torstai 22. joulukuuta 2022

Tunteet opetuksessa

Tehtävä: Tee valitsemastasi artikkelista lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus ja kiteytä postauksen loppuun kaksi asiaa artikkelista, jotka haluat erityisesti jakaa muille ryhmäläisille tai kysymys, mihin toivoisit keskustelua blogissa.

Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa Postareff & Lindblom-Ylänteen (2011) artikkelia: Emotions and confidence within teaching in higher education. Opettaminen ja tunteet liittyvät toisiinsa. Opettaminen herättää meissä monenlaisia tunteita. Opettajien omat tunnekokemukset välittyvät ja näkyvät heidän tavassaan opettaa. Myös opettajien ja opiskelijoiden tunteet vaikuttavat toinen toisiinsa. Opettajat kokevat tyytyväisyyttä ja onnistumista, kun opiskelijat etenevät ja yhteistyö sujuu. Opiskelijan välinpitämättömyys tai laiskuus taas saattaa aiheuttaa opettajassa turhautumista tai vihan tunnetta. Jos opetustilanteessa esiintyy ongelmia, vaikuttaa tämä laajalti opettajan tunneskaalaan. Opettajana huomaa kiinnittävänsä luennolla huomiota esimerkiksi siihen, seuraavatko opiskelijat luentoa vai tekevätkö jotain aivan muuta. Kun huomaa opiskelijoiden seuraavan ja esimerkiksi nyökyttelevän tulee onnistunut olo siitä, että saa pidettyä opiskelijat mukana opetuksessa. Jos taas opiskelija naputtaa esimerkiksi kännykkää luennolla, tulee turhautunut olo siitä, ettei opiskelija ole kiinnostunut aiheesta eikä keskity.

Postareffin ja Lindblom-Ylänteen (2011) tutkimuksessa haastateltiin 97 yliopisto-opettajaa, jotka ovat osallistuneet yliopistopedagogiikan kurssille. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opettajilla kurssin aikana esiintyviä tunteita puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla. Suurimmaksi osaksi opettajat kuvailivat positiivisia tunteita. mutta toivat esille myös negatiivisia tunteita. Eniten esille tuotu tunne oli opettamisesta nauttiminen sekä opettamisesta innostuminen. Nämä ovat tärkeitä tunteita, sillä ne välittyvät opiskelijoille opettajan tavasta opettaa ja olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Innostunut opettaja saa usein tartutettua innostusta aiheesta myös opiskelijoihin. Opettajat kokivat myös empatiaa ja kunnioitusta opiskelijoita kohtaan. Opettajat kokivat palkitsevana sen kun saivat nähdä opiskelijoiden oppimisprosessin tuloksia. Tämä lisää opettajan itsevarmuutta ja motivaatiota opettamiseen, kun näkee opiskelijoiden kehittyvän. Vain muutama opettaja koki, ettei pidä opettamisesta vaan tämä oli pakollinen velvoite. Tämä on tullut vastaan työelämässä sekä yliopistopedagogiikan opinnoissa. Usein aktiivista tutkimusta yliopistoissa tekevät joutuvat myös ottamaan opetusvastuuta, vaikka heillä ei siihen olisi motivaatiota. Tämä herättääkin kysymyksen onko järkevää pakottaa ihmistä, joka ei halua opettaa, opettamaan? Osa

opettajista koki opettamisen hyvin vaativana negatiivisella tavalla. Opetuksen kuormittavuus ja opiskelijoiden vaativuuden lisääntyminen näkyy välillä negatiivisina tunteina ja lisääntyneenä kuormittavuutena opettajilla. Pelko tai jännitys opettamista kohtaan oli haastatteluissa harvinaisena koettu tunne. Pedagogisista opinnoista opettajat kokivat vertaistuen tärkeänä ja positiivisena asiana. Opettajat kokivat opintojen vahvistaneen heidän itsevarmuuttaan opettajana ja antaneen heille rohkeutta kokeilla uusia opettamistapoja. Yliopistopedagogiikan opinnoissa on tärkeää päästä keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan muiden opettajien kesken. Tämä antaa myös ymmärrystä omista tunteista ja siitä ettei ole ainoa, joka kokee opetuksesta välillä sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Jokaisen opettajan olisi hyödyllistä välillä reflektoida omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja miettiä ”Mitä tunteita opettaminen minussa herättää?” ”Mistä tunteet johtuvat?” ”Miten ne vaikuttavat vai vaikuttavatko ne tapaani opettaa?”.

Lähteet

Postareff, L. & Lindblom-Ylänne, S. 2011. Emotions and confidence within teaching in higher education. Studies in Higher Education. 36 (7), 799–813.

Kirjoittaja: Johanna Silvola