Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi?
Suoritin opetusharjoitteluni
lääketieteen opetuskokonaisuuteen ”Ultraäänitutkimuskurssi, 1op”, jossa
opeteltiin opiskelijapareittain ultraäänitutkimisen perusteita sairaalan
tiloissa oikeilla potilailla. Pedagogiset kehittämiskohteeni olivat
käytännönläheisyyden lisääminen sekä ryhmäoppisen ja jatkuvan palautteenannon
hyödyntäminen. Olin toiminut kurssin vastuuopettajana jo edellisenä vuotena
tehden kurssille pieniä pedagogisia parannuksia, kuten oppimistavoitteet,
selkeän aikataulun ja lyhyen kertaavan loppukuulustelun – lisäksi opiskelijat
valittiin kurssille lyhyiden motivaatiokirjeiden perusteella aiemman
arpamenetelmän sijasta. Nyt lisäsin kurssille vielä toimivat Moodle-sivut,
lyhyen lähtötasokartoituksen, orientoivat ennakkovideot, yksiselitteisemmin
muotoillut oppimistavoitteet, käytännön pistosharjoittelun sekä jatkuvan
arvioinnin elementtejä. Koska kyseessä oli tiivis kolmen päivän kahdeksan viimeisen
lukuvuoden opiskelijan nk. hands on -kurssi, en hyödyntänyt digipedagogiikkaa
muualla kuin Moodle-ympäristössä.
Kurssin lopussa kerätyn palautteen perusteella opetus sujui hyvin ja opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä toteutukseen (keskiarvo 4,5/5), vaikkakin toinen opettaja ei pystynyt valitettavasti osallistumaan opetukseen. Parityöskentely ja ennakkomateraalit (eli ultraäänitutkimusvideot YouTubesta) onnistuivat erinomaisesti, samoin pistosharjoittelu possunpaistilla. Potilastyöskentelystä opiskelijat antoivat myös hyvää palautetta. Kolmen kurssipäivän aikana jatkuva palautteenanto opetustilanteissa toimi erittäin hyvin, ja kaikki opiskelijat loistivat lyhyessä kymmenen minuutin loppukuulustelussa – tätä seurasi lyhyt keskustelutilaisuus, jossa jokainen sai kertoa tuntemuksiaan kurssilta. Opettajakollegoilta ja mentorilta saatu positiivinen palaute rohkaisi myös jatkamaan tällä hyväksi havaitulla linjalla.
Uutena ideana tästä
harjoittelusta nousi ajatus järjestää toinen vastaava kurssi – tällä hetkellä
halukkaita kurssille on aina enemmän kuin pystymme ottamaan. Voisimme täten
hyödyntää tätä käytännönläheistä opetuskokonaisuutta eräänlaisena käyntikorttina
radiologian erikoislääkärin työhön ja rekrytoida mahdollisia tulevaisuuden
radiologeja. Kuten jo lääketieteen opetuksessa tiedetäänkin, opetuksen vahva
käytännönläheisyys on erinomainen motivaattori oppimiseen.
Byrne A, Pugsley L, Hashem M (2008). Review of
comparative studies of clinical skills training, Medical Teacher, 30:8,
764-767.
Wakefield R, Weerasinghe A, Tung P, et al.
(2018) The development of a pragmatic, clinically driven ultrasound curriculum
in a UK medical school, Medical Teacher, 40:6, 600-606.
Virtanen V, Postareff L,
Hailikari T (2015). Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista?
Yliopistopedagogiikka, 22:1: 3–11.
Kirjoittaja: Mika Nevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti