Teimme opetusharjoittelumme farmakologian ja toksikologian peruskurssilla, jolle osallistuu lääketieteen ja hammaslääketieteen 2. vuosikurssin n. 200 opiskelijaa sekä satunnaisia muita opiskelijoita. Farmakologian ja toksikologian opintojakson tarkoituksena on kehittää valmiuksia lääkeaineiden järkiperäistä ja mahdollisimman turvallista käyttöä varten. Lisäksi opiskelija oppii ryhmätyöskentelytaitoja sekä esiintymistaitoja.
Opintojakso koostuu 33:sta kahden tunnin luentokerrasta sekä kahdeksasta kahden-neljän tunnin ryhmäopetuksesta. Suoritukseen vaaditaan osallistuminen ryhmäopetuksiin sekä neljän tentin hyväksytty suorittaminen: alkutentti, kaksi välitenttiä sekä lopputentti. Kurssiarvosana määräytyy lopputentin mukaan. Kurssin laajuus on 10 opintopistettä. Oppimateriaalina on 1200-sivuinen oppikirja ja ryhmäopetuksissa ennakkolisämateriaalina ovat alkuperäistutkimukset, sekä eurooppalaiset että suomalaiset Käypä Hoito –suositukset. Materiaali ohjaa toivottavasti ymmärrykseen siitä, mistä lääketieteellinen tieto on peräisin, miten se päätyy hoitosuosituksiin ja minkälaista materiaalia voi käyttää tietolähteenä työelämässä. Opettajia kurssilla on 18.
Pedagoginen kehittämiskohteemme
Kehittämiskohteemme kurssilla olivat osa ryhmäopetuksista, jotka käsittelevät sydän- ja verisuonitautien lääkehoitoa. Valitsimme juuri nämä ryhmäopetukset kehittämiskohteeksi, koska a) ne ovat ensimmäisiä ryhmäopetuksia kurssilla ja halusimme aktivoida opiskelijat jo varhaisessa vaiheessa, b) aihe on keskeinen mutta myös haastava farmakologian osa-alue ja c) olemme saaneet aiemmin palautetta, että nämä opetukset eivät ole mielekkäitä tai riittävän tehokkaita.
Toisena kehityskohteena halusimme myös suunnata arviointia linjakkaamman opetuksen mukaisesti (Virtanen ym, 2015).
Uudistusten tavoitteena ryhmäopetusten ja arvioinnin kehittäminen
Halusimme opiskelijoiden saavan ryhmäopetuksista enemmän irti ja pyrimme siihen, että ”vapaamatkustajia” ei opetuksissa olisi. Aiemmin opetuksen aktiivinen osa eli tiedon etsiminen ja esityksen valmistelu on tapahtunut ennen opetusta, ja opetuksessa on vain esitelty tulos Powerpoint-esityksenä. Tämä ei ole aktivoinut opiskelijoita enää varsinaisen opetuksen aikana keskusteluihin, eikä opettaja juuri ole pystynyt todentamaan kaikkien tasapuolista osuutta ryhmätöiden valmisteluun. Nyt pyrimme saamaan aktiivisen osuuden myös ryhmäopetukseen, ettei se olisi vain esitysten ”läpikäyntiä”.
Kahdesta ryhmäopetuksesta ensimmäisessä (verenpainelääkkeet) opiskelijat saivat ennakkomateriaalin (verenpainelääkkeiden tehon isoissa väestöissä osoittavat alkuperäisartikkelit ja kohonneen verenpaineen hoidon Käypä hoito -suositukset), jonka avulla he ratkoivat pienryhmissä potilastapaukset opetusta edeltävästi. Varsinaisessa opetustilanteessa he sitten palapelitekniikalla opettivat omat tapauksensa muille 3-4 hengen ryhmissä. Opetuksen onnistumisen kannalta etukäteisohjeistaminen oli tärkeää: tehtävänannossa painotimme, että jokaisen asiantuntijan tehtävänä on perehtyä omaan vastuualueeseensa ennen seuraavaa kontaktitapaamista niin, että kykenee opettamaan asian hyvin muille ja varautumaan toisten (myös opettajan) kysymyksiin (Palola, 2015).
Oli myös ideana, että opiskelijat saavat nostaa palapeliryhmässä esiin tulleita kysymyksiä Padletille, josta vastaukset voitaisiin kunkin kysymyksen lopussa yhdessä pohtia niin että vastausvuoro olisi etupäässä kysymyksen valmistelleella ryhmällä. Näin jokainen opiskelija joutuisi ottamaan vastuuta oppimisestaan ja toistensa opettamisesta – ja oppimisesta. Katsoimme tapauksia lopuksi myös yhdessä ja nostimme tärkeimmät asiat vielä esiin Socrative-kyselyn avulla.
Tämä oli opintojakson toinen ryhmäopetuskerta, joten tarkoitus oli saada opiskelijat motivoitua valmistelemaan ryhmäopetukset hyvin jo alkuvaiheessa. Pienryhmissä he kuitenkin saisivat pehmeän laskun asioiden esittämiseen ja ehkä rohkaistuisivat pohtimaan asioita yhdessä jo alkuvaiheessa (Gupta, 2014).
Toisessa ryhmäopetuksessa (muut sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet sekä diabeteslääkkeet) opiskelijat saavat ennakkomateriaalin (Käypä Hoito –suositukset), joihin perehtyvät (yksin tai ryhmässä) kotona. Varsinaisessa opetuksessa he sitten 3-4 hengen ryhmissä ratkoivat niihin liittyviä potilastapauksia ja lopuksi nostettiin yhdessä vielä tärkeimmät asiat niistä esiin, esim. Padletin avulla. Myös Socrative-kyselyllä opiskelijat lopuksi testasivat omaa oppimistaan ja opettaja sai palautteen omasta opetuksestaan. Potilastapausten muodossa teoria linkittyi käytäntöön ja lisäsi aiheen kiinnostavuutta.
 |
Palapelitekniikalla halusimme kokeilla opiskelijoiden vastuuttamista, että jokainen joutuisi oikeasti opettelemaan asian hyvin, koska joutuu opettamaan sen toisille. Toisessa ryhmätyössä potilastapaukset tulevat kuin ”lääkärille” ja ne joutuu ratkomaan nopeammin. Opettaja on kuitenkin tilanteessa mukana ja voi tarvittaessa opastaa ja ohjata oikeaan suuntaan. Opintojakson jokainen ryhmäopetuskerta (yht. 8 kpl) on nyt vähän erilaista kaavaa noudattava, joten riski opiskelijoiden mielenkiinnon lopahtamisesta ryhmätöiden osalta vähenee.
Lisäsimme opetuksiin myös muita pienempiä kokeiluja. Ryhmäopetuksen alussa halusimme kerrata verenpainelääkkeiden vaikutusmekanismit. Näytimme opiskelijoille kuvitteellisen tenttivastauksen, sekä yksinkertaistetun arviointimatriisin ja pyysimme arvioimaan mitä vastauksesta puuttuu ja mikä on hyvää, minkä jälkeen keskustelimme yhdessä asiasta. Saimme palautetta, että kertaus oli hyvä, mutta itse ajattelemme, että tämän voisi toteuttaa jonakin mielekkäämpänä tehtävänä, vaikka kuvan täydentämisen avulla. Taka-ajatuksena tehtävässä myös oli, että arviointi tulisi avoimemmaksi. Sattumaa tai ei, yksikään opiskelija ei pyytänyt tarkistamaan välitentin jälkeen tenttivastaustensa arviointia, mitä ei ole tapahtunut aiemmin. Lopputenttiin asti tämä ei enää kantanut.
Toisena pienkokeiluna ohjeistimme opiskelijoita antamaan rakentavaa palautetta. Opiskelijat antoivat kirjallisen palautteen mitä oppivat toistensa palapeliesityksestä, mikä toimi ja mikä ei toiminut. Keräsimme näistä kokoomapalautteen ja näytimme seuraavan ryhmäopetuksen aluksi. Opiskelijat saivat jatkoon vinkkejä miten opettaa, eikä palaute ollut kenellekään henkilökohtaista. Palautteen anto ja saaminen tuntui opiskelijoista mukavalta, palaute oli pääosin positiivista ja sen esittely samoin. Molemmat pienkokeilut teoriassa opettivat antamaan ja saamaan palautetta, ehkä toimimaan myös formatiivisena arviointina. Nämä geneeriset opit olivat kuitenkin vähän irrallisia, eivätkä kohdistuneet isompaa panosta vaativaan tuotokseen. Lähiopetusajan rajallisuuden vuoksi painopiste pitää jatkossa olla opittavassa asiassa.
Arvioinnin kehittämiseksi välitenttien kysymyksiä pyrittiin muokkaamaan soveltavammiksi ja paremmin linjakasta opetusta vastaavaksi. Vallitsevan tilanteen takia toinen välitentti peruuntui ja kevään loput tentit piti siirtää verkkotenteiksi moodleen.
Digipedagogiikan hyödyntäminen
Socrativea käytettiin asioiden kertaamiseen ja siinä myös opettaja sai palautetta miten opetus on mennyt ja ovatko oleelliset asiat jääneet mieleen (Schlegel & Selfridge, 2014). Padletia ohjeistettiin käyttämään siihen, että ajatuksia voisi kirjoittaa muistiin opetuksen aikana ja niitä voidaan sitten myös yhteisesti pohtia. Kysymyksiä opiskelijat eivät juuri Padletiin kirjanneet. Toisessa ryhmäopetuksessa Padletia hyödynnettiin niin, että opiskelijat kirjasivat siihen pääasioita potilastapauksista, jotta muiden oli ehkä hieman helpompi sitten seurata kun tapaukset esiteltiin. Opiskelijat pystyivät myös tallentamaan yhteenvedot sieltä itselleen.
Opiskelijat esittivät palapelimenetelmällä asiat toisilleen haluamallaan tavalla, ja saivat halutessaan käyttää myös digipedagogiikkaa apuna. Emme tähän varsinaisesti ohjanneet, mutta kokemus näytti, että muiden oli helpompi seurata toisten opetusta, jos käytössä oli esimerkiksi Power Point – esitys. Ensi vuonna on varmaankin hyödyllistä ohjeistaa opiskelijoita tekemään tällainen esitys tai edes jotenkin visuaalisesti esittämään opetuksen oleelliset asiat.
Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä olisi kannattanut tehdä toisin?
Mielestämme opetukset toteuttivat hyvin sosiokonstruktivistista oppimiskäsitystä, pienissä 3-4 opiskelijan ryhmissä tuli hyvin keskustelua ja ryhmät olivat ns itseään korjaavia, eli jos joku sanoi jotain väärää niin yleensä joku osasi korjata tiedon, eli ei juuri ollut niin, että kaikki olisivat ajatelleet asiasta yhtä väärin. Tämä myös koettiin hyödylliseksi, että sai ”opettaa” kaveria. Varsinkin palapelitekniikasta oli alussa huoli, että opettavatko opiskelijat toisiaan väärin, mutta tätä ei näyttänyt tapahtuvan. Palautteen mukaan loppukertaus asioista oli opiskelijoiden mielestä hyvin tärkeä.
Opiskelijat olivat paljon aktiivisempia kuin aiemmin, kun pääsivät pienryhmissä keskustelun vauhtiin, ja kertoivat loppukeskustelussakin paremmin omista tapauksistaan. Aiempina vuosina keskustelua ei ole saanut vastaavasti ”rullaamaan”. Toisten opettaminen, yhdessä pohtiminen ja uusien näkökulmien saaminen koettiin hyödylliseksi. Osa opiskelijoista jopa toivoi, että kaikki opetukset toteutettaisiin samalla kaavalla. Muutettavaa opetukseen jäi menetelmän puolesta se, että opiskelijat haluaisivat opetuksen alussa pikaisesti kokoontua ryhmänä ennen palapelin opetusryhmiin jakaantumista, ja katsoa opetettavan asian vielä läpi yhdessä. Tämä tosin vie vähän turhaa aikaa opetukselta. Myös opetustila saattaa asettaa haasteita, jos useampi ryhmä joutuu keskustelemaan pienessä tilassa taustahälinässä.
Digipedagogiikka sekä toimi että ei. Socrative-kysely sai todella paljon positiivista palautetta opiskelijoilta, mutta toisaalta tekninen toteutus vaatii vielä hiomista. Kysymysten määrä kannattaa pitää alle 10, muuten se vie liian paljon aikaa ja keskittyminenkin ehkä opiskelijoilla herpaantuu. Kysymysten pitäisi myös olla sopivan tiiviisti muotoiltu, ei pitkiä kysymyksiä ja vastauksia. Socrativen etu on myös sen osallistavuus: jokainen saa äänensä kuuluviin ja pääsee testaamaan omaa osaamistaan. Padlet ei houkutellut kirjoittamaan kysymyksiä spontaanisti, mutta se toimi kerättäessä tiivistelmät potilastapauksista. Lisäksi opiskelijat pystyvät Padletista tallentamaan itselleen muistiinpanot. Padlet toimi oikein hyvin myös välittömänä palautteenantokanavana.
Materiaalia rajattiin nyt selkeämmin kuin aiemmin, esim. mitkä kappaleet Käypä hoito –suosituksesta ovat oleellisia juuri tässä opetuksessa. Siltikin tuli palautetta, että materiaalia oli liikaa. Toisaalta osassa palautteessa pidettiin hyvänä, että oppi tiedonhakua. Opiskelijoiden tulee kuitenkin oppia löytämään tarvittava tieto materiaalimassan keskeltä, ja oppia priorisoimaan mikä on milloinkin oleellista.
Yksi etukäteismurhe oli se, onko toinen opetus liian kliininen? Toisen ryhmätyön neljä potilastapausta oli selkeästi aivan liikaa toisen vuoden opiskelijoille. He ehtivät perehtyä ehkä vain yhteen tapaukseen kunnolla. Annoimmekin heidän tehdä niin, koska tapaukset olivat aika samantapaisia ja niissä piti ottaa samoja asioita huomioon. Ehkä oli hyväkin, että meni näin. Opiskelijapalautteen mukaan sydänlääkkeiden opetus potilastapausten kautta todettiin oikein hyödylliseksi ja havainnollistavaksi. Tapaukset eivät olleet myöskään liian helppoja. Palautteessa myös mainittiin, että potilastapausten osittainen päällekkäisyys ei haitannut vaan lisäsi asian oppimista kertauksen kautta. Myös alkuvaiheen lääketieteen opiskelijoille on motivoivaa se, että he pääsevät yhdistämään tietoa potilastapauksiin (Pyörälä, 2014).
Aikataulutus ensimmäisessä ryhmäopetuksessa meni todella hyvin, mutta toisessa opetuksessa aikataulu oli hieman tiukka jopa sen muutoksen jälkeen, että yksi ryhmä perehtyy vain yhteen tapaukseen. Tätä pitää varmaan ensivuodeksi optimoida. Opiskelijat esittivät, että jokainen ryhmä perehtyisi jatkossa vain yhteen tapaukseen ja esittelisi sen muille. Palautteessa esitettiin myös, että potilastapaus havainnollistettaisiin visuaalisesti, koska siinä on paljon yksityiskohtia jotka on hankala muistaa tapausta käsiteltäessä. Opiskelijoille voisi antaa tapaukset etukäteen tutustuttavaksi jo kotona.
Millaiset opiskelijoiden oppimistulokset olivat? Oliko kurssilla vaikutusta kurssin aiempaan läpäisyyn?
Emme osaa sanoa vaikuttiko ryhmäopetusten muutos oppimistuloksiin, koska lopputentti jouduttiin järjestämään poikkeuksellisesti etätenttinä, eikä ole täysin vertailukelpoinen aiempien vuosien tenttien kanssa.
Millaista palautetta saimme opiskelijoilta? Entä vertaisilta/mentorilta?
Ensimmäisen ryhmäopetuksen palautteessa oppimista edistävinä asioina pidettiin erityisesti ryhmässä tekemistä ja toisille opettamista, hyvää etukäteisvalmistautumista ja sitä, että lopussa käytiin vielä yhteisesti asiat läpi ja kerrattiin tärkeimmät keskustelemalla sekä lopuksi vielä Socrative-testin avulla. Nämä olivatkin juuri asioita joiden toivoimme opetuksessa toimivan, joten palaute oli tältä osin erittäin rohkaisevaa! Bonuksena saatiin vielä vapautunut ilmapiiri. Kehitysehdotuksia opetuksen teknisen toteuttamisen suhteen otamme huomioon tulevissa opetuksissa. Socrative-kyselyn hyötyä voi vielä parantaa ja jopa laatia niitä itsenäisiksi kertaaviksi kotitehtäviksi. Kehityskokeiluna laadimme Socrative-kyselyn luennon jälkeen tehtäväksi, ja opintojakson loppuun mennessä sen oli käynyt täyttämässä ”vain” kolmasosa kurssilaisista. Voi kuitenkin pohtia onko yli 60 opiskelijaa riittävä määrä vaivannäölle. Sisällön puolesta ryhmäopetukseen ei esitetty parannettavaa, vaikka alkuperäisartikkeleihin tutustumista pidetäänkin osin turhana. Kun on kaikki materiaali ja hoitosuositukset napin painalluksen takana saavutettavissa, ehkä hämärtyy mistä ne ovat peräisin ja miten sinne päätyneet.
Toisesta ryhmäopetuksesta saimme hyvin paljon palautetta, sekä hyvää että kehitettävää. Aikataulutuksessa oli hieman ongelmia, koska alkuperäinen suunnitelma tapauksien määrästä oli ehkä hieman liian kunnianhimoinen. Tästä tulikin kaikista eniten ”negatiivista” palautetta. Eli että aika ei riittänyt tai että olisi haluttu katsoa jo etukäteen kotona potilastapauksia tai että niitä olisi ollut vähemmän tai ne olisivat olleet yksinkertaisempia. Muokkasimme aikataulutusta opetusten edetessä ja ilmeisesti tilanne palautteiden mukaan hieman parani, mutta sitä täytyy vielä ensivuodeksi optimoida. Positiivista palautetta tuli samoista asioista kuin ensimmäisessä ryhmätyössä, eli etukäteen valmistautumisesta, ryhmässä tekemisestä, yhteisestä kertaamisesta ja vielä Socrative-kertaamisesta. Ehdottomasti eniten kehuttiin potilastapauksia ja sitä että ne olivat sopivan haastavia. Usea myös mainitsi, että oli hyödyllistä oppia tiedon etsimistä.
Saimme toteuttaa opetusharjoittelun yhdessä ja antaa ja saada palautetta toisiltamme harjoittelun edetessä. Teimme kuten opetimme: pohditaan yhdessä ja opitaan toiselta.
 |
Lopuksi ajatuksia arvioinnista
Opintojaksomme arvosana perustuu ainoastaan lopputenttiin. Alussa ja välillä pidettävät tentit myös toki toimivat palautteena opitusta, jonkunlaisena formatiivisena arviointina. Nyt kun nämä tentit siirtyivät moodleen, opiskelijat pääsivät helposti katsomaan osaamistaan ja vertailemaan oikeisiin vastauksiin. Näin tentti toimii paremmin oppimistapahtumana. Verkkotenttien ongelma on kuitenkin se, että kysymysten tulee olla soveltavia, jotta helppoa vastausten googlausta tai copy-pastausta ei voi harrastaa. Helppo tentti valitettavasti laiskistaa oppimista.
Emme voi mitenkään varmistaa 200 opiskelijan osaamista muutoin kuin tenteillä, joten summatiivinen arviointi on siltä osin välttämätön. Voisimme lisätä formatiivisen arvioinnin osuutta vaikka arvioimalla opiskelijoita Socrative-kyselyjen osaamisen perusteella joka vaikuttaisi arvosanaan. Opiskelijat eivät kuitenkaan kysyttäessä innostuneet tästä tavasta, joka ”lisäisi paineita” ryhmäopetuksissa ja siten myös veisi ryhmäopetusten rentoa ilmapiiriä.
Lopputentin suhteen ongelma on sama kuin netin pääsykokeissa: miten varmistaa opiskelijan oma osaaminen? Minimoimme ryhmätyömahdollisuuden ja kaikkien vastausten googlaamisen rajoittamalla tenttiaikaa sekä sekoittamalla kysymysten järjestyksen. Kysymykset tulivat eri opiskelijoille sattumanvaraisessa järjestyksessä ja jokaiseen kysymykseen oli vastattava ennen kuin pääsi seuraavaan, eikä kysymyksiin voinut enää palata. Sallimme tiedon etsinnän netistä ja kysymykset voisikin laatia niin, että tietokantoja, kuten interaktio- ja lääketietokantaa pitäisi samalla hyödyntää. Yhdistimme tenttiin monivalintakysymyksiä ja esseekysymyksiä potilastapausten muodossa. Opiskelijat antoivat tylyä palautetta tentin lisärajoituksista, mutta vaihtoehtoja ei valittavasti löytynyt. Lukihäiriöiset kärsivät rajoituksista, tämän ymmärsimme vasta jälkikäteen palautteesta. Seuraavaan tenttiin annamme pyydettäessä toki lisäaikaa. On myös huomioitava, että joillekin opiskelijoille etätenttimuoto voi huomattavasti parantaa oppimista, kun voi luottaa että tentin saa tehdä rauhallisessa tilassa ja asioiden hahmottamista edistävä materiaali on käytössä.
Saimme myös palautteessa tietoa, että tenttien siirtyessä verkkoon osa opiskelijoista lähinnä lomaili kun ”materiaalit on tentissä käytettävissä ja tentistä suoriutuminen on helppoa”. Tämä on iso haaste, miten saada tenttiorientoituneet opiskelijat panostamaan asioiden omaksumiseen ja kertaamiseen. Vaikka pyrimmekin tiedon soveltamiseen ja opiskelijoiden itseohjautuvuuteen, lopputentti olisi parasta pitää perinteisesti paperisena, omaa osaamista rauhalliseen tahtiin käyttävänä ja näyttävänä. Ryhmäopetuksissa saimme yksittäisen palautteen, jossa mainittiin artikkelien lukemisen olevan ”turhaa tentin kannalta”. Tenttiorientoituneisuus valitettavasti ohjaa vieläkin vahvasti joidenkin oppimista. Samoin saimme palautetta soveltavista välitenttikysymyksistä, joissa moitittiin kun vastaavaa esimerkkiä ei ollut käyty opetuksessa läpi. Toisin sanoen, kysymyksenasettelu oli onnistunut! Tenttikysymyksissä tosin tulee olla tarkkana, että kysymykset ovat yksiselitteisiä ja sopivalla laajuudella rajattuja, mitaten sitä mitä halutaan mitata.
Koska luennoilla on paljon asiaa ja yksityiskohtia, opiskelijat toivovat että tärkeimmät asiat korostettaisiin koska he eivät ymmärrettävästi osaa priorisoida tietoja. Tenteissä olemme entisestään kiinnittäneet tähän huomiota, pyrkimällä soveltamaan ydinasioiden osaamista ja yhdistelemään tietoa. Hyvien kysymysten laatiminen on vain kovin haastavaa. Ja se tulisi tehdä joka tenttiin uudelleen. Suurten kurssien arviointi on edelleen suuri haaste, joka saattaisi selvittyä vertailemalla hyviä ja huonoja kokemuksia opettajien kesken. Ottakaa yhteyttä!
Evästys muille opettajille
Anna opiskelijoille vastuuta oppimisestaan. Pienessä ryhmässä opiskelijat opettavat ja korjaavat toistensa tietokäsityksiä ja jakavat keskenään uusia näkökulmia. Autenttiset tehtävät innostavat ja sitovat teorian käytäntöön.
Osallista kaikki mukaan aktivoivin ryhmätöin, vaikkapa palapelimenetelmän avulla tai yhteisin pienryhmätehtävin. Luo vapautunut ja rohkaiseva ilmapiiri. Anna selkeät säännöt ja mahdollista kaikkien pelata.
Lähteet:
Gupta, M. Enhancing student performance through cooperative learning in physical sciences. Assessment & Evaluation in Higher Education 2004, 29, 1: 63-73.
Palola, E. Yhteistoiminnallinen oppiminen yliopiston perusopetuksessa – esimerkkinä palapelityöskentely. Yliopistopedagogiikka 2015; 22, 1, sivut 23-26.
Pyörälä E. Paradigman muutos ja aktivoivat oppimismenetelmät lääketieteen koulutuksessa. Yliopistopedagogiikka 2014, 21, 2, sivut 3-15.
Schlegel E, Selfridge N. Fun, collaboration and formative assessment: Skinquizition, a class wide gaming competition in a medical school with a large class. Medical Teacher 2014, 36: 447–449.
Virtanen V, Postareff L, Hailikari T. Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka 2015, 22, 1, sivut 3-11.
Kirjoittajat:
Laura Vainio ja Johanna Magga
Yliopistopedagogiikan opiskelijat
Oulun yliopisto
