tiistai 20. syyskuuta 2022

Ollako vai eikö olla - laskimet ja laskimettomuus matematiikan oppimisessa

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi? 

Kokeilin keväällä Matematiikan peruskurssi II:lla laskimetonta kurssia. Sain syksyllä Matematiikan peruskurssi I:llä vahvaa palautetta siitä, että lukiosta juuri valmistuneilla ei ole enää käytössä laskinta omana laitteenaan, vaan sovelluksena tietokoneissa. Tällöin vain ne, joilla on varaa ostaa uusi laskin tai mahdollisuus lainata laskin jostain voivat hyötyä siitä kokeessa.

Toisena tasapuolisena vaihtoehtona olisi toki ollut sallia tietokoneet, mutta tämä ei tällaisella perusmatematiikan kurssilla ole kovin varteenotettava vaihtoehto, kun tavoitteena on kehittää opiskelijan laskurutiinia. Opiskelijoilla oli jo syksyllä tiedossa, että kevään kurssi tulisi olemaan laskimeton, joten heillä oli aikaa valmistautua tähän (ja kokeilla jo syksyn kurssin aikana laskimettomuutta halutessaan). Kurssipalautteessa laskimettomuus ei noussut juurikaan esiin, ei hyvässä eikä pahassa.

Lukiomatematiikassa symbolisten (CAS computer algebra system) laskinten suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Symbolinen laskin selviää helposti Matematiikan peruskurssien tehtävistä, kuten integroinneista, tangentin yhtälön muodostamisesta, funktion ääriarvojen ratkaisemisesta ja monesta muusta varsin haastavastakin tehtävästä.

Ajatuksena lukiomatematiikassa on ollut, että kun laskimella saa tehtyä rutiinityön varsin jouhevasti, niin aikaa matematiikan opetuksessa jää käsitteiden vahvistamiseen. Toisaalta laskimen syntaksin opettaminen vie aikaa pois matematiikan opetuksesta. Laskimella on monia hyviä puolia juuri siinä, että niiden avulla voi helposti havainnollistaa erilaisin kuvin ja taulukoin matematiikan käsitteitä. Laskimella on myös esimerkiksi helppo tehdä pieniä muutoksia alkuperäiseen ongelmaan ja tutkia miten pieni muutos vaikuttaa lopputulokseen. Erilaisissa luonnontieteiden ja tekniikan sovelluksissa laskin onkin verraton apu.

Rutiinimatematiikan hallinta on olennainen osa matematiikan polulla eteenpäin. Kun laskin tekee sievennykset, jää monta kohtaa välivaiheista pois ja esimerkiksi logaritmien laskusäännöt jäävät tällöin helposti huomaamatta. Tämä voi myöhemmin tuoda ongelmia esimerkiksi integroinnissa ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisemisessa. Vahva proseduaalinen matematiikan osaaminen toimii myös pohjana strategiselle osaamiselle. Opiskelijalle syntyy kuva, millaisin tavoin ongelmaa on mahdollista lähteä ratkaisemaan.

Toisaalta kaikenlaiset havainnollistukset tukevat oppimista. Erilaisia matematiikan käsitteitä voidaan vahvistaa esimerkiksi kuvien avulla. Kuvat ovat myös luonnollinen osa nykyisessä mediatulvassa, joten opiskelijoilla onkin hyvä kyky prosessoida tietoa kuvien avulla. Visualisointi tehtiin kurssin luennoilla ja laskuharjoituksissa laskimen sijasta Geogebralla.

Koekysymyksissä laskimettomuus aiheutti pientä, mutta varsin kosmeettista, säätöä. Piti valita esimerkiksi integraaleja, jotka ovat kohtalaisen helppo laskea ja tarkistaa käsin. Kokeen tarkistamisessa pienet päässälaskuvirheet katsottiin läpi sormien. Opiskelijoiden koevastaukset itsessään vaikuttivat olevan paremmin rakennettuja ja perusteltuja kuin aiempina vuosina. Tehtävän vastaus eteni loogisesti, toisin kuin joskus laskimella saaduista tehtävistä, joihin jää huomattavia ja epäloogisiakin aukkoja välivaiheiden välille.

