Valitsin tämän blogipostauksen aiheeksi kaksi väitöskirjan yhteenveto-osan kirjoittamiseen keskittyvää artikkelia Yliopistopedagogiikka lehdestä. Nikander ja Piattoeva (2014) jakavat artikkelissaan kokemuksia artikkeliväikkärin yhteenveto-osan kirjoittamiseen orientoivasta tohtorikurssista joka koostui luentojen ympärille koostuvasta seminaaripäivästä, sekä oppiainekohtaisesta kirjoitustyöpajasta. Saarikkomäki ja Ollus (2018) esittelevät artikkelissaan konkreettisen vertaistuella tohtoriksi -mallin, joka sisältää neljäntoista vertaistapaamisen ohjeistuksen väikkärin yhteenveto-osan kirjoitusta tukemaan. Molemmissa artikkeleissa tuodaan esille artikkeliväitöskirjan hyötyjä, mutta tuodaan esille myös yhteenveto-osan kirjoittamiseen liittyviä potentiaalisia ongelmia ja tarjotaan ohjeita sekä ohjaajille että ohjattaville. Näitä yritän tässä kirjoituksessa summata.
Artikkeliväikkärit yleistyvät hyvää vauhtia eri tieteenaloilla, eikä syyttä. Kun työtä pilkotaan pienempiin osasiin, se tuntuu helpommin hallittavalta. Artikkelit aikatauluttavat työn edistymistä, ja eri vaiheissa väitöskirjatutkimusta julkaistut artikkelit tekevät näkyväksi sitä, miten tohtoriopiskelijan ajattelu kehittyy. Artikkelin vertaisarvioinnin avulla tohtoriopiskelija saa palautetta ja lisäohjausta muiltakin kuin pääohjaajaltaan tutkimuksen eri vaiheissa, ja voi tehdä siihen niiden perusteella korjausliikkeitä. (Nikander & Piattoeva, 2014.)
Artikkeliväikkärin yhteenveto-osa ymmäretään ”omaksi tarinakseen, metatekstiksi, joka ottaa osajulkaisut arvioinnin kohteeksi ja aineistokseen päivittäen ne samalla” (Nikander & Piattoeva 2014). Eri oppialat eroavat kuitenkin paljonkin esimerkiksi rakenteelle, tarkoitukselle ja kirjoitustyylille asetettujen ohjeistusten suhteen, ja sekä tohtoriopiskelijalle että ohjaajalle voi olla haastava ymmärtää miten yhteenveto kuuluu rakentaa (Nikander & Piattoeva 2014; Saarikkomäki & Ollus, 2018). Kirjoittamista koskeva ohjeistus on yleensä melko yleisluontoista, eikä se sanallista yksityiskohtia tai tavoitteita (Nikander & Piattoeva 2014). Jos tohtoriopiskelija jää yksin painiskelemaan ongelmiensa kanssa, kynnys aloittaa kirjoittaminen kasvaa (ibid). Tohtoriopiskelija voi hakea apua jo julkaistuista väikkäreistä yhteenvetoa laatiessaan, mutta ei välttämättä vielä osaa arvioida niiden laatua (ibid). Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa kierteeseen jossa vaatimattomat tai epäonnistuneet esimerkit kopioituvat edelleen uusiin väikkäreihin (Nikander & Piattoeva 2014). Yhteisöllisen oppimisen hyödyt tunnistetaan, mutta kilpailullinen ja yksilölähtöinen työskentelytapa voi tehdä siitä erittäin haasteellisen toteuttaa vielä väikkäriprosessissa, varsinkin jos ohjaajat tai yliopisto eivät siihen kannusta (Saarikkomäki & Ollus, 2018)
Ohjeita ohjaajille ja tohtoriohjelmille:
- Yhteenveto-osan tavoitte on lukijan katseen ohjaaminen artikkeleiden erityisprofiiliin ja tärkeimpään tieteelliseen kontribuutioon. Artikkeliväitöskirjan kriteereiden aukikirjoittamiseen olisikin syytä kiinnittää huomiota: Vaikka yhteenveto-osasta on tieteenaloilla omia painotuksia, perinteisiltä artikkeliväikkäri-aloilta löytyy pitkälle työstettyjä ratkaisuja joita on mahdollista soveltaa. Opiskelijoille on tarjottava järjestelmällisesti tukea kirjoittamis- ja julkaisuprosessin eri vaiheisiin ja kirjoituskoulutuksen tulisi jatkua läpi koko prosessin sekä kurssikokonaisuuksien että vertaistuen muodossa. Yksikköjen tulisi myös vapaammin tarjota tietoa hyvistä väitöskirjoista, joista kannattaa ottaa mallia. (Nikander & Piattoeva 2014. )
Konkreettisia ohjeita tohtoriopiskelijoille:
- Yhteenvetoa on hyvä päivittää jo artikkeleja kirjoittaessa, niiden aikana syntyy käsitys siitä, mikä ei artikkelien sanarajoihin mahdu ja mikä jää päivitettäviksi tai syvennettäviksi yhteenvedossa. Kirjaa ajatukset tutkimuspäiväkirjaan jotta ne eivät unohdu! (Nikander & Piattoeva 2014. )
- Aloita kirjoittaminen matalalla kynnyksellä – istu alas ja kirjoita, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Muista myös antaa tekstejäsi luettavaksi vertaiskaverillesi jo varhaisessa vaiheessa. Kirjoitustauot kostautuvat ja tekstin ääreen voi olla vaikeaa palata. Kannattaa siis kirjoittaa säännöllisesti. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
- Yhteenvedon tehtäväksi jää usein tutkimustehtävien avaaminen ja perustelu, teoreettisten lähtökohtien ja metodologisten valintojen aukikirjoittaminen, sekä keskeisten tulosten yhtenäinen raportointi (Nikander & Piattoeva 2014). Artikkelit muodostavat väitöskirjan ytimen, ja yhteenvedossa saakin olla niihin suhteessa toistoa (Saarikkomäki & Ollus, 2018). Yhteenvedon tulee kuitenkin olla tiivis, yhtenäinen ja sillä tulee olla punainen lanka joka kutsuu lukijan tutustumaan myös artikkeleihin (Nikander & Piattoeva 2014; Saarikkomäki & Ollus, 2018).
- Etsi itsellesi vertaistukea joka tsemppaa sinua, ja luo uskoa siihen, että väitöskirjan voi saada valmiiksi myös silloin, kun oma usko on koetuksella. Jakakaa huolianne ja onnistumisen kokemuksianne ja käyttäkää toisianne kaikupohjana kirjoittamisen aikana: Itse on helposti niin sisällä omassa aiheessaan, että tulee tekstilleen sokeaksi. Jos vertaiskaveriso ei ymmärrä, mitä yrität sanoa, pyri selkiyttämään tekstiäsi. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
- Vertaistuessa tärkeää on positiivinen ja rakentava kannustus, keskinäinen luottamus sekä lupausten pitäminen. Yhteiset pelisäännöt, tehtävät, tavoitteet ja aikataulut ovat keskeisiä. (Saarikkomäki & Ollus, 2018.)
Olen itse valmistunut tohtoriksi vuoden 2017 lopussa, ja kokemukset oman yhteenveto-osan kirjoittamisesta ja sen kanssa tuskailusta ovat vielä kirkkaana mielessäni. Prosessi on melko vapaa, ja jokainen tietojenkäsittelytieteistä väittelevän tuoreen tohtorin yhteenveto-osa oman näköisensä. Tietääkseni meillä ei ole mitään virallista rakennetta, mutta ennen kirjoittamisen aloittamista kävin katsomassa useita väitöstilaisuuksia, ja haalin käsiini ison nipun väikkäreitä joita tutkailin mielenkiinnolla.
Poimin sieltä muutaman omasta mielestäni selkeärakenteisen työn, joita pidin pöydän nurkalla kirjoittaessani, mutta ihan hirveästi niitä ei kuitenkaan tullut käytettyä hyväksi. Sen sijaan vertaistukea sain koko väitöskirjaprosessin ajan. Aloitin väitöskirjatyön Interact tutkimusyksikössä samaan aikaan kuin Leena. Meillä oli todella erilaiset tutkimusaiheet, mutta sama pääohjaaja joka kannusti yhteistyöhön ja istutti meidät samaan huoneeseen. Koko väikkäriprosessin tarjosimme apua ja olkapäätä toiselle kun sitä kaipasi. Yhteenveto-osan kirjoittamisenkin aloitimme samaan aikaan, aikataulutimme työtä, kiritimme toisiamme, ja otimme yhdessä selvää asiaan liittyvästä byrokratiasta. Lopulta väitöstilaisuutemmekin olivat samalla viikolla. Upea jaettu kokemus kaikenkaikkiaan!
Kysymys johon tahtoisin keskustelua blogissa: Onko teidän yksikössänne väitöskirjan yhteenveto-osan kirjoittamiseen yhteisiä ohjeita tai vakiintuneita käytänteitä? Jos on, niin millaisia?
Lähteet:
Nikander, P. & Piattoeva, N. (2014). Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittaminen: Kokemuksia Tampereen yliopiston tutkijakoulun kurssilta. Yliopistopedagogiikka, 21(1), pp. 56-58.
Saarikkomäki, E. A. O., & Ollus, N. (2018). Vertaistuella tohtoriksi: tällä mallilla artikkeliväitöskirjan yhteenveto syntyy (melkein) kuin itsestään. Yliopistopedagogiikka, 25(1), pp 56-61.
Kirjoittaja:
Heidi Hartikainen
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto
Prosessitekniikan puolella ei taida löytyä yhteisiä ohjeita yhteenveto-osan kirjoittamiseen, mutta samoja piirteitä rakenteista usein löytyy. Kannattaakin ennen oman työn kirjoittamista tutkia useiden väitöskirjoja (erityisesti rakennetta) ja yrittää löytää se itselle omin tyyli tehdä yhteenveto.
VastaaPoistaMyös yhteenvedon kirjoittaminen kannattaa pilkkoa pienempiin osiin ja aloittaa siitä, mikä tuntuu itselle helpoimmalta. Kirjoittamista ei kannata myöskään turhaan pitkittää, vaan yrittää raivata kalenterista aikaa, jolloin voi keskittyä vain väitöskirjan tekemiseen. Työhön kuuluu myös paljon odottelua (ohjaajan kommentointi/esitarkastus/painatus), jolloin kannattaa yrittää keskittyä muuhun kuin väitöskirjaprosessiin.
Englantilaisen filologian oppiaineessakaan ei taida olla omia ohjeistuksia yhteenveto-osuuden kirjoittamiseen - väikkärin tekijät ohjataan tutustumaan UniOGS:n ohjeisiin, ja moni käyttää valmiiden väikkäreiden yhteenvetoja apuna rakenteen suunnittelussa, vaikka viime kädessä jokaisen toki täytyy rakentaa yhteenveto omaan työhön parhaiten sopivalla tavalla. Itse kokosin jo artikkeleiden kirjoitusvaiheessa niistä ylijääneet tekstit (jotka eivät mahtuneet artikkeliin mukaan) erilliseen dokumenttiin, jonka sisältöä pystyin sitten osittain käyttämään yhteenvedossa. Eli ei kannata heittää ylimääräistä tekstiä suoraan pois! Sitä saattaa pystyä hyödyntämään myöhemmin. Yhteenveto-osuuden aloittaminen voi tuntua hankalalta, mutta yksi ihan konkreettinen kikka mitä itse käytin, oli alkaa kirjoittamaan suoraan Acta-pohjaan ja luoda sinne valmiiksi alustavat otsikot ja alaotsikot ja kirjoittaa jokaisen alle vähän jotain. Tästä tuli tunne, että homma on saatu alulle, ja rakennettakin alkaa hahmottaa paremmin. Sitten vain pala kerrallaan tekstiä kirjoittamaan.
VastaaPoistaVertaistukea kannattaa ehdottomasti hyödyntää kirjoitusprosessissa! Sen ei tarvitse aina olla opettajan määrittelemää ja ohjailemaa, vaan erilaisia ryhmiä ja tuen tapoja voi muodostaa ihan spontaanisti omassa yhteisössään. Meidän tutkijayhteisössämme on ollut mm. väikkärintekijöiden Shut up & write -työpajoja ja yhteisiä lounastapaamisia, joissa raportoidaan toisille oman työn edistymisestä ja jaetaan hyviä vinkkejä ja henkistä tukea muille samojen asioiden kanssa kamppaileville.
Olisi myös hyvä, että yhteenvedon kirjoittamiseen saisi työrauhan, ilman muita suurempia työvelvoitteita, sillä se vaatii kokonaisvaltaista keskittymistä. Toki tämä ei kaikille ole välttämättä mahdollista, mutta itseäni kyllä auttoi, ja onnistuinkin kirjoittamaan yhteenvedon melko lyhyessä ajassa kun sain rauhassa keskittyä siihen.
Kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelevasta tekstistä! Oma väitöskirjani valmistui samoihin aikoihin ja muistan pyöritelleeni päässänä useita mainitsemiasi teemoja. Yhteenveto-osion kirjoitusta ei ainakaan meidän yksikössä ohjeistettu. Minulla oli käytössäni tietysti yksikön aiempia väitöskirjoja, joten oman väitöskirjan rakenne noudatti suurelta osin aiempia esimerkkejä. Huomassin kuitenkin oman kirjoitusprosessin aikana miten vaikeaa on löytää punainen lanka siten että johdanto käy läpi kaikkien artikkelien teemat loogisesti ja jouhevasti. Johdannon kirjoittaminen oli tästä johtuen yllättävän pitkäkestoinen prosessi ainakin minulle.
VastaaPoistaYksiköissä voitasiin tosiaan jakaa väikkärinkirjoittajille blogissa mainittuja ertikkeleita.
Lauri Holappa
Olipa kivasti kirjoitettu, mielenkiintoinen blogiteksti, kiitos! Tietääkseni lääketieteen puolellakaan ei taida olla mitään yhteisiä ohjeita yhteenveto-osan kirjoittamiseen, mutta toki ohjataan UNIOGS:n ohjeisiin tutustumaan. Itse aloitin myös aikanaan kirjoittamaan suoraan Acta:n pohjaan Marikan tavoin. Alkuun hahmottelin sisällysluettelon ja otsikot, joiden pohjalta oli helpompi alkaa hahmottaa kokonaisuutta. Tällä tavoin tuli sitten selätettyä heti alkuunsa se kuuluisa "tyhjän paperin syndrooma". Itse ajattelin myös alkuun niin, että parempi, että alkuun tulee mieluummin liikaakin tekstiä, kunhan pääsee alkuun ja sitten raakasti tiivistelin ja karsin ylimääräistä pois. Kannatan Laurin ideaaa jakaa blogissa esiteltyjä artikkeleita väitöskirjan kirjoittajille ja taidanpa heti ryhtyä tuumasta toimeen ja jakaa artikkelit vinkkinä ohjattavalleni, joka aloittelee yhteenvedon kirjoittamista.
VastaaPoistaJohanna K.
Nippuväikkäreissä on myös todella hyvä mielestäni yrittää 1) kalibroida eri ohjaajien kesken sisällön vaatimuksia (kuinka paljon uutta introon / kuinka suuressa osin vain lyhyt synteesi alueesta) sekä 2) yrittää tehdä tämä valvojan roolissa myös erittäin selväksi ulkoisille tarkastajille, esitarkastajille. Maiden välillä käytäntö eroaa suurestikin.
VastaaPoistaOlipa ajatuksia herättävä blogiteksti. Itse hyödynsin aikoinani artikkeleista jäänyttä "ylimääräistä tekstiä" yhteenvedossa ja kirjoitin kaikki ajatukset ylös mitä ajattelin, että yhteenvedossa voisi hyödyntää sekä hahmottelin heti aluksi sisällysluetteloa näin oli helppo sitten karsia liikaa tekstiä pois enkä minäkään kärsinyt "tyhjän paperin syndroomasta". Noita blogin artikkeleita aion kyllä hyödyntää jatkossa.
VastaaPoistaEi ole humanistisessa tiedekunnassa kirjallisuudenkaan (tai kulttuuritieteiden) puolella yhteisiä ohjeita ja yhteenvedot vaihtelevatkin hurjasti. Olen parhaimmillani törmännyt satojen sivujen yhteenveto-osiin, mutta joskus vuorostaan muutaman kymmenen sivun mittaisiin. Sisällönkin tasossa on huomattavia eroja, kuten toki yleisestikin artikkeliväitöskirjoissa. Etenkin ongelma tuossa muodossa on, jos prosessi venyy erittäin pitkäksi kuten alallamme ilman rahoitusta usein käy. 10+ vuoden aikana ehtivät metodit, teoriat ja sisällötkin elää vahvasti.
VastaaPoistaVoi että, kun joku olisi kertonut minulle 5 vuotta sitten näistä vinkeistä. Harmittavasti täällä meillä ei itse väitöskirjan koostamiseen tarjottu käytännössä mitään ohjeistusta tai tukea, joten pallo oli todella hukassa todella kauan aikaa. Nyt kun alkaa itsellä olla jokin koherentti käsitys siitä, millainen se väitöskirja voisi olla, ovat artikkelit jo vanhentuneet sen verran, että nippuväitöskirja täytyy vaihtaa monografiin.
VastaaPoistaVertaistuen hyödyntäminen hyvä pointti! Nyt lähinnä artikkelien kanssakirjoittajat ja ohjaajat lukevat tekstiä, mutta hyödyllistä olisi jos läheisen alan kollega lukee ja (vertais)tukee. Ei välttämättä suositeltavaa lukeakaan saman aiheen väitöskirjoja, että pystyy pitämään oman näkökulman ja lähestymistavan eikä kirjoista tule toistensa kopioita (tätäkin nähty ennen plagioinnintunnistusmenetelmien aikakautta).
VastaaPoista