Kun aloitin opetusharjoitteluni Yhdyskuntien geotekniikka -kurssilla, tiesin haluavani siirtää opetusta suuntaan, joka vastaisi paremmin nykyisen korkeakoulupedagogiikan tavoitteita. Viime vuosina suomalaisissa korkeakouluissa on korostettu opiskelijalähtöistä ja tutkimusperustaista pedagogiikkaa sekä tarvetta vahvistaa opetuksen laatua ja vaikuttavuutta (Toom ym. 2023). Nämä linjaukset heijastuvat myös käsitykseen syvästä oppimisesta, jossa opiskelija ei vain omaksu tietoa vaan rakentaa sitä aktiivisesti ja soveltaa sitä erilaisissa tilanteissa. Tämän vuoksi tenttiin pohjautuva arviointi alkoi tuntua kurssin tavoitteiden kannalta riittämättömältä.
Lähdin kehittämään mallia, jossa
oppiminen jäsentyisi jatkuvan arvioinnin ympärille. Jatkuva arviointi tarjoaisi
mahdollisuuden tukea opiskelijoiden ajattelun kehittymistä ja rakentaa
palautesyklin, joka edistää syvempää käsitteellistä ymmärrystä, teema, jota
korkeakoulujen arviointia käsittelevä tutkimus pitää keskeisenä (Masuku, Jili
& Sabela 2020). Tämän periaatteen mukaisesti poistin kurssilta tentin ja
rakensin oppimisen opiskelijoiden viikoittaisten palautusten ympärille.
Kurssilla jokainen luento päättyi
tehtävään, jonka opiskelijat suorittivat luennon teeman ja vierailevan
asiantuntijan näkökulmien pohjalta. Tehtävien muodot vaihtelivat suuresti: osassa
tuotettiin videoita, osassa laadittiin karttakuvia tai tehtiin laskelmia, osassa
kirjoitettiin pohdintoja. Multimodaaliset tehtävät avasivat opiskelijoille
mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan eri tavoin, ja samalla ne tukivat
digitaalista monilukutaitoa, taitoa, jota korkeakoulut tänä päivänä
edellyttävät (Mäki & Vanhanen‑Nuutinen 2022). Samalla ne liittyvät
kansainväliseen keskusteluun siitä, kuinka monimuotoiset arviointitavat voivat
lisätä yhdenvertaisuutta ja tukea opiskelijoiden erilaisia oppimisen tapoja
(Midgette, Stewart & August 2025).
Harjoitustyön osalta halusin
lähestyä osaamista työelämän näkökulmasta. Muutin harjoitustyön
AutoCAD-painotteiseksi, mutta korostin opiskelijoille, ettei työn tarvinnut
olla täydellinen. Tärkeämpää oli harjoitella keskeistä työkalua ja oppia
soveltamaan sitä aidonkaltaisissa tilanteissa. Tämä linjautuu myös
multimodaalisen arvioinnin tutkimukseen, jonka mukaan oppimisen arvioinnin
tulisi tunnistaa digitaalisten artefaktien kompleksisuus, luovuus ja
kriittisyys (Ross, Curwood & Bell 2020).
Kurssi toteutui osittain
digitaalisessa ympäristössä, mikä teki esimerkiksi videoista, kuvallisista
tehtävistä ja karttaesityksistä luontevan osan opiskelijoiden työskentelyä.
Huomasin nopeasti, että digitaaliset tuotokset eivät ainoastaan laajentaneet
opiskelijoiden mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan, vaan myös vahvistivat
heidän sitoutumistaan. Kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että
multimodaalinen työskentely voi lisätä opiskelijoiden osallistumista ja tukee
heidän rooliaan aktiivisina tiedon rakentajina (Yan, Wu & Wang 2025).
Opiskelijoiden palaute kurssista
oli poikkeuksellisen myönteistä. He kuvasivat oppimisen olleen syvällistä,
konkreettista ja motivoivaa. Useampi kommentoi myös, että kurssin rakenne
auttoi ymmärtämään, miten geotekninen tieto muotoutuu eri lähteistä ja miten
asiantuntijat oikeasti työskentelevät. Kurssin arvosanat paranivat aiempiin
toteutuksiin verrattuna, ja tehtävissä näkyi huomattavasti enemmän soveltavaa
ajattelua kuin tenttivastauksissa, joita olin nähnyt aikaisempina vuosina. Tämä
tukee arviointia koskevan tutkimuksen keskeistä ajatusta: kun opiskelijat
osallistuvat aktiivisesti arvioinnin rakentamiseen ja ymmärtävät sen
tavoitteet, heidän osaamisensa kehittyy kokonaisvaltaisemmin (Toom ym. 2023;
Masuku ym. 2020).
Kaikki ei tietenkään mennyt
täydellisesti. Osa opiskelijoista toivoi lisää malliesimerkkejä ennen tehtävien
tekemistä. Toisille tehtävien rytmitys tuntui ajoittain kuormittavalta. Näitä
palautteita kuunnellen olen pohtinut, että jatkossa voisin rakentaa kurssille
yhden yhteisen demotehtävän alkuun tai tarjota lisää pienryhmäohjausta
erityisesti niille, joille AutoCAD oli kohtuullisen uusi työkalu. Silti
kokonaisuudessaan kurssin uudistaminen osoitti, että kun opiskelijat saavat
tilaa kokeilla, tuottaa ja arvioida omaa osaamistaan, he ovat valmiita ottamaan
vastuuta oppimisestaan paljon vahvemmin kuin tenttikeskeisessä rakenteessa.
Kurssin uudistus avasi minulle
kirkkaasti sen, kuinka tärkeää on antaa opiskelijoille mahdollisuus rakentaa
tietoa aktiivisesti, eri tavoin, monikanavaisesti ja aidosti työelämän
rinnalla. Kuten multimodaalista oppimista ja arviointia käsittelevä tutkimus
korostaa, oppiminen ei ole vain tiedon hallintaa, vaan merkityksellistä
tekemistä, jossa opiskelijat voivat tuottaa osaamistaan tavalla, joka resonoi
heidän ammatillisen identiteettinsä kanssa (Ross ym. 2020; Midgette ym. 2025).
Ehkä suurin oivallukseni oli tämä: kun tentin paino kevenee ja tekemisen paino
kasvaa, oppiminen pääsee tapahtumaan siinä muodossa, jossa se oikeasti elää.
Kurssin uudistaminen herätti
minussa myös yhden vaikean, mutta tärkeän kysymyksen: miten tällaisen opetuksen
voi toteuttaa kestävällä tavalla? Jatkuva arviointi, monimuotoiset tehtävät ja
yksilöllinen ohjaus tuottavat opiskelijoille selvästi enemmän arvoa kuin
perinteinen tentti, mutta ne vaativat opettajalta huomattavasti enemmän aikaa.
Tämä tuli esiin erityisesti arviointivaiheissa, jokainen opiskelijan palautus
oli omanlaisensa, ja niiden läpikäyminen vaati keskittymistä, paneutumista ja
joskus myös teknistä tukea. Oivalsin, että vaikka pedagogiset ihanteet
suuntaavat meitä kohti oppimista tukevia käytäntöjä, opettajan arjessa on liian
vähän tilaa ja aikaa toteuttaa niitä niin hyvin kuin haluaisimme.
Viime vuosina
korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä on korostettu opetuksen kunnollista
resursointia ja opettajien pedagogisen työn tukemista (Toom ym. 2023). Näissä
arvioissa nousee toistuvasti esiin huoli siitä, että opettajien työkuorma on
kasvanut, kun hallinnolliset tehtävät, raportointi, hankkeet ja muut
velvoitteet syövät aikaa varsinaiselta opettamiselta. Omassa harjoittelussani
näin tämän hyvin konkreettisesti: laadukkaan opetuksen ja ohjauksen
toteuttaminen edellyttäisi sitä, että opettaja saisi käyttää aikaansa
keskeiseen työhönsä, opiskelijoiden tukemiseen ja oppimisprosessin
rakentamiseen. Samalla useat arviointia käsittelevät kansainväliset tutkimukset
korostavat, että syvällistä oppimista edistävät arviointikäytännöt vaativat
opettajalta aikaa, harkintaa ja mahdollisuutta olla aidosti läsnä
opiskelijoille (Masuku ym. 2020; Ross ym. 2020).
Tämän kurssin toteuttaminen
vahvisti näkemystäni siitä, että hyvän opetuksen edellytyksenä on myös
opettajan jaksaminen ja mahdollisuus tehdä työtään laadukkaasti. Jos haluamme
kehittää opetusta suuntaan, jossa opiskelijoiden osaaminen tehdään näkyväksi monipuolisilla
tavoilla ja jossa oppimista tuetaan jatkuvasti, meidän on samanaikaisesti
kehitettävä rakenteita, jotka antavat opettajille aikaa ja tilaa tehdä tätä
työtä. Muuten vaarana on, että pedagogiset ihanteet jäävät irrallisiksi
tavoitteiksi, joita on mahdotonta toteuttaa arjen kiireessä. Kurssi opetti
minulle paljon opiskelijoiden oppimisesta, mutta myös sen, kuinka tärkeää
olisi, että opetuksen suunnittelu ja arviointi nähtäisiin ajallisesti
arvokkaana, resursseja vaativana ja siten myös resursoitavana työnä.
Lähteet
Masuku, Mfundo & Jili,
Nokukhanya & Sabela, Primrose. (2020). Assessment as A Pedagogy and Measuring Tool in Promoting Deep
Learning In Institutions of Higher Learning. International Journal of Higher
Education. 10. 19132-19132. DOI:10.5430/ijhe.v10n2p274.
Mäki, K., & Vanhanen-Nuutinen, L. (2022). Korkeakoulupedagogiikka:
Ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
Midgette, E., Stewart, O. G.,
& August, I. (2025). Understanding
Multimodal Assessment Practices in Higher Education to Improve Equity. Education
sciences, 15(11), 1523. https://doi.org/10.3390/educsci15111523
Ross, J., Curwood, J. S., & Bell, A.
(2020). A multimodal assessment framework for higher education. E-learning
and digital media, 17(4), 290-306. https://doi.org/10.1177/2042753020927201
Toom, A., Heide, T., Jäppinen,
V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N.,
Vahtivuori-Hänninen, S., & Karvonen, A. (2023). Korkeakoulupedagogiikan
tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut
/ Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 22:2023. Saatavilla: https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2223.pdf
Yan, L., Wu, X., & Wang, Y. (2025). Student
engagement assessment using multimodal deep learning. PloS one,
20(6), e0325377. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0325377
Kirjoittaja: Minna Mäki-Asiala
