Ja ei muuta kuin kädet saveen!

Ja ei muuta kuin kädet saveen!

Kliinisen työn ja teoriaosaamisen kehittäminen psykologian maisterivaiheen kurssilla

Tein opetusharjoitteluni Lasten ja aikuisten näyttöön pohjautuvat interventiot ja kuntoutus -kurssille (5 op). Kurssi oli suunnattu psykologian maisterivaiheen pääaineopiskelijoille, jotka suorittivat viimeisiä pääaineopintojaan. Kurssia ei ollut järjestetty koskaan aiemmin, sillä psykologiaa on voinut opiskella Oulun yliopistossa pääaineena vasta vuodesta 2021 lähtien, eikä näin ollen tarvetta ko. kurssille ole ollut aiemmin. Opintojakson kehittäminen ei näin ollen perustunut ensisijaisesti muutostarpeeseen, mutta henkilökohtaisesti koin keskeisimpänä kehittämiskohteena tapauspohjaisen oppimisen (Pyörälä, 2014) ja teoreettisen osaamisen yhdistämisen kurssin kantavaksi teemaksi. Samaan aikaan koin tärkeäksi ylläpitää kurssilla tutkimusperustaisuutta, joka toimii lähtökohtana mille tahansa kursseistamme (Annala ym., 2015). Kurssi pyrittiin rakentamaan monipuoliseksi myös opetuksen ja tehtävätyöskentelyn osalta. Opiskelijoillamme on jo aiemmissa opinnoissaan paljon teoreettisia opintoja, joten tällä kurssilla he pääsivät soveltamaan aiempaa tietoaan käytäntöön seuraamalla todellisen ryhmäintervention toteuttamista sekä harjoittelemaan toisen, näyttöön perustuvan, intervention tekemistä toinen toisillaan. Luentojen ja kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen jostain näyttöön pohjautuvasta interventiosta pyrkivät opettamaan erilaisiin interventioihin liittyvää tutkittua tietoa, kuntoutustarpeita ja käytäntöjä. Opiskelijat harjoittelivat kurssilla yleisiä työelämätaitoja ryhmäkeskusteluissa sekä parityöskentelyssä, ja pitivät esitelmän muille ryhmäläisille, jonka tarkoituksena oli harjoitella tiedon välittämistä asiantuntijaroolissa.

Pidin kurssilla opiskeltuja asioita tärkeinä niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Interventiot ovat keskeinen osa psykologien työnkuvaa, ja myös kurssin työskentelytapojen tarkoituksena oli syventää opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja tukea elinikäistä oppimista (Virtanen ym., 2015). Opiskelijat suorittivat intervention harjoittelun toinen toisillaan ja reflektoivat oppimistaan oppimispäiväkirjassa, joka palautettiin ennen luento-osuuden alkamista. Näin ollen ensimmäinen luento aloitusluennon jälkeen käytettiin siihen, että purimme yhdessä keskustellen heidän kokemuksiaan ko. interventiosta (Pyörälä, 2014) ja samalla arvioin oppimisen edistymistä. Intervention harjoittelun purkamisen ja oppimispäiväkirjojen käsittelyn tarkoituksena oli myös tukea opiskelijoiden työelämätaitoja sekä syventää heidän oppimistaan liittyen manualisioituihin interventioihin. Opiskelijoiden esitelmiä arvioitiin vertaisarvioinnilla (Virtanen ym. 2015), jolloin esitelmän pitäjät saavat kirjallisesti muilta opiskelijoilta palautetta. Kurssin viimeinen luentokerta käytettiin oppimistavoitteiden saavuttamisen arvioimiseen yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen. Samalla vedettiin yhteen kurssilla opetetut ja opitut asiat. Kurssilla ei ollut tenttiä, vaan yksittäisiä tehtäviä ja kurssin kokonaissuoriutuminen arvioitiin asteikolla hyväksytty/hylätty, josta tuli positiivista opiskelijapalautetta. Ihanteellisessa tapauksessa opiskelijat olisivat saaneet kirjallisuuskatsauksestaan kirjallisen palautteen (Virtanen ym., 2015), mutta työmäärän näkökulmasta niiden kommentointi ei ollut mahdollista. Opintojakson palautteen perusteella kurssi sai paljon kiitosta opiskelijoita, ja he kokivat kurssin erilaiset suoritteet ja tehtävät oppimistaan tukevaksi. Erityisesti parityöskentely ahdistukseen hoitoon kehitetyllä lyhytinterventiolla koettiin tärkeäksi oppimisen ja asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Kurssi vahvisti näkemystäni siitä, että kursseilla voi ja kannattaa yhdistää erilaisia oppimisen ja opiskelun tapoja, jotka tukevat myös monenlaisia taitoja sekä ammatillista kehittymistä.

 

Avainsanat: tapauspohjainen oppiminen, teoreettinen osaaminen, harjoittelu, työelämätaidot, ammatillinen kehittyminen

LÄHDELUETTELO

• Annala, J., Mäkinen, M. & Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa -opetussuunnitelmatyön näkökulma.  Kasvatus ja aika, 3.
• Virtanen, V. Postareff, L. & Hailikari, T.  (2015).  Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka, 2.
• Pyörälä, E. (2014). Paradigman muutos ja aktivoivat oppimismenetelmät lääketieteen koulutuksessa. Yliopistopedagogiikka, 2.

Kirjoittaja: Elina Jokiranta-Olkoniemi

Kevät 2025

 

Geneeriset taidot osana kurssin rakennetta

Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?

Osaamistavoitteiden käyttö opetuksen suunnittelussa on yleistynyt 1990-luvulta ja Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa 2010-luvulta alkaen lähtien (Merenmies ym. 2020, Laukia 2018). Valtakunnalliset valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet julkaistiin kesällä 2020 (Merenmies ym. 2020). Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteissa kuvaillaan lääkärin substanssiosaamisen lisäksi yleisiä työelämätaitoja, joita voidaan kehittää jo lääketieteen opintojen prekliinisessä vaiheessa. Omassa opetusharjoittelun kehittämisprojektissani yritin tehdä omalla kurssillani näkyväksi ne geneeriset taidot, joita kurssin rakenne ja opettajien työskentely kehittää.

Opetusharjoittelukurssini, histologian harjoitustyöt, sijoittuu lääketieteen ja hammaslääketieteen opintojen ensimmäiselle syksylle. Ensimmäisen opiskeluvuotensa syksyllä uudet lääketieteen opiskelijat kohtaavat (usein) ensimmäistä kertaa yliopistomaailman. Ensimmäisen lukukauden kursseilla opetellaan varsinaisen asian ohella yliopisto-opiskelun taitoja. Ainakin Oulun yliopistossa ensimmäisen vuoden opetussuunnitelmaan on sijoitettu monia akateemiseen maailmaan valmentavia kursseja, joilla opetellaan muun muassa tutkimustyön perusteita tieteellisen tiedonhaun ja kirjoittamisen muodossa. Opiskelijoiden geneeristen taitojen kehittyminen vaatii tukemista (Ursin ym. 2021). Tämä voidaan rakentaa opintojen sisään esimerkiksi opetus ja arviointimenetelmien valinnalla. Interaktiivisen, yhteistyötä vaativan ryhmätyöskentelyn tiedetään kehittävän yliopisto-opiskelijoiden geneerisiä taitoja (Crebert ym. 2004, Virtanen ja Tynjälä 2019). Samoin arviointimenetelmät, jotka ohjaavat geneeristen taitojen käyttämiseen sekä syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä opetus vaikuttaa näiden taitojen kehittymiseen (Kember ja Leung 2005).

Histologian harjoitustyökurssi koostuu 14 harjoitustyöstä, joihin opiskelijat valmistautuvat ennakkomateriaalin ja virtuaalimikroskoopin avulla. Kurssilla käytetään jatkuvaa arviointia harjoitustyötenttien muodossa, joiden perusteella määräytyy kurssin arvosana. Jatkuva arviointi ja ennakkovalmistautuminen kehittävät opiskelijoiden ajankäytön suunnittelua ja tehtävien priorisointitaitoja. Harjoitusten aikana ryhmätyöskentely vahvistaa konsultoinnin ja tiimityöskentelyn taitoja ja ongelmatilanteiden kohtaamisen taitoja. Opettajien toiminnan tarkoituksena on luoda harjoituksiin turvallinen ilmapiiri, mikä mahdollistaa oman osaamisenrajojen tunnistamisen ja avun pyytämisen opettajilta tai muilta ryhmän jäseniltä. Samalla opiskelijat oppivat muun muassa kommunikaatiotaitoja, joita he tarvitsevat sekä potilastyössä että kollegoiden kanssa keskustellessaan.

Oman kurssin rakenteen avaaminen valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet huomioiden toimi itselle hyvänä herättelijänä ja sai miettimään omaa toimintaa erilaisesta näkökulmasta. Kehittämisprojektini tulee vielä jatkumaan omalla kurssilla opiskelijoiden kokemuksen kartoittamisella ja odotan mielenkiinnolla sitä, että pääsen kuulemaan opiskelijoiden mielipiteitä aiheesta.

Oma opetus tapahtuu prekliinisessä vaiheessa, jolloin koko opetussuunnitelman kattavaa lopputulosta ei vielä näe. Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka geneeriset taidot kertyvät opiskelijoille opintojen aikana. Tätä kertymää pääsevät tarkastelemaan tulevat potilaat ja kollegat sekä loppuvaiheen OSCE-tentin arvioijat.

Kuva 1. Top 10 geneeristä taitoa (kuva: www.digits.co.uk/). 

Lähteet:

Crebert, G., M. Bates, B. Bell, C.-J. Patrick, and V. Cragnolini. (2004) Developing Generic Skills at University, During Work Placement and in Employment: Graduates’ Perceptions. Higher Education Research & Development 23 (2): 147–165.

Kember, D., and D. Y. P. Leung. (2005) The Influence of Active Learning Experiences on the Development of Graduate Capabilities. Studies in Higher Education 30 (2): 155–170.

Laukia J. Osaamisperustaisuus on luonut uuden oppimiskulttuurin (2018) eSignals, Haaga-Helian verkkolehti, https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/osaamisperustaisuus-on-luonut-uuden-oppimiskulttuurin/#fe0d5418

Merenmies J, Jääskeläinen J, Kortekangas-Savolainen O, Kulmala P, Nikkari S, Pyörälä E, Ahlström F, Heistaro S, Hekkala A-M, Lappalainen J, Mäkelä M, Telkkä J, Thorn L, Turunen J P, Rellman J, Salokangas K, Lassi O, Auvinen J, Jääskeläinen J, Mäntyselkä P, Halila H (2020) Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/valmistuvan_laakarin_osaamistavoitteet_0.pdf

Ursin, J., Hyytinen, H., & Silvennoinen, K. (toim.) (2021). Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi – Kappas!-hankkeen tuloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-892-2

Virtanen A, & Tynjälä P (2019) Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences, Teaching in Higher Education, 24:7, 880-894, DOI: 10.1080/13562517.2018.1515195

Kirjoittaja: Sanna Palosaari