Tehtävä: Tutustu kirjaan Nummenmaa, A. R. & Lautamatti, L. 2004. Ohjaajana opinnäytetöiden työprosesseissa. Valitse kirjasta viisi työtapaa, jota voisit käyttää omassa ohjauksessasi tai opetuksessasi. Perustele valintasi ja tee pohdiskeleva blogipostaus. Kiteytä postauksen loppuun kaksi asiaa, jotka haluat erityisesti jakaa muille ryhmäläisille tai kysymys, mihin toivoisit keskustelua blogissa. 

Nummenmaa ja Lautamatti (2004) käsittelevät yksityiskohtaisesti erilaisia ohjaustyön menetelmiä kohderyhmänään lähinnä gradu- ja väitöskirjaohjaajat. Pidän kirjan aihepiiriä tärkeänä, sillä muistan vielä tarkasti millaista vastamäkeä gradun tai väitöskirjan tekijä joutuu kulkemaan ilman kunnon ohjausta. Kirjassa annetaan käytännöllisiä vinkkejä sekä opiskelijoiden tutkimustyöskentelyn ”käynnistämiseen” että motivaation ylläpitämiseen. Valitsin oman mielenkiintoni perusteella kirjasta viisi menetelmää, joita pohdin tässä blogissa.

1. Ideariihi

Ideariihellä tarkoitetaan opiskelijoiden ryhmässä tapahtuvaa ideoiden kehittelyä brainstorming-tyyliin gradu- tai väitöskirjatyön alkuvaiheessa. Vaikka Nummenmaa ja Lautamatti esittelevät menetelmän nimenomaan ryhmätoimintana, voi menetelmä mielestäni soveltaa, vaikka ohjattavia olisi vain yksi. Ideariihessä on viisi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa (ideointi) opiskelijat ideoivat vapaasti aiheesta: ”Millaista osaamista gradun/väitöskirjan tekeminen edellyttää”. Toisessa vaiheessa (jäsentelyvaihe) opiskelijat ryhmittelevät ensimmäisessä vaiheessa syntyneet ajatukset muutamaksi teemaryhmäksi. Neljännessä vaiheessa (oman osaamisen tutkiminen) opiskelijat esim. haastattelevat toisiaan ja arvioivat millaista osaamista ja kehittymistarpeita heillä on. Viides vaihe on yhteiskeskustelu, jossa ohjaaja kysyy seuraavat kysymykset: Millaisia ajatuksia aktiviteetti herätti? Millaisia vahvuuksia löytyi? Mille alueille kehittämistarpeet liittyvät?

Ideariihi kuulostaa todella yksinkertaiselta idealta, jonka toteutus ei vie kuin pari tuntia aikaa. Toisaalta ideariihen tapainen keskustelu olisi ollut ainakin itselleni varmasti hyödyllinen aikoinaan varsinkin gradua tehdessä. Graduvaiheessa opiskelijalla ei ole vielä kovin laajaa ymmärrystä tieteenalalla tehtävästä tutkimuksesta, joten asioiden jäsentely auttaa opiskelijaa tunnistamaan omia kehittymisen tarpeitaan. Toisaalta prosessissa myös ohjaaja pystyy hahmottamaan paremmin opiskelijan ajattelua ja priorisoimaan opiskelijan ehdottamia ideoita.

2. Visualisointi

Visualisoinnilla tarkoitetaan opiskelijan työn alla olevan tehtävän esittämistä kuvana. Nummenmaan ja Lautamatin mukaan visualisointi auttaa usein opiskelijaa näkemään ongelmansa uudella ja luovalla tavalla. Toisaalta N&L huomattavat, että joillekin opiskelijoille kuvien tekeminen voi tuntua hankalalta, jos he katsovat olevansa enemmän ”kielellisiä henkilöitä”. Mielestäni visualisointi on kiinnostava idea ja sitä voi toteuttaa myös vähemmän taiteellisesti esimerkiksi mindmapin muodossa.

3. Viinisuklaamenetelmä eli visuaalisesti strukturoiva ohjausmenetelmä

Kiinnostuin tästä menetelmästä heti otsikon perusteella. Tarkempi perehtyminen paljasti kuitenkin, että viiniä ei tässä menetelmässä kuluteta. Menetelmän tarkoituksena on muodostaa tilannekuva työprosessin senhetkisestä tilanteesta. Menetelmässä ohjaaja kysyy seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä haluat osoittaa/todistaa? Miten aioit sen osoittaa? Mitä aineistoa tarvitset tähän? Miltä tilanne vaikuttaa nyt? Kysymykset ovat siis hyvin tavanomaisia. Menetelmässä on tärkeää antaa haastateltavan vastata omin sanoin kysymyksiin ilman ohjaajan väliintuloja. Tällä tavalla saadaan työstä tilannekuva, jossa opiskelija reflektoi omaan työtään.

4. Harjoitus: kirjoittaminen

Siis kirjoittaminen!? Tässä menetelmässä opiskelija kirjaa ylös vähintään 3-4 sivua senhetkisiä ajatuksiaan pakottamatta niitä mihinkään suuntaan. Ideana on, että opiskelija hyväksyy, että ajatukset tulevat päähän hieman satunnaisessa järjestyksessä ilman selvää rakennetta. Näin opiskelija voi päästä helpommin alkuun varsinaisessa kirjoitustyössä, jos ajatukset ovat lukkiutuneet. Kun kirjoittaminen pääsee vauhtiin, on tekstiä helpompaa jäsennellä, kun sisältöjä on jo jonkin verran hahmoteltuna. Olen koittanut tätä menetelmää myös itse (vaihtelevalla menestyksellä). Koen olevani kirjoittaja, joka ei saa monesti sanaakaan paperille ennen kuin tekstiin liittyvä ajatusketju on kehittynyt pääni sisällä jo hyvin pitkälle. Tämä menetelmä toimii ehkä parhaiten silloin kuin materiaalia ja tuloksia on jo paljon, mutta viimeinen kipinä kirjoitusprosessin vauhdittamiseksi vielä puuttuu.

5. Pyramidityöskentely

Tässä menetelmässä on ideana käyttää ryhmätyöskentelyä ideoiden jalostamiseen. Opiskelijat aloittavat ensin miettimällä itse ideoita annettuun ongelmaan. Seuraavassa vaiheessa opiskelijat muodostavat pareja ja keskustelevat ideoistaan kahdestaan. Lopuksi ideoita jalostetaan edelleen noin kuuden hengen ryhmissä. Menetelmä kuulostaa kokeilun arvoiselta jollakin kurssilla. Nummenmaan ja Lautamatin mukaan pyramidityöskentely tehostaa opiskelijoiden ideankehittelyä, koska he joutuvat ottamaan huomioon ensin parinsa ja sitten suuremman ryhmän erilaiset näkemykset.

 

Pohdittavaa YPE-ryhmälle:

Nummenmaan ja Lautamatin esittämät menetelmät sisältävät aivan normaaleja toimintatapoja, mutta tarkasti käsikirjoitettuna. Tuleeko YPE-ryhmäläisillä mieleen vielä joitakin muita jakamisen arvoisia ideoita? Onko jollakin kokemuksia em. menetelmien käytöstä?

Lähde:

Nummenmaa, A. R. & Lautamatti, L. 2004. Ohjaajana opinnäytteiden työprosesseissa, Tampere Univeristy Press. 

Kirjoittaja:
Lauri Holappa

Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto