Eteenpäin osaamisperustaisuudessa

Osallistuin Eteenpäin osaamisperusteisuudessa -työpajaan 11.9.2018.

Työpajan aluksi määriteltiin mitä osaamisperusteisuudella, tai sen synonyymina käytetyllä osaamisperustaisuudella, tarkoitetaan. Osaamisperusteinen koulutus voidaan nähdä yksilöllisenä ja opiskelijalähtöisenä osaamisen hankkimisen polkuna, jota opiskelija etenee vastuuopettajan tukemana. Tärkeässä roolissa osaamisperusteisuudessa on yhteistyö opiskelijan, opettajan ja työelämän välillä. Niinkuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa muutoinkin, lähtökohtana opiskelulle toimii OPS, opintosuunnitelma, joka pohjautuu työssä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin, joiden ympärille rakentuvat osaamiskokonaisuudet, -tavoitteet ja niihin liittyvät arviointikriteerit.

Se mikä osaamisperustaisuudelle on ominaista, on osaamisen henkilökohtaistaminen. Tämä tarkoittaa, että opiskelijalla on osaamista, joka on voitu hankkia missä ja miten tahansa, joka ensin tunnistetaan, sitten osoitetaan ja viimeisessä vaiheessa tunnustetaan. Tätä osaamista ja sen lähtötasoa arvioi niin opiskelija itse kuin myös asiantuntija, joka voi olla opettaja tai myös työelämän edustaja. Opiskelija voi tämän jälkeen osoittaa osaamisensa joko työelämässä tai esimerkiksi oppilaitoksen työpajassa tai näyttöpäivässä erilaisten erikseen sovittavien näyttöjen, näytteiden tai dokumenttien kautta.

Olemassa olevan osaamisen lisäksi mahdollisesti puuttuvaa osaamista voidaan hankkia eri tavoin. Opiskelija voi kehittää osaamistaan esimerkiksi oppilaitoksen tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa tai työn opinnollistamisen kautta. Opinnollistaminen voi olla opiskelija-, työelämä- tai korkeakoululähtöistä, mutta yhteistä sille on, että opiskelija saa suoritettua opintoja dokumentoimalla työssä tapahtuvaa oppimista, joka vastaa oppilaitoksen opintosuoritukselle asetettamia osaamistavoitteita.

Tärkeässä roolissa osaamisperusteisuudessa on osaamisen osoittaminen ja arviointi, jonka avulla varmistetaan että opiskelija hallitsee tarvittavan ydinosaamisen. Osaaminen voidaan osoittaa erilaisissa tilanteissa, jotka voivat olla esimerkiksi simuloituja tai autenttisia näyttöjä. Arvioinnissa voidaan hyödyntää niin itse-, vertais- kuin asiantuntija-arviointiakin. Menestyksekkään osaamisen osoittamisen jälkeen oppilaitos tunnustaa opiskelijan osaamisen osaamismerkillä.

Osaamisperusteisuuden käytännön toteutuksesta ja siihen liittyvistä kokemuksista työpajassa olivat kertomassa yliopettaja Päivi Aro (OAMK) sekä opetuspäällikko Helena Kangastie (Lapin AMK). Molemmista esityksistä välittyi osaamisperusteisuuden edellyttämä suunnitelmallisuus ja selkeys. Oppimis- ja osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien tulee olla hyvin selkeitä niin koulutusohjelman ja opintojaksojen tasolla kuin myös kuin myös opintojaksojen sisällä, jotta aiemmin hankitun osaamisen osoittaminen on mahdollista. Esimerkiksi OAMK:n masterkoulutuksen mallissa osaamisen osoittaminen voi liittyä joko kokonaisiin opintojaksoihin tai esimerkiksi vain joihinkin osaamistavoitteisiin yksittäisen opintojakson sisällä.

Osaamisperusteisuus mahdollistaa erilaisten opiskelijoiden joustavan ja sujuvan opiskelun ja yksilölliset opintopolut etenkin tilanteissa, joissa opiskelijalla on jo aiempaa työuraa ja aiemmin hankittua osaamista. Sain esityksen pohjalta käsityksen, että halun ja aloitteen osaamisperusteisuuden hyödyntämiseen tulisi lähteä opiskelijalta itseltään – hän esittää opettajalle suunnitelman siitä, miten hän aikoo osoittaa aiemmin hankitus osaamisensa. Oppilaitoksen taholta voidaan kuitenkin tukea prosessia ja kannustaa siihen erilaisin keinoin, joihin sisältyy tiedon antamista, ohjausta ja kannustamista esimerkiksi erilaisten osaamisen osoittamisen tapojen hyödyntämiseen.

Osaamisperusteisuus vastaa varmasti monelta osin tämänpäivän opiskelijoiden ja myös työelämän tarpeisiin. Erilaiset lisäkoulutukset, uusien tai jo olemassa olevaa osaamista laajentavien pätevyyksien hankkiminen ja toisaalta myös alan vaihto ja niihin liittyvät muuntokoulutukset ovat entistä yleisempiä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Yhä useammin opiskelijoilla on takanaan jo työkokemusta tai opintoja suoritetaan työn ohessa. Tällöin osaamisperusteisuus mahdollistaa joustavan opiskelun ja mahdollisesti myös lisää opiskelijoiden motivaatiota tutkinnon suorittamiseen.

Kääntöpuolena osaamisperusteisuudessa näkisin sen onnistuneen toteuttamisen vaatiman työn ja resurssit. Kuten työpajapäivän esityksissäkin todettiin, edellyttää osaamisperusteisuus opintojaksojen kuvaamista osaamisperusteisesti sekä osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien selkeyttä. Toisaalta tämän työn voi ehkä ajatella olevan kertaalleen tehtävää työtä, joka tosin edellyttää myös ajattelutavan muutosta, jonka myötä jatkossa tapahtuva osaamisperusteinen opetussuunnittelutyö tulee mahdolliseksi. Lisäksi osaamisen henkilökohtaistaminen vaatii opetushenkilökunnalta resursseja kunkin yksittäisen opiskelijan tilanteeseen perehtymiseen ja osaamisperusteisuuden soveltamiseen hyvinkin erilaisissa tilanteissa riippuen opiskelijan aiemmin hankitusta osaamisesta sekä hänen suunnitelmastaan osaamisensa osoittamiseen.

Näkisin osaamisperusteisuuden soveltuvan sellaisille aloille ja koulutusohjelmiin, joissa opiskelijamäärät ovat maltillisia ja opetushenkilökunnalla on näin ollen mahdollisuus opiskelijan tilanteeseen tutustumiseen ja osaamisen henkilökohtaistamiseen. Uskoisin osaamisperusteisuuden soveltuvan ammattikorkeakouluun keskimäärin yliopistoa paremmin, sillä yliopisto-opetuksen yleisemmin teoreettista ja tutkimukseen pohjautuvaa osaamista harvalla opiskelijalla on olemassa ennestään aiemman työuransa pohjalta. Toisaalta joillekin aloille ja niiden tietyille kursseille, joiden teemat mahdollistavat sen, että opiskelija on voinut saada vastaavaa osaamista esimerkiksi aiempien työtehtäviensä kautta, voisin ajatella osaamisperusteisuuden soveltuvan ainakin osittain. Myös omalla alallani tuotantotaloudessa voisin nähdä osaaperusteisuuden soveltuvan joillekin kursseille tai ainakin tiettyjen kurssien joihinkin osaamistavoitteisiin.

Lähteet:

Eteenpäin osaamisperusteisuudessa -työpajan materiaalit 11.9.2018.

Kirjoittaja: 
Päivi Kekkonen
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopiso