Tein yliopistopedagogiikan opintoihin liittyvän opetusharjoitteluni lukuvuoden 2025–2026 aikana. Omaksi kehittämiskohteekseni otin lääketieteen 4. vuoden opiskelijoille pidettävän Lääkärin työn perusteet ja työkalut II -kurssin (2op), joka on yksi omista vastuukursseistani. Kurssilla keskitytään lääkkeenmäärämiseen liittyvään lainsäädäntöön ja käytäntöihin, Kelan lääkekorvausjärjestelmään ja potilasturvallisuuteen. Otin tämän kehittämiskohteekseni, koska tämän kurssin opiskelijapalautteista nouseva kehittämistarve oli ilmeinen. Kurssi on aiemmin toteutettu hyvin luentopainotteisena ja tähän liittyen oli myös paljon opiskelijapalautteita. Luentopäivää pidettiin raskaana ja lisäksi oli toivottu enemmän käytännön harjoittelua. Niinpä otin pedagogiseksi tavoitteeksi kurssin kehittämisessä muuttaa asiantuntijaluento opiskelijalähtöisemmäksi, lisätä kurssille käytännön harjoittelua ja ottaa mukaan myös vertaisarviointia.
Käytännössä suurin tekemäni muutos aiempaan verrattuna oli
se, että muutin aiemman Kelan asiantuntijalääkärin pitämän
kelakorvausjärjestelmään ja B-lausunnon täyttämiseen liittyvän luennon
opiskelijoita aktivoivaksi siten, että otin Moodlen ryhmätyö -työkalun käyttöön
B-lausunnon käytännön harjoittelua varten. Opiskelijoita kurssilla on noin 150
ja tässä opetustapahtumassa he ovat kaikki luentosalissa (pakollinen
opetustapahtuma). Alussa pidin lyhyen luentomaisen alustuksen aiheesta, jonka
jälkeen jokainen opiskelija täytti yhden B-lausunnon annettujen
potilastapausten pohjalta. Tehtävän aikana kiersin luentosalissa ja olin
tarvittaessa apuna ongelmatilanteissa. Kun B-lausunnot oli palautettu ryhmätyö
-työkaluun, Moodle arpoi lausunnot vertaisarvioitaviksi kaikkien lausunnon
palauttaneiden kesken. Lopuksi kaikkien potilastapausten oikeat vastaukset
käytiin yhdessä läpi.
Kurssin Peppi-palautteissa muutos sai kehuja opiskelijoilta:
”Lääkekorvaushakemusten harjoittelu oli kurssin parasta antia”, ”Erityisesti
B-lausuntoharjoitukset olivat hyödyllisiä.” Omakohtaisesti täytetty B-lausunto
koettiin hyväksi tavaksi opettaa lääkekorvauslausuntojen tekemistä. Osa
opiskelijoista olisi toivonut enemmän aikaa lausunnon tekemiseen ja osa olisi
toivonut, että tätä voitaisiin opiskella pienryhmissä, koska luentosali
koettiin liian isona paikkana/liikaa opiskelijoita tämän tyyppiseen harjoitteluun.
Itse koin, että lopulta B-lausuntoharjoituksen toteutus
onnistui yllättävänkin hyvin juuri luentosalissa ja ison ryhmän kanssa (noin
150 opiskelijaa). Kehittämiskohteina voisi jatkossa olla selkeämpi ohjeistus
opiskelijoille ja myös ajankäyttöä voi suunnitella paremmaksi, kun ryhmätyö
-työkalun käytöstä on enemmän kokemusta. Nyt käytin tätä työkalua ensimmäisen
kerran, joten jo pelkästään sen tekninen toimivuus oli itselleni jännittävä
kokemus. Siltä varalta, että teknisiä ongelmia olisi tullut, olin varautunut
tekemällä Moodleen myös keskustelualueen, johon lausunnot olisi voinut
tarvittaessa palauttaa ja antaa kurssikaverin arvioitavaksi. Nyt tätä
varavaihtoehtoa ei tarvinnut ottaa käyttöön, koska ryhmätyö -työkalu
osoittautui toimivaksi. Tämän kokeilun innostamana ajattelen, että tätä
työkalua voisi hyödyntää enemmänkin. Sen avulla voi opiskelijoiden oppimisessa
hyödyntää myös vertaispalautetta.
Lähteet:
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A.
2009, Yliopisto-opettajan käsikirja, Oppimisen teoriat, s. 194–236.
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A.
2009, Yliopisto-opettajan käsikirja, Aktivoiva luento-opetus, s. 237–253.
Lutovac,
S., Kaasila, R., Maikkola, M., & Komulainen, J. (2017). University lecturers' emotional
responses to and coping with student feedback: A Finnish case study. European Journal of Psychology of
Education 32 (2), 235-250.
Virtanen, V. Postareff, L. & Hailikari,
T. 2015. Millainen arviointi tukee elinikäistä
oppimista? Yliopistopedagogiikka 2/2015.
Kirjoittaja: Kati Alakärppä
