Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Olen aloittanut gradujen ohjauksen Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun Kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen oppiaineessa syksyllä 2020. Kehittääkseni ohjaustapaani, valitsin graduohjauksen pedagogiseksi kehittämiskohteekseni.
Gradutyöskentelylle on luonteenomaista, että opiskelijan rooli on prosessin kulun kannalta kurssiopetusta suurempi, koska hän määrittää lopputyönsä aiheen ja työskentelee suurimman osan ajasta itsenäisesti työnsä parissa (de Kleijn et al. 2016). Opiskelijan näkökulmasta prosessin aikana sekä 1) opetellaan tutkimuksen tekemistä, että 2) osoitetaan oma kyvykkyys tutkimuksen tekemiseen tutkimusraportin avulla (de Kleijn et al. 2012). Näistä erityispiirteistä johtuen graduprosessin kulkua on vaikea hallita tai suunnitella etukäteen, ja lisäksi lopputulemaa on vaikea hahmottaa työtä aloitettaessa (de Kleijn et al. 2016).
Pedagogisesta näkökulmasta olennaista graduprosessissa on ohjaajan ja ohjattavan kurssiopetusta tiiviimpi kahdenvälinen suhde, joka mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen antamisen (de Kleijn et al. 2016). Työn ohjaaja voidaan nähdä neuvonantajana, jonka toiminta vuorovaikutustilanteissa tähtää työn ongelmien ratkaisemiseen, sekä varsinaisen tekstin kommentointiin (Vehviläinen, 2012). Lisäksi prosessia määrittää opettajan kahtalainen rooli sekä työn ohjaajana, että arvioijana (de Kleijn et al. 2012). Graduohjaus onkin tasapainottelua selkeiden neuvojen antamisen ja opiskelijan itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen välillä (Vehviläinen, 2012). Tämä tasapainottelu oli kehitystehtäväni kannalta keskeinen ajatus, ja siitä johdinkin kehitystehtävää ohjaavan kysymyksen: Miten ohjaajana auttaa opiskelijaa ilman, että määrittää liiaksi sitä, miten työssä tulisi edetä?
Graduohjaukseen keskittyvässä tutkimuksessa on nostettu esiin ohjaustyön teoretisoinnin vähäisyys ja siitä johtuva ohjauskäytäntöjen perustuminen laajalti hiljaiseen tietoon täsmällisten pedagogisten menetelmien sijaan (Vehviläinen, 2012). Tämä olikin yksi kehitystehtäväni haasteista, ja se vaikutti kehitystehtäväni toteuttamistapaan. Päädyinkin lähestymään kehittämistehtävää tutkimalla ja dokumentoimalla senhetkisiä ohjaustilanteitani. Lähestyin siis tehtävää omakohtaisen reflektion kautta.
Jaoin kehittämisprosessini kartoitus- ja toteutusvaiheeseen. Ensimmäisessä, eli kartoitusvaiheessa dokumentoin nykyisten ohjattavieni keskeiset haasteet gradun kolmessa eri vaiheissa: 1) aihepaperivaihe, 2) väliraporttivaihe ja 3) loppuraporttivaihe. Tarkastelin erityisesti seuraavia kysymyksiä:
(1) Mitä kompastuskiviä graduista löytyy (a) teoreettisen substanssin, (b) empiirisen tutkimuksen, ja (c) kirjoitusteknisestä näkökulmasta?
(2) Miten opiskelijoita voisi ohjaajana auttaa näissä gradun haastavissa kohdissa?
Näin ollen reflektoin kartoitusvaiheessa myös omaa toimintaani ohjaajana. Lisäksi tutustuin aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen, keskustelin ohjauksesta mentorini kanssa, sekä järjestin graduohjaajien tapaamisen, jossa keskustelimme yhdessä graduohjauksen kehittämistarpeista ja nykyisistä ongelmakohdista oppiaineemme graduissa.
Toisessa, eli toteutusvaiheessa laadin ”graduohjaajan muistilistan”, joka toimii tukena graduohjauksen prosessin eri vaiheissa. Ajatuksenani tämän muistilistan laadinnassa oli rakentaa löytämieni haasteiden perusteella runko ohjaustilanteisiin, jotta ohjaajana osaisi ottaa ennakoivasti huomioon mahdolliset haasteet myös seuraavassa työn vaiheessa. Näin ohjauksesta tulee systemaattisempaa. Lisäksi rakensin uuden ohjeistuksen, joka on tarkoitus käydä vuosittain läpi uusien graduopiskelijoiden kanssa läpi syksyllä järjestettävässä aloitusinfossa.
Tiivistän kehitystehtävän aikana oppimani seuraaviksi vinkeiksi graduohjaajille:
1) Pidä ohjauspäiväkirjaa: oman ohjauksen jatkuva reflektointi ja gradujen keskeisimpien haasteiden systemaattinen dokumentointi auttaa jäsentämään ohjausta ja samalla kehittymään ohjaajana.
2) Kiinnitä huomiota opiskelijoille annettavaan ohjeistukseen: pitkien ja kattavien graduohjeiden (joita luetaan vain harvoin ja pakon edessä) lisäksi olennaisimmat vinkit kannattaa tiivistää lyhyemmiksi ja helppotajuisiksi ’täsmäohjeiksi’.
3) Johdonmukaisen ohjauksen kulmakivi on hyvin tehty arviointikriteeristö, jota kannattaa hyödyntää koko graduprosessin ajan: se auttaa sekä ohjaajaa suuntaamaan kommenttejaan olennaisimpiin seikkoihin, että ohjattavaa hahmottamaan vaatimukset gradun sisällöstä ja rakenteesta.
Lähteet:
de Kleijn, R., Mainhard, T., Meijer, P., Pilot, A. & Brekelmans, M. (2012) Master's thesis supervision: relations between perceptions of the supervisor–student relationship, final grade, perceived supervisor contribution to learning and student satisfaction. Studies in Higher Education, 37(8), 925-939.
de Kleijn, R., Bronkhorst, L., Meijer, P., Pilot, A. & Brekelmans, M. (2016) Understanding the up, back, and forward-component in master's thesis supervision with adaptivity. Studies in Higher Education, 41(8), 1463-1479.
Vehviläinen, S. (2012). Student-Initiated Advice in Academic Supervision. Research on Language and Social Interaction, 42(2), 163-190.
Kirjoittaja: Jenni Mylykoski
