Tehtävä: Tee lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus ja kiteytä postauksen loppuun kaksi asiaa jokaisesta artikkelista, jotka haluat erityisesti jakaa muille blogin lukijoille tai mistä haluaisit saada aikaan keskustelua blogissa.
Maailmanlaajuisen koronaviruspandemian myötä monilla sektoreilla ihmiset olivat pakotettuja ottamaan käyttöön etänä toteutuvat tapaamiset ilman, että tähän ennätettiin juurikaan valmistautua. Opetussiirrettiin nettiin muutamassa päivässä, vaikka tarkkaa tietoa siitä, miten etäopetus vaikuttaa oppimisprosessiin tai opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen oli vielä vähän saatavilla. Taistelimme erilaisten etäsovellusten kanssa ja vähitellen opimme, miten ne toimivat. Ajan myötä etäyhteyksien käyttö on tullut sujuvammaksi ja myös tieteellisiä tutkimuksia aiheeseen liittyen on tuotettu lisää.
Vaikka emme ole enää pakotettuja hoitamaan tapaamisia etäyhteyksin, on etänä tapahtuvasta opetuksesta tullut yleinen opetusmuoto kasvokkain tapahtuvan opetuksen (jatkossa läsnäopetuksen) rinnalle ja varsin moni opiskelija suosii etäopiskelu mahdollisuutta, jolloin hän ei ole sidottu tekemään opintojaan tietyssä paikassa tai edes tiettynä aikana. Meillä on luentoja, missä samanaikaisesti osa opiskelijoita seuraan opetusta ruudun takaa, kun osa taas on läsnä paikan päällä (ns. hybridiopetus). Muuttunut opetustapa edellyttää opettajalta uudenlaista pedagogista ja tietoteknistä osaamista. Olemme rakentaneet uudenlaisia virtuaalisia luokka – ja oppimisympäristöjä fyysisten tilojen rinnalle, mutta mitä ovat käyttäjien, niin opettajien kuin oppilaiden, kokemukset näistä? Pystyvätkö ne sitouttamaan riittävästi etäopiskelijaa oppimisprosessiin ja osallisuuteen opetustilanteissa, vahvistavatko ne opiskelijan pystyvyyskokemusta ja tuottavatko myönteisiä tunteita oppimiseen liittyen? Kysymys ei ole vähäpätöinen, sillä osallisuuden, sitoutuneisuuden ja pystyvyyskokemuksen on todettu olevan yhteydessä oppimistuloksiin ja opinnoissa pärjäämiseen (Lonka & Ketonen, 2012). On tärkeä pohtia, miten hybridiopetus palvelee niitä opiskelijoita, jotka suorittavat opintojaan etänä sekä miten opettajat kokevat virtuaaliopetuksen.
Raes on vuonna 2022 julkaistussa artikkelissaan vertaillut kahta eri tavalla toteutettua hybridiopetusta, joissa keskeinen tarkastelun kohde oli etäopiskelijoiden osallistumismahdollisuudet opetuksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin opiskelijan läsnäolon (paikalla vai etänä) ja opetuksen vuorovaikutuksellisuuden vaikutusta opiskelijan käsitteelliseen ymmärtämiseen sekä emotionaaliseen sitoutuneisuuteen opiskeluprosessin aikana. Lisäksi kartoitettiin opettajan kokemuksia hybridiopetuksesta.
Kiinnostavin löydös Raesin tutkimuksessa liittyi opiskelijan emotionaaliseen sitoutumiseen. Tutkimus toi esille, että opiskelijan mahdollisuus osallistua vuorovaikutuksellisesti opetukseen joko ollen luennolla läsnä tai etäyhteyden päässä niin, että heillä on mahdollisuus vuorovaikutukseen, vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opiskelijan emotionaalista sitoutuneisuutta oppimisen aikana. Sen lisäksi, että opiskelijalla on mahdollisuus vuorovaikutukseen opettajan kanssa, myös vuorovaikutus opiskelijatovereihin koettiin tärkeäksi tekijäksi.
Tarkasteltaessa opettajien kokemuksia hybridiopetuksesta, myös niissä nousi esille tarve vuorovaikutuksellisuuteen opiskelijoiden kanssa. Hankalimmilta tuntuivat opetustilanteet, missä opettaja tuotti puhetta näyttöruudulle ilman, että näki opiskelijoita. Opettajalla ei ollut mahdollisuutta arvioida ilmeiden perusteella, miten opiskelijat ymmärsivät asian eikä myöskään arvioida siten, miten onnistuu luennon pitämisessään.
Nämä tulokset tuntuvat loogisilta. Oppiminen ja hermoston kypsyminen tapahtuvat varhaisista vaiheista lähtien vuorovaikutuksessa niin fyysisen kuin sosiaalisen ympäristön kanssa. Erilaiset kohtaamiset muuttavat tapaamme ajatella ja toimia ja täysin itsenäinen opiskelu poistaa meiltä mahdollisuuden peilata omia ajatuksiamme ja havaintojamme suhteessa toisiin sekä testata näiden paikkansa pitävyyttä. Oppilaan jäädessä yksin oman oppimisprosessinsa kanssa on vaarana, että opiskelumotivaatio ja pystyvyyskokemus laskevat, mikä pitkällä aikavälillä voi jopa heijastua opiskelijan opinnoissa menestymiseen.
Hybridiopetus on tullut jäädäkseen. Opettajina meidän tulee rakentaa tätä opetus niin, että se mahdollistaa opiskelijan osallistumisen ja osallisuuden myös etäyhteyksien päässä eikä altista häntä passiivisen tiedon vastaanottajaksi, mikä ei tue oppimista. Opiskelijalla tulee luoda mahdollisuuksia kohtaamisiin ja ajatusten vaihtamiseen niin opettajan kuin opiskelijatovereidenkin kanssa, missä merkittävässä roolissa ovat käytössä olevat tekniset sovellukset ja opettajan valitsemat opetustekniikat. Osallisuus sitouttaa opiskelijaa oppimisprosessiin, mikä viime kädessä heijastuu opiskelijan oppimistuloksiin.
Lähteet
Lonka, K. & Ketonen, E. (2012). How to make a lecture course an engaging learning experience? Studies for the Learning Society. Raes, A. (2022). Exploring student and teacher experiences in hybrid learning environments: Does presence matter? Postdigital Science and Education, 4, 138–159.
Kirjoittaja: Merja Nikula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti