Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Hallittu kaaos kaamoksessa
Oli synkkä ja myrskyinen yö…
No ei oikeasti ollut. Pimeää kyllä sen sijaan riitti! Oli Suomen tammikuu vuosimallia 2020 ja ihan järkyttävän kylmä. Ja kylmyydellä ja pimeydellä muuten todellakin on väliä esimerkiksi opiskelijoiden vaivautumisella aamukahdeksan luennoille… Joka tapauksessa, noihin aikoihin aloittelin opetusharjoitteluni kurssiin nimeltä sosiaalinen tietojenkäsittely (engl. social computing).
Sosiaalinen tietojenkäsittely oli kurssina vielä tuolloin pieni ja sympaattinen, noin 40:n opiskelijan kurssi, jossa pääsee mukavasti rupattelemaan pienessä porukassa. (Kyllä, leppoinen rupattelu on mielestäni joskus ihan hyvä opetusmetodi, kunhan luennot eivät pääsääntöisesti koostu siitä…) Kurssi oli myös vielä nuori ja vetreä: vuonna 2020 se järjestettiin vasta toista kertaa, eli se oli vielä etsimässä muotoaan ja asioita testailtiin. Tämä oli opetusharjoittelua silmälläpitäen sopiva järjestely siinäkin mielessä, että 2021 kurssi on todennäköisesti kasvamassa melkoista kyytiä, koska se on pakollinen kurssi opinto-ohjelmassamme ja sitä tarjotaan sen ulkopuolelle myös varsin aktiivisesti. Kurssin nuoruudesta johtuen minun itseni ajattelemat uudistukset eivät niinkään kohdistuneet kurssin varsinaisiin “vanhoihin ongelmiin”, koska vanhoja ongelmia ei näin nuorella kurssilla ole. Sen sijaan keskityin yleisesti omaan luennointityyliini käyttäen tätä kurssia kehitystyön kontekstina.
1. Parantaa
luentojen etukäteen suunnittelua
2. Ottaa käyttöön
enemmän digitaalisia työkaluja luentojen kiinnostavina pitämiseksi
Kuva 1. Suunnitellaan!
Kaikki alkoikin varsin lupaavasti! Tapasin mentorini hyvissä ajoin ennen ensimmäistä luentoa, ja suunnitelmani oli huikeassa iskussa huolimatta Word-templaten absurdin huonosta käytettävyydestä. Mutta lopulta sain kuin sainkin sen taulukon mahtumaan siihen yhdelle penteleen sivulle sen venymättä kuutta metriä ohi oikean marginin…reuna...viivaimen? No sen reunan kuitenkin. Uudistuksista molemmat tuntuivat luontevalta ja olin motivoitunut etenkin suunnittelun parantamiseen, koska tunnistan, että olen kärsinyt sen puutteesta. Aiemmin minulla on ollut haasteita varata tarpeeksi aikaa ennen luentoja niiden sisällön uudistamiseksi ja virkistämiseksi. Samoin itse luentojen rytmityksessä on mielestäni ollut parantamisen varaa, vaikkakaan siitä ei erityisemmin ole kukaan valittanut tai palautteessa tullut mitään siihen viittaavaa ilmi. Enemmänkin tämä on ollut oma sisäinen ääni, ja minulla on useasti ollut luentojen aikana olo, että pitää juosta hirveällä kiireellä joka suuntaan oikeastaan tietämättä tarkkaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Tämä kuulosti omiin korviin joltain, josta voi hyvällä suunnittelulla päästä eroon.
Digipedan saralla puolestaan olen ollut hämmentävänkin vanhanaikainen tämän kurssin suhteen huolimatta siitä, että kurssini ovat tietotekniikan puolella. Ja itsekin ilmeisesti kuitenkin ihan OK näiden laitteiden kanssa. Jos pystyisin rytmittämään luentoja paremmin ja suunnittelemaan ne etukäteen tarkemmin, ehkä niihin olisi helppo leipoa sisään digityökaluja myös! Joten tämä taistelusuunnitelma päätyi lopulta paperille, jonka mailasin mentorille jopa useita tunteja ennen ensimmäistä luentoa! Ja sama toistui itse asiassa kaikkien kolmen ensimmäisen luennon kohdalla…
Ihan Hyvä Yritys
Olen jäsenenä eräässä kulttuuriryhmässä, jossa jaetaan vuosittain “ihan hyvä yritys”-palkinto vuoden parhaalle yritykselle. Minä jaan tästä suoritteesta itselleni tämänkaltaisen palkinnon. Ne kolme kertaa, jotka mentori oli mukanani luennoilla, menivät oikein mukavasti! Yleinen paniikin tunne loisti poissaolollaan ja jokaiselle tunnille saatiin mukavaa taukotoimintaa aikaan, mukaanlukien käyttäen itse rakentamaamme palautetyökalua, joka vielä mukavasti sopi luentojen teemaan joukkouttamiseen.
Myöskin mentorin kanssa käydyt keskustelut tukivat oikein mukavasti oppimiskokemusta omalta osaltani ja sain mentorilta loistavia ideoita testailtavaksi muille luennoille — sitten joskus (tm). Samoin sain luennoilta enemmän palautetta kuin yleensä, joskin tämä johtuu pedagogisiin opintoihin sisäänleivottuihin vaatimuksiin. Joka tunnilta, jolla mentori on mukana, on kerättävä palautetta.
Toinen kehityskohteeni oli digitaalisten työkalujen käyttö. Käytän niitä usein ja paljon muissa yhteyksissä, mutta tällä kurssilla en ole oikeastaan koskaan käyttänyt Google Sheetsiä kummempia työkaluja. Tällä kertaa tämäkin onnistui hyvin, ja siihen vaikutti nimenomaan ajastetut tauot kalvohumpassa. Ja nämä tauot käytettiin johonkin digityökaluun, mukaanlukien itse kehittämämme työkalut, jotka sopivasti osuivat vielä luennon teemaan!
Toisaalta vaikka ensimmäiset kolme luentoa menivät lupaavasti, on kuitenkin syytä myöntää ihan rehellisesti, että perinpohjaiseen suunnitteluun suunnattu tarmo hieman lopahti mentorin lopetettua mukanaolo. Ja tämä ei siis tarkoita, että kurssi jotenkin olisi siihen läsähtänyt! Opiskelijapalaute on aina (ne kokonaiset kaksi kertaa) ollut erittäin positiivista, mutta enemmänkin tämä on minun pääni sisäinen taistelu. Kuinka suunnitella joka luento kunnolla?
Kuva 2. Hallittu kaaos?
Annan itselleni kouluarvosanaksi seiskan tästä! Kurssin opiskelija-arviot ovat jossain 4.5 tietämillä. Mutta asteikko on tietenkin eri. Kaikenkaikkiaan olen itse erittäin tyytyväinen tähän pieneen “testiin”, ja olen varovaisen optimistinen, että saan ensi kerralla loputkin kolme luentoa parempaan kuosiin tauotuksen ja rytmityksen suhteen!
Lopulta haluaisin sanoa — jos nyt ei muille niin ainakin itselleni — että käyttämällä tunnin tai pari suunnitteluun on todellakin iso merkitys luennon toimivuudelle. On erittäin mukava kun voi esiintyä itsevarmasti, kun tietää mitä on tekemässä ja mitä on tulossa. Vuodenkin vanha luentomatsku pääsee unohtumaan helposti, ja sen uudistamiseen ja sen harjoitteluun kannattaa panostaa.
Kirjoittaja:
Simo Hosio
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto
