Ja ei muuta
kuin kädet saveen!
Kliinisen työn ja teoriaosaamisen kehittäminen
psykologian maisterivaiheen kurssilla
Tein opetusharjoitteluni Lasten ja aikuisten näyttöön pohjautuvat interventiot ja kuntoutus
-kurssille (5 op). Kurssi oli suunnattu psykologian maisterivaiheen
pääaineopiskelijoille, jotka suorittivat viimeisiä pääaineopintojaan. Kurssia
ei ollut järjestetty koskaan aiemmin, sillä psykologiaa on voinut opiskella
Oulun yliopistossa pääaineena vasta vuodesta 2021 lähtien, eikä näin ollen
tarvetta ko. kurssille ole ollut aiemmin. Opintojakson kehittäminen ei näin
ollen perustunut ensisijaisesti muutostarpeeseen, mutta henkilökohtaisesti koin
keskeisimpänä kehittämiskohteena tapauspohjaisen oppimisen (Pyörälä, 2014) ja
teoreettisen osaamisen yhdistämisen kurssin kantavaksi teemaksi. Samaan aikaan
koin tärkeäksi ylläpitää kurssilla tutkimusperustaisuutta, joka toimii lähtökohtana
mille tahansa kursseistamme (Annala ym., 2015). Kurssi pyrittiin rakentamaan
monipuoliseksi myös opetuksen ja tehtävätyöskentelyn osalta. Opiskelijoillamme
on jo aiemmissa opinnoissaan paljon teoreettisia opintoja, joten tällä
kurssilla he pääsivät soveltamaan aiempaa tietoaan käytäntöön seuraamalla
todellisen ryhmäintervention toteuttamista sekä harjoittelemaan toisen,
näyttöön perustuvan, intervention tekemistä toinen toisillaan. Luentojen ja
kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen jostain näyttöön pohjautuvasta
interventiosta pyrkivät opettamaan erilaisiin interventioihin liittyvää
tutkittua tietoa, kuntoutustarpeita ja käytäntöjä. Opiskelijat harjoittelivat
kurssilla yleisiä työelämätaitoja ryhmäkeskusteluissa sekä parityöskentelyssä,
ja pitivät esitelmän muille ryhmäläisille, jonka tarkoituksena oli harjoitella
tiedon välittämistä asiantuntijaroolissa.
Pidin kurssilla opiskeltuja asioita
tärkeinä niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Interventiot ovat keskeinen osa
psykologien työnkuvaa, ja myös kurssin työskentelytapojen tarkoituksena oli
syventää opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja tukea elinikäistä oppimista
(Virtanen ym., 2015). Opiskelijat suorittivat intervention harjoittelun toinen
toisillaan ja reflektoivat oppimistaan oppimispäiväkirjassa, joka palautettiin
ennen luento-osuuden alkamista. Näin ollen ensimmäinen luento aloitusluennon
jälkeen käytettiin siihen, että purimme yhdessä keskustellen heidän
kokemuksiaan ko. interventiosta (Pyörälä, 2014) ja samalla arvioin oppimisen
edistymistä. Intervention harjoittelun purkamisen ja oppimispäiväkirjojen
käsittelyn tarkoituksena oli myös tukea opiskelijoiden työelämätaitoja sekä
syventää heidän oppimistaan liittyen manualisioituihin interventioihin.
Opiskelijoiden esitelmiä arvioitiin vertaisarvioinnilla (Virtanen ym. 2015),
jolloin esitelmän pitäjät saavat kirjallisesti muilta opiskelijoilta
palautetta. Kurssin viimeinen luentokerta käytettiin oppimistavoitteiden
saavuttamisen arvioimiseen yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen. Samalla
vedettiin yhteen kurssilla opetetut ja opitut asiat. Kurssilla ei ollut
tenttiä, vaan yksittäisiä tehtäviä ja kurssin kokonaissuoriutuminen arvioitiin
asteikolla hyväksytty/hylätty, josta tuli positiivista opiskelijapalautetta.
Ihanteellisessa tapauksessa opiskelijat olisivat saaneet
kirjallisuuskatsauksestaan kirjallisen palautteen (Virtanen ym., 2015), mutta
työmäärän näkökulmasta niiden kommentointi ei ollut mahdollista. Opintojakson
palautteen perusteella kurssi sai paljon kiitosta opiskelijoita, ja he kokivat
kurssin erilaiset suoritteet ja tehtävät oppimistaan tukevaksi. Erityisesti
parityöskentely ahdistukseen hoitoon kehitetyllä lyhytinterventiolla koettiin
tärkeäksi oppimisen ja asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Kurssi vahvisti
näkemystäni siitä, että kursseilla voi ja kannattaa yhdistää erilaisia
oppimisen ja opiskelun tapoja, jotka tukevat myös monenlaisia taitoja sekä
ammatillista kehittymistä.
Avainsanat: tapauspohjainen oppiminen,
teoreettinen osaaminen, harjoittelu, työelämätaidot, ammatillinen kehittyminen
LÄHDELUETTELO
- Annala, J., Mäkinen, M. &
Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa
-opetussuunnitelmatyön näkökulma. Kasvatus ja aika, 3.
- Virtanen, V. Postareff, L.
& Hailikari, T. (2015). Millainen arviointi tukee elinikäistä
oppimista? Yliopistopedagogiikka, 2.
- Pyörälä, E. (2014). Paradigman
muutos ja aktivoivat oppimismenetelmät lääketieteen koulutuksessa. Yliopistopedagogiikka,
2.
Kirjoittaja: Elina Jokiranta-Olkoniemi
Kevät 2025
