Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Opetusharjoittelun aikana tavoitteenani oli kehittyä arvioinnissa niin, että opiskelijat mahdollisimman selkeästi näkisivät arvioinnin perusteet ja kokisivat arvioinnin mahdollisimman oikeudenmukaiseksi. Arviointi olisi myös mahdollisimman vähän riippuvainen arvioinnin tekijästä tai vireystasosta. Sadler (2009) mukaan kirjallisuudessa esitetyt järjestelmät useiden kriteerien käyttämiseksi, kuten kriteeritaulukot ja rubriikit, jotka ovat matriisien kaltaisia, eivät edusta riittävästi monikriteeristen laadullisten arvioiden monimutkaisuutta ja voivat johtaa vääriin johtopäätöksiin. Kuitenkin Negvi & Lindblom-Ylänne (2009) mukaan arviointimatriisit ovat hyvä ratkaisu erilaisten kirjallisten töiden arviointiin. Arviointimatriiseissa arvioinnin osa-alueet eritellään ryhmiin, joita mielellään saisi olla maksimissaan 3–7. Tämän jälkeen jokaiselle osa-alueelle määritetään vaatimukset arvosanoittain. Arviointimatriisit soveltuvat myös itse ja vertaisarviointiin ja yhtenäistävät eri henkilöiden, esim. opiskelijoiden ja opettajien tekemää arviointia (Virtanen yms. 2015). Vaikka tämäkään arviointimenetelmä ei täysin tue normaalin elämän kokonaisvaltaista arviointia, niin näen sen kuitenkin selvästi johtavan oikeaan suuntaan. Siksi arviointia on tavoitteena kehittää nimenomaan arviointimatriisien kautta.
Arviointimatriiseja loin kolmelle kurssille. Prosessi- ja ympäristötekniikan peruskurssissa opiskelijat tekevät omasta prosessistaan 1–3 sivun raportin, tekemäni arviointimatriisi huomioi sisällön laajuutta, loogisuutta ja viittauksia, joita kurssissa yritetään harjoitella. Water distribution and sewage networks-kurssilla ja Ympäristölainsäädäntö ja YVA-kurssilla (taulukko 1) arviointimatriisi luotiin kurssityön arviointiin.
Taulukko 1. Ympäristölainsäädäntö ja YVA-kurssille luotu arviointimatriisi.
Jo lukuvuoden ensimmäisellä, Prosessi- ja ympäristötekniikan peruskurssilla, koin arviointimatriisin käytön helpottavan omaa työtäni, ja tuntui helpommalta pysyä tasalaatuisessa arviossa. Opiskelijat näkivät harjoitustyönannon yhteydessä matriisin, eli heille myös toivottavasti arviointiperusteet olivat tavallista selkeämpiä. Testailin ja kehitin matriisia etukäteen tekemällä arviointeja satunnaisille viime vuoden kurssitöille, ja vertaamalla tuloksia niihin arvosanoihin. Opiskelijoiden harjoitustyön arvosanojen keskiarvoihin matriisin käytöllä ei ollut merkittävää vaikutusta, edellisenä vuonna keskiarvo 4,3 ja nyt 4. Opiskelijoilta en saanut tästä mitään erityistä palautetta, toki ensimmäisen vuoden syksyn opiskelijoilla ei ole vielä kovin laajaa perspektiiviä antaakaan arviointiasioista palautetta.
Toisella kurssilla tein koko kurssin kurssityölle arviointimatriisin, mutta kurssin vastuuopettajan kanssa sovittiin, että sitä vasta testataan tänä vuonna, eikä sitä erikseen näytetty opiskelijoille. Testimielessä valitsimme 3 kurssityötä, jotka molemmat luimme ja arvostelimme ja pisteytimme matriisin avulla. Täysin yhtenäisiin tuloksiin emme päässeet, vaan jouduimme keskustelemaan siitä, mitä painottaa, ja muokkasimme siltä pohjalta myös matriisia. Kurssin vastuuopettaja ja mentorini kokivat matriisin hyvänä tulevaisuutta ajatellen. Kolmas kurssi, Ympäristölainsäädäntö ja YVA, jossa matriisia testaan, on parhaillaan meneillään. Matriisi on esitetty opiskelijoille kurssityön esittelyn yhteydessä, ja arviointiin nämä työt minulla tulevat toukokuun loppupuolella.
Tämänhetkisen kokemuksen perusteella kannatan ehdottomasti matriisien käyttöä, sillä sen avulla tunnen tekeväni yhdenmukaisempaa ja tasalaatuisempaa arvioita. Tällöin työn eri osa-alueet saavat tarkasti määritetyt pisteet ja niistä lasketaan painotettu keskiarvo. Arviointimatriisien avulla voitaisiin myös yhtenäistää eri henkilöiden tekemää arviointia.
Lähteet:
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. 2009, Yliopisto-opettajan käsikirja
Sadler, D.R., 2009. Indeterminacy in the use of preset criteria for assessment and grading. Assessment & Evaluation in Higher Education, 34: 2: 159–179
Virtanen, V., Postareff, L. & Hailikari, T. 2015 Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka, 22:1: 3–11
Kirjoittaja: Heini Postila
