Miten ratkaista opiskelijoiden kokema ohjauksen puute ilman lisäresursseja? Entä voiko sama oppimistehtävä palvella kahta kurssia yhtä aikaa? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastausta opetusharjoittelussani. Opetusharjoitteluni kohdistui psykologian aineopintojen kurssille Kokeellinen psykologia. Kurssi on tarkoitettu pääaineopiskelijoille, ja siinä opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat oman kokeellisen tutkimuksen pienryhmissä. Kurssin keskeinen oppimistuotos on tieteellisen artikkelin rakennetta noudattava tutkimusraportti. Kurssipalautteen perusteella kurssin keskeinen kehittämiskohde oli opiskelijoiden kokema ohjauksen riittämättömyys tutkimusprojektin aikana. Vaikka ohjausta tarjottiin harjoituksissa, luennoilla sekä Moodlen kautta, se ei vastannut täysin opiskelijoiden tarpeisiin.
Keskeinen
uudistus oli kurssien välinen integraatio: Opiskelijat saivat käyttää Kokeellinen
psykologia -kurssilla keräämäänsä aineistoa samanaikaisesti käynnissä
olevalla tilastomenetelmiä opettavalla Kvantitatiivisen tutkimuksen
jatkokurssilla. Tämä vapautti yhden harjoituskerran, joka oli aiemmin
käytetty tilasto-ohjaukseen, tutkimustöiden ohjaukseen. Oletimme myös, että yhteys
kahden kurssin välillä lisäisi oppimisen merkityksellisyyttä ja syventäisi
ymmärrystä käytettävistä aineistoista. Näiden tekijöiden on havaittu tukevan
opiskelijoiden motivaatiota (esim. Ditta ym., 2020). Lisäksi aiemmassa
tutkimuskirjallisuudessa tiedon yleistyminen opetellun kontekstin ulkopuolelle
on havaittu haastavaksi, jopa saman koulutusohjelman kurssien välillä (esim.
Barnett & Ceci, 2002; Benander & Lightner, 2005). Kokeellisen
tutkimuksen kurssilla kerätyn aineiston analysoiminen Kvantitatiivisen
tutkimuksen jatkokurssilla tukee myös opiskelijoiden aineistoista ja
tilastoista tapahtuvan jaetun tiedon parempaa integroitumista.
Adekvaattien
digitaalisten tutkimusympäristöjen käytön on havaittu tukevan opintoihin
sitoutumista korkeakouluopiskelijoilla (esim. Bond ym., 2020). Digipedagogiikka
onkin keskeinen osa modernia yliopisto-opetusta ja myös tärkeä osa kehitettävää
kurssia. Kurssilla kokeet toteutettiin hyödyntäen PsyToolkit-sivustoa (Stoet,
2010, 2017), joka mahdollisti verkkopohjaisten kokeiden toteuttamisen. Moodle
toimi ohjauksen ja vuorovaikutuksen tukena. Lisäksi muut digitaaliset työkalut
tukivat aineiston keruuta ja analyysia.
Mikä onnistui?
Mikä ei?
Ohjauksen koettiin olevan aiempaa riittävämpää. Tämä
näkyi siten, että mainintoja ohjauksen riittämättömyydestä ei ollut enää
kurssin opiskelijoiden kurssin aikana kerätyissä välipalautteissa. Kurssin
välipalautteet olivat lisäksi pääosin positiivisia. Lisäksi tarjolla olleet
harjoituskerrat hyödynnettiin hyvin, joka kertoo osaltaan myös, että tämä on
koettu tarpeelliseksi. Pääosin positiivinen välipalaute yhdessä aktiivisen
opiskelun kanssa vihjaisivat myös opiskelijoiden kasvaneesta motivaatiosta. Kokeellinen
psykologia -kurssin arvosanoihin muutoksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut täysin mutkattomasti.
Kurssien aikatauluja oli vaikea sovittaa yhteen, koska suunnittelutyö
aloitettiin kesken lukuvuoden. Tämä johti osalla ryhmistä kiireeseen
aineistonkeruussa. Tämä korjataan jo ensi lukuvuoden toteutukselle. Lisäksi osassa
kurssin kokeissa, koeasetelma ei toteutunut niin, että se olisi täyttänyt Kvantitatiivisen
tutkimuksen jatkokurssin aineistoille asettamat vaatimukset. Kokeellisen
psykologian kurssilla nämä vaatimukset oli ohjeistettu luennolla ja Moodlen
kurssialueella. Lisäksi tämän toteutumista oli pyritty kontrolloimaan siten,
että jokainen ryhmä palautti tutkimussuunnitelman ennen aineistonkeruuta, jossa
asetelma oli kuvattuna. Tämä pyritään korjaamaan ensi lukuvuodelle
selkiyttämällä lisää töiden ohjeistusta sekä arviointikriteereitä (ts. tämän
vaikuttaa arviointiin), jotta opiskelijat hahmottavat tämän paremmin.
Kaiken kaikkiaan
koen, että kokeilu oli onnistunut. Se osoitti, että pedagoginen kehittäminen ei
aina vaadi suuria rakenteellisia muutoksia. Joskus riittää, että yhdistää
olemassa olevia elementtejä uudella tavalla. Kurssien välinen synergia voi
samanaikaisesti lisätä oppimisen laatua, opiskelijoiden motivaatiota ja
opetuksen tehokkuutta.
Lähteet
Barnett, S. M., & Ceci, S. J.
(2002). When and where do we apply what we learn? Psychological
Bulletin, 128, 612–637. https://doi.org/10.1037/0033-2909.128.4.612
Benander R., & Lightner, R. (2005).
Promoting transfer of learning: Connecting general education courses. The Journal of General Education, 54, 199–208. https://doi.org/10.2307/27798021
Ditta,
A. S., Strickland-Hughes, C., M., Cheung, C., & Wu, R. (2020). Exposure to information
increases motivation to learn more. Learning and Motivation, 72, 101668. https://doi.org/10.1016/j.lmot.2020.101668
Stoet,
G. (2010). PsyToolkit - A software package for programming psychological
experiments using Linux. Behavior Research Methods, 42, 1096-1104. https://doi.org/10.3758/BRM.42.4.1096
Stoet,
G. (2017). PsyToolkit: A novel web-based method for running online
questionnaires and reaction-time experiments. Teaching of Psychology, 44,
24-31. https://doi.org/10.1177/0098628316677643
Bond, M., Buntins, K., Bedenlier, S.,
Zawacki-Richter, O., & Kerres, M. (2020). Mapping research in student
engagement and educational technology in higher education: A systematic
evidence map. International Journal of Educational Technology in Higher
Education, 17, 2. https://doi.org/10.1186/s41239-019-0176-8
Kirjoittaja: Henri Olkoniemi
