Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Pohdin tässä blogitekstissäni sitä, miten hybridiopetus
vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Teksti pohjautuu
yliopistopedagogiikan opetusharjoitteluuni. Kehitin harjoittelun aikana yhtä
vastuukursseistani, Kielihistoriaa, ja kehittämiskohteinani olivat opiskelijoiden
osaamisen arviointi sekä kurssin ydinainesanalyysi ja toteutus. Kuvaan blogitekstissäni
näistä jälkimmäistä eli kurssin toteutusta. Kielihistorian kurssi kuuluu
oppiaineemme syventäviin opintoihin, joten osa kurssia suorittavista voi olla
jo työelämässä ja asua muualla kuin Oulussa. Siksi päättelin, että hybridiopetus
voisi olla kurssin toteutustapana toimivin. Hybridiopetus voidaan määritellä
eri tavoin, mutta tarkoitan sillä mallia, jossa osa opiskelijoista osallistuu
opetukseen luentosalissa, osa opetustilan ulkopuolelta, esimerkiksi kotoaan
käsin. Malli noudattaa Oxfordin
yliopiston (Centre for Teaching and Learning, University of Oxford) tapaa
määritellä hybridiopetus.
Opetusharjoitteluni aiheen valintaan vaikutti myös
meneillään oleva opetuksen digitalisaation murros (ks. esim. Kwan ym. 2009). Myös
Oulun yliopiston kampusvisiossa (Kampusvisiotyöryhmän loppuraportti) näkyy
vahvasti tuleva suuntaus kohti verkko-opintojen lisääntymistä. Kaikilla meillä
on tuoreessa muistissa myös pandemia-aika, jolloin siirryimme hetkellisesti kokonaan
etäopetukseen. Perehdyin harjoitteluni aikana moniin kansainvälisiin
tutkimuksiin, joissa selvitettiin pandemia-ajan etä- ja hybridiopetuksen
vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin. Tutkimuksissa todettiin, että verkkomuotoinen
opetus voi lisätä opiskelijoiden ahdistuneisuutta ja unettomuutta, heikentää
heidän toimintakykyään ja pahimmillaan johtaa jopa vakavaan masennukseen (ks.
esim. Drelich-Zbroja 2021; Mozid 2022; Reinhart ym. 2021; Romaniuk &
Łukasiewicz-Wieleba 2022; Wieczorek ym. 2021). Toisaalta tutkimuksissa
korostettiin, miten hyvin toteutettu hybridiopetus voi lisätä opiskelijoiden
tyytyväisyyttä opintoihin ja parantaa heidän oppimistuloksiaan (Gagnon ym.
2020).
Kirjoitin kurssin aikana päiväkirjaa hybridiopetuksen
mukanaan tuomista haasteista ja mahdollisuuksista. Hybridiopetus tuntui toisinaan
hankalalta erilaisten teknisten ongelmien vuoksi. Esimerkiksi opetustilojen
laitteet saattavat olla keskenään hyvin erilaisia, joten yhdet toimintaohjeet
eivät aina riitä. Lisäksi tilojen käyttäjiä on paljon, joten laitteiden
kaapelit on saatettu opetuskertojen välillä irrotella pois paikoiltaan.
Pidin kurssini aikana kirjaa myös siitä, kuinka moni
opiskelijoistani valitsi lähiopetuksen ja kuinka moni etäopetuksen. Kurssillani
ei ollut läsnäolopakkoa, joten luento-opetukseen osallistuminen oli ylipäätään
vapaaehtoista. Kaikkiaan kurssilleni oli ilmoittautunut 24 opiskelijaa, joista
yksittäisille luentokerroille osallistui vähimmillään 13 ja enimmillään 19
opiskelijaa. Heistä lähiopetukseen osallistui 5–8 opiskelijaa, etäopetukseen
8–11 opiskelijaa, joten etäopetus oli näiden lukujen valossa suositumpaa kuin
lähiopetus. Toisaalta lähiopetukseen osallistui joka kerran lähes samojen
opiskelijoiden joukko, joten voitaneen olettaa, että noille opiskelijoille lähiopetusmahdollisuus
oli tärkeä.
Osallistumistapojen ja oppimistulosten ristiin vertailu
paljasti, että lähiopetukseen osallistuneet saivat tentissä kautta linjan korkeampia
arvosanoja kuin etäopetukseen osallistuneet. Koska en selvittänyt erojen
taustalla vaikuttavia tekijöitä sen tarkemmin, en ryhdy tässä veikkailemaan,
mistä erot todellisuudessa johtuivat.
