011, 168- 169). Tärkeää vertaisarvioinnin onnistumiseen opiskelijatasolla on myös, että opettajat ovat vastaanottavaisia itsetutkiskelulle ja muutoksille (Sluijsmans 2002).

Hyvät vertaisarviointitaidot eivät tule luonnostaan vaan niiden oppiminen vaatii harjoittelua. Arviointikriteerit tulee ymmärtää ja sisäistää. Erittäin tärkeää on myös laadun hahmottaminen, eli työn vertaaminen arviointikriteereihin. Vertaisarvioinnin palaute tulee myös muotoilla niin, että se on ymmärrettävä ja vastaanottaja pystyy ottamaan sen vastaan (Sluijsmans 2002). Opiskelijoista toisten arvioiminen voi tuntua vieraalta ja vaikealta ja opiskelijat voivat esimerkiksi pelätä arvioinnin seuraamuksia kuten sitä, että toinen pahoittaa mielensä saamastaan palautteesta (Nieminen, 2019). Vertaisarviointi on hyödyllistä, luotettavaa, mutta toisinaan opiskelijat voivat antaa toisilleen hiukan korkeampia arvosanoja kuin opettaja antaisi. Vertaisarvioinnissa voidaan toimia myös siten, että samaa työtä arvioi useampi opiskelija, jotta saadaan enemmän palautetta ja arviointia (Lindholm-Ylänne ym. 2011, 168- 169).

Vertaisarvioinnin harjoitteleminen kehittää opiskelijoiden arviointitaitoja ja auttaa heitä näin myös tulevassa työelämässä. Työelämässä palautteen antamista ja vastaanottoa tarvitaan mm. johtamisessa. Vertaisarvioinnin harjoittelu edistää myös kriittisen ajattelun ja ajanhallinnan taitojen kehittymistä, vahvistaa itseluottamusta ja vastuuntuntoa, edistää tietoisuutta ryhmädynamiikasta ja kehittää metakognitiivisia taitoja eli taito arvioida omaa toimintaa, suorituksia, tietoja ja taitoja kehittyy (Lindholm-Ylänne ym. 2011, 168-169). On myös saatu tutkimustuloksia, että vertaisarviointi vähentää testiahdistusta opiskelijoiden keskuudessa (Sluijsmans 2002).

Lähteet:

Anewalt, K. (2005) Using peer review as a vehicle for communication skill development and active learning. Journal of computing sciences in collages vol.21, No.2

Ketonen, L. (2019) Vertaisarviointi sopii hyvin luonnontieteiden opetukseen, Dimensio

Lindblom-Ylänne, S. Nevgi, A. Hailikari & T. Wager M. (2011), Teoksessa Lindblom-Ylänne & S. Nevgi, A. (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Luku 8 Oppimisen arvioinnin teoriaa ja käytäntöä, s. 156- 191. WSOY Pro Oy. Helsinki.

Nieminen, J.H. (2019). Vertaisarviointi. Teoksessa A. Luostarinen & J.H. Nieminen (toim.) Arvioinnin käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 189–210.

Sluijsmans, D. M. A. (2002). Student involvement in assessment, the training of peer assessment skills. Interuniversity Centre for Educational Research.

Kirjoittajat: Anne Ekman, Saara Koivusalo, Jaana Keränen, Johanna Silvola
yliopistopedagogiikan opiskelijoita Oulun yliopistosta