Vahva matematiikan osaaminen on insinööreille erittäin tärkeä työelämätaito. Toisaalta insinöörien tulee osata työelämässä käyttää laajasti erilaisia (matemaattisia) sovelluksia, joten mitenkään ehdoton tämä laskinkiellon kanssa ei voi olla. Kielto sopii hyvin tällaiselle kurssille, missä on tarkoitus vahvistaa opiskelijan omaa laskurutiinia. Joissain muissa kursseissa laskin ja laskinsovellukset ovat oleellinen osa oppimisprosessia. Esimerkiksi soveltavissa ja numeeriseen laskentaan perustuvissa matematiikan kursseilla käytetään laskimia, Exceliä ja Matlabia ongelmien ratkaisuun ja se on erinomainen lisä, sillä se vahvistaa opiskelijan oppimista ja työelämätaitoja samalla.

Tulevaisuudessa on pohdittava tarkoin millaisia työvälineitä haluamme kursseillamme käyttää ja miten tämä muuttaa kurssin luonnetta, sisältöä ja pedagogiikkaa. On kuunneltava tarkoin niin muutoksen tuulia lukiomaailmasta, kuin työelämästä.

Lähteet:

Joutsenlahti, J.: Väitös: Lukiolaisen tehtäväorientoituneen matemaattisen ajattelun piirteitä - 1990-luvun pitkän matematiikan opiskelijoiden matemaattisen osaamisen ja uskomusten ilmentämänä, Tampere University Press 2005

Majerek, D.: Application of Geogebra for teaching mathematics, Advances in Science and Technology 8(24), 2014, sivut 51–54

Wiikinkoski, O.: Pro gradu – tutkielma: CAS-laskimet: Miten uudet tekniset apuvälineet muuttavat lukion pitkän matematiikan opiskelua? Helsingin yliopisto 2013

Kirjoittaja: Pauliina Uusitalo

Eväitä työelämään maantieteilijälle: aluekehittämishankkeen suunnittelu kurssin harjoitustyönä

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi? 

Tein opetusharjoitteluni maantieteen syventävien opintojen opintojaksolle Aluekehitys ja -politiikka: syventävät teemat (791642S). Kurssi syventää opiskelijan tietoja ja osaamista aluekehityksen ja aluepolitiikan erikoistumisalalla. Kurssin luennoilla tarkastellaan yhteiskuntamaantieteen käsitteitä ja niiden soveltamista aluekehityksen ja ‐politiikan ajankohtaisiin kysymyksiin huomioiden sekä kaupunkialueiden että maaseutumaisten alueiden kehittämisen erityiskysymykset. Kurssin suoritusmuotona ovat harjoitustyö sekä oppimispäiväkirja.

Valitsin kurssin pedagogiseksi kehittämiskohteeksi opetuksen ja työelämäyhteyden kehittämisen. Tutkimuksen mukaan eri alojen akateemisessa koulutuksessa on eroja siinä, millä tavoin koulutuksen ja työsuhteen välinen jatkuvuus muodostuu. Tämän jatkuvuuden olemassaolo tai puuttuminen vaikuttaa opiskelijoiden koulutusta vastaavan työllistymisen sujuvuuteen (Abrandt Dahlgren ym. 2006). Maantieteen alan näkökulmasta kysymys on erittäin tärkeä. Kansainvälinen tutkimuksen mukaan maantieteen opiskelijat kokevat usein, että heiltä puuttuu sellaista ammatillista osaamista, joka auttaa heitä työllistymään suoraan oman alan tehtäviin (Barbarà-I-Molinero ym. 2019; Monk ym. 2012; Tapiador & Martí-Henneberg 2007). Suomessa maantieteen opinto-ohjelmasta valmistuvien siirtymä työelämään on suoraviivaisin maantieteen ja biologian aineenopiskelijoilla. Muiden suuntautumislinjojen opiskelijoille työelämään sijoittuminen ja oman ammatillisen identiteetin kehittyminen vie usein enemmän aikaa. Työelämän ja opetuksen yhteyden vahvistamiseen onkin pyritty kiinnittämään huomiota myös Oulun yliopiston maantieteen koulutusohjelmassa.

Valitsin Aluekehitys ja -politiikka: syventävät teemat opintojakson uudistuksen kohteeksi opintojaksolla suoritettavan harjoitustyön. Harjoitustyö on aikaisempina vuosina toteutettu siten, että opiskelijat laativat ryhmätyönä tutkielman heitä kiinnostavasta kurssilla käsitellystä teemasta. Uudistetulla kurssilla opiskelijat perehtyvät harjoitustyössä aluekehittämishankkeen suunnitteluun sekä laativat ryhmätyönä hankesuunnitelman. Tämä päivänä monet maantieteen alalta valmistuvat työllistyvät usein erilasiin aluekehittämisen hankkeisiin tai muihin asiantuntijatehtäviin, joissa yhtenä tehtävänä on usein kehittämishankkeiden suunnittelu ja hankerahoituksen hakeminen. Kehittämishankkeen suunnittelun periaatteiden ja rahoitusinstrumenttien tuntemisesta on hyötyä

työelämässä, mutta niiden laatimiseen liittyviä kysymyksiä ei ole aiemmin juurikaan käsitelty maantieteen koulutusohjelman kursseilla. Harjoitustyön ohjeistuksena oli laatia suunnitelma mukaillen Euroopan unionin rakennerahastojen hankesuunnitelmia. Työelämäyhteyden ja opetuksen yhteyden vahvistaminen lisäksi halusin sitoa kehitettävän kurssin teemoja entistä tiiviimmin tutkimusyksikön aluepolitiikan ja aluekehityksen hanke- ja tutkimustoimintaan.

Kurssin uudistus onnistui kokonaisuutena erittäin hyvin. Oppimispäiväkirjojen taso oli erittäin hyvä. Myös harjoitustyöt, niiden esittely ja opponoinnit kurssin hybridimuotoisessa loppuseminaarissa onnistuivat hyvin. Omaa kokemustani onnistuneesta kurssita vahvisti se, että sain kurssista hyvää palautetta sekä opiskelijoilta että mentorilta. Opiskelijat pitivät erityisesti siitä, että kurssilla keskityttiin syvällisesti Euroopan unionin aluekehittämisen periaatteisin, käytänteisiin ja mekanismeihin, joista rakennerahastohankkeet ja hankkeiden suunnittelu tarjoaa konkreettisen esimerkin. Olin koonnut esimerkkejä maantieteilijän osaamisen näkökulmasta hyvistä kehittämishankkeista Moodleen. Hankehakemuksen suunnittelemista harjoitustyönä pidettiin hyvänä työmuotona ja useat opiskelijat kokivat sen antavan uusia eväitä työelämään suuntautumiseen. Kurssilta saamani palautteen perustella harjoitustöiden sitomista kurssin luento-osuuteen olisi hyvä kehittää eteenpäin. Esimerkiksi vierailevia luennoitsijoita voisi pyytää kertomaan syvemmin aluekehittämisen hanketoimista ja siitä, millaisia kysymyksiä ja haasteita he ovat kohdanneet hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Lukuun ottamatta Moodlen työskentelyalustaa ja hybridiopetusta kurssin toteutuksessa ei juurikaan hyödynnetty digipedagogiikkaa. Digipedagogiikan kehittäminen tarjoaisikin varmasti mahdollisuuksia kurssin jatkokehittämiseen.

Olen tyytyväinen kehitettävän kurssin suuntaan ja aion jatkaa kurssin pedagogista kehittämistä tulevina lukuvuosina. Mentorin kanssa keskustelimme muun muassa harjoitustyön ohjeistuksen ja arviointikriteerien tarkentamisesta. Myös muita ideoita nousi palautekeskusteluissa esille. Kurssin harjoitustyöt olisi mahdollista sitoa osaksi oman tutkimusryhmäni rakennerahastoihin liittyvää hanke- ja tutkimustoimintaa. Yhtenä mahdollisuutena olisi kehittää kurssia eteenpäin yhteistyössä erilaisten aluekehittämisen asiantuntijaorganisaatioiden ja sidosryhmien kanssa.

Lähteet:

Abrandt Dahlgren, Madeleine, Håkan Hult, Lars Owe Dahlgren, Helene Hård af Segerstad & Kristina Johansson (2006) From senior student to novice worker: learning trajectories in political science, psychology and mechanical engineering, Studies in Higher Education, 31:5, 569-586.

Barbarà-I-Molinero, Alba, Cristina Sancha, Rosalia Cascón-Pereira & Heidi Ann Kruger (2019) Facilitating the transition from being a geography student to becoming a geographer in Spain: the role of professional identity, Journal of Geography in Higher Education, 43:4, 505-526.

Monk, Janice, Kenneth Foote & Michael Solem (2012) Rethinking Postgraduate Education in Geography: International Perspectives on Improving Practice, Journal of Geography in Higher Education, 36:1, 25-27.

Tapiador, Francisco J. & Jordi Martí-Henneberg (2007) Best of Times, Worst of Times: A Tale of Two (Spanish) Geographies, Journal of Geography in Higher Education, 31:1, 81-96.

Kirjoittaja: Eeva-Kaisa Prokkola