Saamassani opiskelijapalautteessa ensinnäkin kiiteltiin
hybridimahdollisuutta vuolaasti:
"Mahtavaa, että annettiin
mahdollisuus osallistua myös etänä. Mielestäni opetusta oli helppo seurata sekä
paikan päällä että etänä, sillä opettaja pyrki hyvin ottamaan huomioon kaikki
luennolla olevat."
"Kiitos siitä, että
hybriditoteutus tuli mahdolliseksi sellaisia opiskelijoita ajatellen, joilla ei
olisi ollut mahdollisuutta osallistua läsnäolokurssille."
"--- kaltaiselleni ihmiselle
myös Zoom-osallistumisen mahdollisuus toissijaisena vaihtoehtona on aivan upea
mahdollisuus, sillä on päiviä, kun luennolle raahautuminen tuntuu
ylitsepääsemättömältä, tai on muita konkreettisia esteitä, kuten matkalla
oleminen tai lapsen sairastelu. On hienoa, että silti voi osallistua luennolle,
vaikka ei paikan päälle pääsisikään."
Itse pidin opettajana välillä haastavana sitä, miten jaan
hybridiopetuksessa huomioni tasapuolisesti etä- ja lähiosallistujien kesken. Etäopiskelijat
osallistuivat opetukseen yrityksistäni huolimatta passiivisemmin kuin lähiopiskelijat.
Mikrofonien päälle laittaminen tuntui kenties vaikeammalta kuin asioiden
kysyminen kasvokkain. Jos kysymyksiä ei uskalla luennolla esittää, tämä
vaikuttaa tietenkin suoraan oppimistuloksiin. Sain mentoriltani hyviä vinkkejä
siihen, kuinka voisin aktivoida opiskelijoita ja houkutella heitä vastaamaan
kysymyksiini. Mentorin mukaan opiskelijoiden puhumisrohkeutta voi kasvattaa
esimerkiksi sillä, että jokainen saa jo luennon aluksi suunsa auki esimerkiksi
nimenhuudon tai lyhyen naapurin kanssa käydyn juttelutuokion avulla.
Etäopiskelijoiden aktivoinnin vaikeus näkyi myös mentorini
antamassa palautteessa:
"Opettajasta välittyy lämmin ja
aito välittäminen opiskelijoita kohtaan. Hän kysyy kuulumisia ja tunnelmia ja
käy myös asiasisällöistä dialogia opiskelijoiden kanssa. Ilmapiiri on melko
rento ja ainakin lähiopiskelijat selvästi uskaltavat olla äänessä. Etäopiskelijoita
on kuitenkin iso joukko, ja heidän huomioimisensa onkin vaikeampaa, sillä he
jäävät opettajan yrityksistä huolimatta passiivisiksi."
Kiinnitin opettajana huomiota myös siihen, että
hybridiopetustilanne ei ollut kaikkien osallistujien kannalta tasa-arvoinen.
Lähiosallistujat joutuivat olemaan opetustilanteessa ikään kuin estradilla koko
ajan, sillä luokan katossa oleva mikrofoni välitti pienimmätkin risahdukset ja
kuiskaukset koko salista. Lisäksi lähiopiskelijat olivat opettajan valvovan
katseen alla. Sen sijaan etäopiskelijoilla oli mahdollisuus pitää kamerat ja
mikrofonit kiinni ja keskittyä halutessaan aivan muuhun kuin opetukseen.
Opiskelijoilta saamani palautteen perusteella myös
opiskelijat olivat sitä mieltä, että lähiosallistuminen on usein aktiivisempaa ja
tehokkaampaa kuin etäosallistuminen:
"Koin, että hybridimahdollisuus
heikensi oppimista tällä kurssilla niiltäkin, jotka olivat paikalla
luentosalissa. Hyvät keskustelut, kommentit ja kysymykset loistavat
poissaolollaan, kun salissa on vain pari kolme opiskelijaa. Ihmiset eivät jaksa
ja viitsi valua paikan päälle, jos ei ole pakko. - - Ainakin itse koen, että
saan hyvinvointia ja virtaa, kun näen tuttuja ihmisiä ja vertaisryhmääni.
Hybridimahdollisuus aiheutti sen, että meitä oli vain muutama paikalla ja loput
olivat Zoomissa hiljaisina mustina laatikoina valkokankaalla."
"Lähitoteutus on ehdottomasti
paras ratkaisu opiskelijan kannalta, sillä keskittyminen on parempaa ja joutuu
olemaan konkreettisesti läsnä. Myös vuorovaikutus opettajan ja kanssaopiskelijoiden
kanssa on parempaa, helpompaa ja mielekkäämpää. On myös tärkeää kohdata
kanssaopiskelijoita ja opettajia, joiden kanssa keskustelu voi jatkua
epävirallisesti luennon ulkopuolellakin."
Näissä kahdessa opiskelijapalautteessa nostettiin esille
erityisen tärkeä asia eli oppimisen yhteisöllisyys. Sosiokonstruktiivisen
oppimisen teorian mukaisesti oppiminen tapahtuu aina yhdessä muiden kanssa ja
tieto on yhteisesti jaettua ja muodostettua (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2009:
226–227). Sosiaalinen kanssakäyminen on ylipäätään kaikkein keskeisin osa
ihmisenä olemista, eikä opiskelun tulisi olla mikään elämästä ja yhteisöllisyydestä
irrallinen saareke. Pidän itse opettajana huolestuttavana sitä, jos nykyiset
tai tulevat opiskelijapolvet jäävät vaille elintärkeitä sosiaalisia kontakteja.
Opetusharjoittelu sai minut suhtautumaan hivenen skeptisesti
etä- ja hybridiopetukseen. Pelkään, että erilaiset verkkototeutukset voivat
johtaa opiskelijoiden välisten hyvinvoinnin ja oppimistulosten erojen kasvuun. Lähiopetukseen
tulevat paikalle kenties lähtökohtaisesti hyvin pärjäävät opiskelijat. Ne
opiskelijat, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia opinnoissa tai
toiminnanohjauksessa, jäävät ehkä herkemmin kotiin. On myös mahdollista, että
etänä opiskellessa muut tekijät häiritsevät opintoihin keskittymistä. Jos
hybridiopetusta järjestetään, siihen osallistuvilla opiskelijoilla tulisikin
olla mahdollisuus myös säännöllisiin vertaisryhmätapaamisiin. Pidän tärkeänä
sitä, että tulevaisuuden etä- ja verkkomuotoisen opetuksen kehittämisessä hyödynnetään
jo olemassa olevia tutkimustuloksia ja havaintoja etä- ja hybridiopetuksen
vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvointiin. Valitsemamme opetusratkaisut eivät
saisi ainakaan heikentää opiskelijoiden elämänlaatua ja mielenterveyttä. Sen
sijaan kaikkien ratkaisujen tulisi parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia ja
elämänlaatua.
Lähteet
ja lyhenteet
Centre for
Teaching and Learning, University of Oxford, England: What is hybrid
teaching? https://www.ctl.ox.ac.uk/what-is-hybrid-teaching
Drelich-Zbroja A. – Jamroz-Wiśniewska, A. – Kuczyńska, M. – Zbroja, M. –
Cyranka, W. – Drelich, K. – Pustelniak, O. – Dabrowska, I. – Markiewicz, K. 2021: The Impact of Study Mode (Online vs. Hybrid) on
Early Symptoms of Depression and Coping Strategies among University Students in
Poland in Time of COVID-19 Pandemic. Preliminary Study. – Brain Sciences
2021, 11, 1578. https://doi.org/10.3390/brainsci11121578
Kampusvisiotyöryhmän
loppuraportti. Oulun
yliopisto. https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/tulevaisuuden-kampus
Kwan, R. – Wong, K. – Tsang, P. –
Yu, F. 2009: E-assessment as a learning tool. – Handbook of Research on Hybrid
Learning Models: Advanced Tools, Technologies, and Applications, 3(1),
105–114. https://doi.org/10.4018/978-1-60566-380-7.ch007
Lindblom-Ylänne,
Sari – Nevgi, Anne
(toim.) 2009: Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY Pro. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/330402/Yliopisto-opettajan_kasikirja_2009.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Mozid N.-E. 2022: Association
between psychological distress and coping strategies among students en-gaged in
online learning. – PLoS ONE 17(7). https://doi.org/10.1371/journal.pone.0270877
Reinhart, A. – Malzkorn, B. – Döing, C. –
Beyer, I. – Jünger, J. – Bosse, H. M. 2021: Undergraduate
medical education amid COVID-19: a qualitative analysis of enablers and
barriers to acquiring competencies in distant learning using focus groups. – Medical
Education Online, 2021, 26. https://doi.org/10.1080/10872981.2021.1940765
Romaniuk, M. W. – Łukasiewicz-Wieleba, J. 2022: Hybrid Education in Higher Education on the
Example of Students' Experiences in Post-pandemic Reality. – International Journal of
Electronics and Telecommunications, 2022, 68 (3), 497-504. https://doi.org/10.24425/ijet.2022.141266
Wieczorek, T. – Kołodziejczyk, A. – Ciułkowicz, M. – Maciaszek, J. – Misiak, B. – Rymaszewska, J. – Szcze´sniak, D. 2021: Class of
2020 in Poland: Students’ Mental Health during the COVID-19 Outbreak in an
Academic Setting. – International
Journal of Environmental Research and Public Health, 2021, 18, 2884. https://doi.org/10.3390%2Fijerph18062884
Kirjoittaja: Heini Karjalainen
