Valitsin tämän blogipostauksen aiheeksi kaksi väitöskirjan yhteenveto-osan kirjoittamiseen keskittyvää artikkelia Yliopistopedagogiikka lehdestä. Nikander ja Piattoeva (2014) jakavat artikkelissaan kokemuksia artikkeliväikkärin yhteenveto-osan kirjoittamiseen orientoivasta tohtorikurssista joka koostui luentojen ympärille koostuvasta seminaaripäivästä, sekä oppiainekohtaisesta kirjoitustyöpajasta. Saarikkomäki ja Ollus (2018) esittelevät artikkelissaan konkreettisen vertaistuella tohtoriksi -mallin, joka sisältää neljäntoista vertaistapaamisen ohjeistuksen väikkärin yhteenveto-osan kirjoitusta tukemaan. Molemmissa artikkeleissa tuodaan esille artikkeliväitöskirjan hyötyjä, mutta tuodaan esille myös yhteenveto-osan kirjoittamiseen liittyviä potentiaalisia ongelmia ja tarjotaan ohjeita sekä ohjaajille että ohjattaville. Näitä yritän tässä kirjoituksessa summata.
Artikkeliväikkärit yleistyvät hyvää vauhtia eri tieteenaloilla, eikä syyttä. Kun työtä pilkotaan pienempiin osasiin, se tuntuu helpommin hallittavalta. Artikkelit aikatauluttavat työn edistymistä, ja eri vaiheissa väitöskirjatutkimusta julkaistut artikkelit tekevät näkyväksi sitä, miten tohtoriopiskelijan ajattelu kehittyy. Artikkelin vertaisarvioinnin avulla tohtoriopiskelija saa palautetta ja lisäohjausta muiltakin kuin pääohjaajaltaan tutkimuksen eri vaiheissa, ja voi tehdä siihen niiden perusteella korjausliikkeitä. (Nikander & Piattoeva, 2014.)
Artikkeliväikkärin yhteenveto-osa ymmäretään ”omaksi tarinakseen, metatekstiksi, joka ottaa osajulkaisut arvioinnin kohteeksi ja aineistokseen päivittäen ne samalla” (Nikander & Piattoeva 2014). Eri oppialat eroavat kuitenkin paljonkin esimerkiksi rakenteelle, tarkoitukselle ja kirjoitustyylille asetettujen ohjeistusten suhteen, ja sekä tohtoriopiskelijalle että ohjaajalle voi olla haastava ymmärtää miten yhteenveto kuuluu rakentaa (Nikander & Piattoeva 2014; Saarikkomäki & Ollus, 2018). Kirjoittamista koskeva ohjeistus on yleensä melko yleisluontoista, eikä se sanallista yksityiskohtia tai tavoitteita (Nikander & Piattoeva 2014). Jos tohtoriopiskelija jää yksin painiskelemaan ongelmiensa kanssa, kynnys aloittaa kirjoittaminen kasvaa (ibid). Tohtoriopiskelija voi hakea apua jo julkaistuista väikkäreistä yhteenvetoa laatiessaan, mutta ei välttämättä vielä osaa arvioida niiden laatua (ibid). Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa kierteeseen jossa vaatimattomat tai epäonnistuneet esimerkit kopioituvat edelleen uusiin väikkäreihin (Nikander & Piattoeva 2014). Yhteisöllisen oppimisen hyödyt tunnistetaan, mutta kilpailullinen ja yksilölähtöinen työskentelytapa voi tehdä siitä erittäin haasteellisen toteuttaa vielä väikkäriprosessissa, varsinkin jos ohjaajat tai yliopisto eivät siihen kannusta (Saarikkomäki & Ollus, 2018)
Ohjeita ohjaajille ja tohtoriohjelmille:
- Yhteenveto-osan tavoitte on lukijan katseen ohjaaminen artikkeleiden erityisprofiiliin ja tärkeimpään tieteelliseen kontribuutioon. Artikkeliväitöskirjan kriteereiden aukikirjoittamiseen olisikin syytä kiinnittää huomiota: Vaikka yhteenveto-osasta on tieteenaloilla omia painotuksia, perinteisiltä artikkeliväikkäri-aloilta löytyy pitkälle työstettyjä ratkaisuja joita on mahdollista soveltaa. Opiskelijoille on tarjottava järjestelmällisesti tukea kirjoittamis- ja julkaisuprosessin eri vaiheisiin ja kirjoituskoulutuksen tulisi jatkua läpi koko prosessin sekä kurssikokonaisuuksien että vertaistuen muodossa. Yksikköjen tulisi myös vapaammin tarjota tietoa hyvistä väitöskirjoista, joista kannattaa ottaa mallia. (Nikander & Piattoeva 2014. )
Konkreettisia ohjeita tohtoriopiskelijoille:
- Yhteenvetoa on hyvä päivittää jo artikkeleja kirjoittaessa, niiden aikana syntyy käsitys siitä, mikä ei artikkelien sanarajoihin mahdu ja mikä jää päivitettäviksi tai syvennettäviksi yhteenvedossa. Kirjaa ajatukset tutkimuspäiväkirjaan jotta ne eivät unohdu! (Nikander & Piattoeva 2014. )
- Aloita kirjoittaminen matalalla kynnyksellä – istu alas ja kirjoita, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Muista myös antaa tekstejäsi luettavaksi vertaiskaverillesi jo varhaisessa vaiheessa. Kirjoitustauot kostautuvat ja tekstin ääreen voi olla vaikeaa palata. Kannattaa siis kirjoittaa säännöllisesti. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
- Yhteenvedon tehtäväksi jää usein tutkimustehtävien avaaminen ja perustelu, teoreettisten lähtökohtien ja metodologisten valintojen aukikirjoittaminen, sekä keskeisten tulosten yhtenäinen raportointi (Nikander & Piattoeva 2014). Artikkelit muodostavat väitöskirjan ytimen, ja yhteenvedossa saakin olla niihin suhteessa toistoa (Saarikkomäki & Ollus, 2018). Yhteenvedon tulee kuitenkin olla tiivis, yhtenäinen ja sillä tulee olla punainen lanka joka kutsuu lukijan tutustumaan myös artikkeleihin (Nikander & Piattoeva 2014; Saarikkomäki & Ollus, 2018).
- Etsi itsellesi vertaistukea joka tsemppaa sinua, ja luo uskoa siihen, että väitöskirjan voi saada valmiiksi myös silloin, kun oma usko on koetuksella. Jakakaa huolianne ja onnistumisen kokemuksianne ja käyttäkää toisianne kaikupohjana kirjoittamisen aikana: Itse on helposti niin sisällä omassa aiheessaan, että tulee tekstilleen sokeaksi. Jos vertaiskaveriso ei ymmärrä, mitä yrität sanoa, pyri selkiyttämään tekstiäsi. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
- Vertaistuessa tärkeää on positiivinen ja rakentava kannustus, keskinäinen luottamus sekä lupausten pitäminen. Yhteiset pelisäännöt, tehtävät, tavoitteet ja aikataulut ovat keskeisiä. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
Olen itse valmistunut tohtoriksi vuoden 2017 lopussa, ja kokemukset oman yhteenveto-osan kirjoittamisesta ja sen kanssa tuskailusta ovat vielä kirkkaana mielessäni. Prosessi on melko vapaa, ja jokainen tietojenkäsittelytieteistä väittelevän tuoreen tohtorin yhteenveto-osa oman näköisensä. Tietääkseni meillä ei ole mitään virallista rakennetta, mutta ennen kirjoittamisen aloittamista kävin katsomassa useita väitöstilaisuuksia, ja haalin käsiini ison nipun väikkäreitä joita tutkailin mielenkiinnolla.
Poimin sieltä muutaman omasta mielestäni selkeärakenteisen työn, joita pidin pöydän nurkalla kirjoittaessani, mutta ihan hirveästi niitä ei kuitenkaan tullut käytettyä hyväksi. Sen sijaan vertaistukea sain koko väitöskirjaprosessin ajan. Aloitin väitöskirjatyön Interact tutkimusyksikössä samaan aikaan kuin Leena. Meillä oli todella erilaiset tutkimusaiheet, mutta sama pääohjaaja joka kannusti yhteistyöhön ja istutti meidät samaan huoneeseen. Koko väikkäriprosessin tarjosimme apua ja olkapäätä toiselle kun sitä kaipasi. Yhteenveto-osan kirjoittamisenkin aloitimme samaan aikaan, aikataulutimme työtä, kiritimme toisiamme, ja otimme yhdessä selvää asiaan liittyvästä byrokratiasta. Lopulta väitöstilaisuutemmekin olivat samalla viikolla. Upea jaettu kokemus kaikenkaikkiaan!
Kysymys johon tahtoisin keskustelua blogissa: Onko teidän yksikössänne väitöskirjan yhteenveto-osan kirjoittamiseen yhteisiä ohjeita tai vakiintuneita käytänteitä? Jos on, niin millaisia?
Lähteet:
Nikander, P. & Piattoeva, N. (2014). Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittaminen: Kokemuksia Tampereen yliopiston tutkijakoulun kurssilta. Yliopistopedagogiikka, 21(1), pp. 56-58.
Saarikkomäki, E. A. O., & Ollus, N. (2018). Vertaistuella tohtoriksi: tällä mallilla artikkeliväitöskirjan yhteenveto syntyy (melkein) kuin itsestään. Yliopistopedagogiikka, 25(1), pp 56-61.
Kirjoittaja:
Heidi Hartikainen
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto
