Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?

Loikka uuteen kielenopetukseen

Tein opetusharjoitteluni liittyen opintojaksoon Suomen kielen peruskurssi 2, jonka osallistujat olivat ulkomaalaistaustaisia Oulun yliopiston vaihto-, perustutkinto- tai jatko-opiskelijoita tai henkilökuntaa. Heillä oli takanaan noin puoli vuotta tai 5 opintopistettä suomen eli S2:n opintoja aivan alkeista lähtien. Kevätlukukauden kestäneen kurssini aikana heille kertyi 5 op lisää.

Kurssiin liittyi painettu kurssikirja, joka melko lailla myötäili opintojakson oppimistavoitteita ja -sisältöjä. Niiden paremmaksi omaksumiseksi käytin lisänä Moodle-oppimisympäristöä sekä useita verkkoresursseja, mm. Yle Oppimisen kieliaineistoja.

Kurssin opetustapa muuttui radikaalisti noin puolessavälissä koronaviruksen aiheuttaman yliopiston sulkemisen johdosta. Kuitenkin edelleen, vaikkakin etänä, jatkuivat kahdesti viikossa ajastetut opetustapahtumat, joiden lisäksi opintojaksoon kuului runsaasti itsenäistä opiskelua mm. erinäisten harjoitusten ja kirjoitustehtävien muodossa.

Suurin muutos oli siis siirtyminen luokkahuoneesta Zoom-yhteyden varaan. Osa opiskelijoista myös fyysisesti siirtyi pois Oulusta, kun vielä pääsivät matkustamaan kotimaihinsa. Heistä edelleen osa jatkoi opiskelua sieltä käsin, osa ei. Kurssin läpäisyprosentti siis kaikkiaan laski edellisvuosiin verrattuna, mutta määrää on vaikea arvioida, sillä tällaisille koko lukukauden kestäville kielikursseille on tyypillistä osallistujamäärän hiljalleen tapahtuva hiipuminen. Etenkin henkilöstön osalta monelle tuli vaikeuksia osallistua muun työskentelynsä ja opetuksensa lisääntyneen työmäärän vuoksi.

Kehitysideoina kurssillani olivat olleet kielioppipainotteisen frontaaliopetuksen vähentäminen sekä funktionaalisemman oppimisen ja pienryhmätyöskentelyn lisääminen.

Ensin mainittu onnistui osittain. Minulla on persoonana taipumus ja halu hahmottaa asiat karttamaisesti kokonaiskuvan kautta ja sitten pureutua yksityiskohtiin, jotka saan vastaavasti sijoitettua yleiskuvaan. Tämä johtaa opetustavassani siihen, että mielelläni tarjoilen opiskelijoillekin kokonaiskuvan tietyistä kielioppiasioista, vaikka ne eivät olisikaan kurssin ydinsisältöä. Tämä voi joillekuille näyttäytyä hahmottomana runsautena, toisia taas auttaa laajemman kontekstin avautuminen.

Ryhmämäisen ja itsevastuisen opiskelun lisäys onnistui myös, mutta ei ehkä siinä laajuudessa kuin olin ennakkoon kuvitellut. Myös koronan myötä yleistynyt etätyöskentely ja sen yhteysmuodot toisaalta mahdollistivat tapoja harjoitella esimerkiksi Zoomin breakout rooms -toiminnon kautta pienissä ryhmissä eri lailla kuin luokkahuonetyöskentelyssä.

Koronan myötä opiskelussa tapahtui huomattava digitaitojen harjaannuttaminen sekä minulle että opiskelijoille. Kurssin oppimisympäristö Moodle oli käytössä minulla vasta ensimmäistä lukuvuotta enkä ollut kovin paljon tutustunut sen toimintaan ja mahdollisuuksiin. Nyt kuitenkin oli pakko syventyä siihen ja miettiä, miten itse- ja etäopiskelua saa tuettua Moodlen ominaisuuksien kautta. Eräät aktiviteetit tulivat tutummiksi, ja tuntemuksen koheneminen oli tarpeen etenkin tenttivaiheessa kurssia.

Koska kurssin lähiopetusaikana en ollut kaikkia välikokeita ja itsenäisiä suoritteita määritellyt pakollisiksi, en voinut käyttää niitä loppukokeen korvaajina, mutta toki niillä saattoi tukea osaamisensa osoittamista vaihtoehtoisesti. Lopussa tarjosin uuden mahdollisuuden kurssiarviointiin kokonaan tai osittain. Se täytyi tehdä yliopiston ohjeistuksen mukaisesti etänä. Käytin siihen ensinnäkin Moodlen palautetyökaluja ajastettuina mieluummin kuin saman ohjelman tenttityökalua, joka työkavereiden esimerkeissä näyttäytyi hankalasti omaksuttavana. Lisäksi käytin etäosallistumista tenttiin Zoomin ja sähköpostin kautta tiukasti ajastettuna edelleen. Myös suullisen kielitaidon testaus hoitui Zoomilla.

Niinpä Zoom-osaaminen koheni valtavasti keväällä, ja tällä hetkellä se on suosikkini etäneuvotteluohjelmista. Täytyy kuitenkin myöntää, että opettaminen ja osallistuminen Zoomin kautta ei täysin korvaa luokkahuonekokemusta. Opiskelijoiden läsnäolo on toisaalta intensiivistä. He halutessaan pystyvät seuraamaan hyvinkin tarkasti opettajan joka sanaa ja ilmettä. Toisaalta en voi olla varma, millä tasolla heidän läsnäolonsa ja opetuksen seuraamisensa on, koska useimmilla ovat kamerat pimeinä. Se on hiukan masentavaa katsottavaa.

Ihmettelenkin yliopiston linjausta, että etätenteissä ei tästä lähin saa edellyttää kameroiden käyttöä muka tietosuojan nimissä. Kuinka se poikkeaa siitä, että opiskelijat näkevät lähiopetuksen kokeessa, keitä muita on paikalla? On myös naiivia uskoa, että opiskelijat tekisivät kokeen lunttaamatta valvomattomissa olosuhteissa, kuten lääketieteellisen pääsykokeen aikainen hakukonepiikki osoittaa: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laaketieteellisen-sahkoinen-valintakoe-nosti-selvan-piikin-googlen-hakukoneeseen-professorin-mukaan-vilppihuolta-ei-ole-se-mahdollisuus-oli-tiedossa/7825004#gs.8mvdms 

Mukava uutinen on myös se, että kohteena olleen kurssin kehitystyö ei pysähtynyt vain omaan opetusharjoitteluuni. Olemme nyt uudistamassa sitä neljän opettajan voimin, mukana minä ja mentorini, joka on myös kurssin vastuuopettaja. Päädyimme uudistamaan kurssikirjan nykyaikaisemmaksi ja funktionaalisemmaksi. Se on samalla päätös, joka vaikuttaa muidenkin suomea muunkielisille -kurssien ratkaisuihin. Olemme myös uudistaneet kurssia purkamalla sisältöä ja tavoitteita sekä liittämällä niitä harjoitteisiin ja kielitaidon arviointikriteereihin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Linjakkuutta parhaimmillaan!

Yhteenvetona voisin todeta, että kannattaa uudistaa omaa opetustaan vaikka kurssi kerrallaan miettimällä, mitkä todella ovat opintojakson tavoitteet ja kuinka niihin päästään. Tavoitteet edellä -ajattelu auttaa siivoamaan kursseille kertynyttä ylimääräistä lastia sekä luopumaan omista iskostuneista ajattelu- ja toteutusmalleistaan.

 

Lähteet:

Nevgi, Anne & Lindblom-Ylänne, Sari 2011a: Opetuksen linjakkuus. Suunnittelusta arviointiin. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYPro.

Nieminen, Juuso Henrik 2019: Sähköinen arviointi. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen (toim.) Arvioinnin käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Repo-Kaarento, Saara 2011: Yhteistoiminnallinen oppiminen ja ryhmäopetus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYPro.

Kirjoittaja:

Jukka Käräjäoja

suomen kielen ja viestinnän sekä S2:n yliopisto-opettaja Oulun yliopiston Kieli- ja viestintäkoulutuksessa