Opeta aina harjoittamalla – puheopetus maksetaan kuolemalla

Tämä vanhan polven upseeriväen perustelu, miksi varusmiehen pitää ryömiä lumeessa ja kahlata munaskuita myöten rämeessä, ei sellaisenaan pidä paikkaansa ohjelmistoalan ’varushenkilöiden’ kouluttamisessa. Kuitenkin ohjelmistotyönkin oppimisessa on paljon samaa kuin sotatyön oppimisessa, teoria on enempi alustusta käytännön harjoitteluun, missä asiat vasta oikein opitaan.

Vanhana jermuna ajattelin soveltaa kauan sitten päähäni taottua viisautta harjoituksen erinomaisuudesta syväoppimisen välineenä ohjelmistoarkkitehtuurikurssiin, jonka uudeksi vastuuopettajaksi olin saanut nimityksen juuri sopivasti pedagogiikkakurssini puolessa välissä (1). Arkkitehtuurikurssi oli ollut jo vuosia perinteinen luentojen ja erillisten yksilöharjoitusten juttu, josta halusin muokata 1+4-suuruisen ryhmän syvällisen retken ohjelmistojen arkkitehtuurityön syövereihin, alustavista tuotevaatimuksista koko jutun sulkevaan dokumentaatioon asti (2,3). Koronapandemia antoi näille ajatuksille vielä lisäpotkua. Matkaoppaaksi ja kartaksi retkelle otin Len Bass:in ja kumppaneiden paksun kirjan, jonka väitettiin olevan käytännönläheinen teos ohjelmistoarkkitehtuurien maastoon.

Laitoimme kolmeen pekkaan kurssin kokonaan uusiksi, minä vastuuopettajana ja Maelick and Prabhat muina opettajina. Rakensimme viikoittaiset teemat, joihin kokosimme teoriaosuuden ja rytmitimme kurssiprojektin (2,3). Teoriatietous tarjoiltiin opiskelijoille etänä, kalvosetteinä ja videoina. Kalvomateriaalia laadimme yhdessä kaikki kolme, Parbhat rakensi projektiaiheet vertaisarvioiduista ja julkaistuista arkkitehtuuriesimerkeistä ja Maelick teki videot ja oli vastuuopettaja Kiinan lapsille suunnatussa opetuksessa. Teoriaosuuden syventämiseksi kukin opiskelija sai PeerWise-työkalussa laatia kustakin viikoittaisesta teemasta yhden kysymyksen ja vastaamaan viiteen toisten tekemään. Torstaisin pidin flipped class -nimisiä sessioita, jotka eivät kyllä oikein menneet flipped class -menetelmän virallisten nuottien mukaan (4).

Mentoriksi pyysin vanhaa tuttuani Mariannea, jonka olin ammatillisissa merkeissä tavannut ensimmäisen kerran jo vuonna 1993. Minulla on ikävä tapa olla välittämättä neuvoista ja opastuksesta. Tohtorikoulutuksen seurantaryhmän palaveritkin pidimme yhteen nippuun, kun väitöskirjan olin jo kokonaan kirjoittanut. Tavalleni uskollisena jäi Mariannen mentorointikin vähän viime tippaan, eikä kirjallista palautetta ole tähän plogikirjoitukseen vielä saatavilla.

Kurssiin osallistui n 130 opiskelijaa, joista 10-15 jätti leikin kesken. Suurimpana syynä oli kurssin kuormittavuus. Len Bassin kirja oli vähän muuta kuin otsikon lupaama käytännöllisyys, ainakin jos käytännöllinen tarkoittaa selkeitä, yksinkertaisia peukalosääntöjä, sellaisia kuin sotatyön kouluttamisessa paljolti käytetään. Kirja osoittautui kovin yksityiskohtaiseksi ja raskaslukuiseksi, ja erityinen yllätys oli, että se tarjoili erilaisia, vaihtoehtoisia reittejä arkkitehtuurin hetteikköjen ylittämiseen tai kiertämiseen. Suunnista sitten sellaisella matkaoppaalla, rämpimiseksihän se joillakin ryhmillä meni!

Prabhat on terävä nuori kaveri, jolla on ehkä vähän taipumusta laatia liian vaativia tehtäviä – mittaa opiskelijoita omien kykyjensä mittareilla. Annoin Prabhatille vapaat kädet rakentaa projektien etenemisohjeet, vaikka lähtökohtana olleiden vaatimusdokumenttien laatimiseen osallistuin itsekin. Tuloksena oli sitten melkoisen suuritöinen projekti, vaikka tehtävät eivät sinänsä niin tavattoman vaativia olleet. Onneksi enemmistö ryhmistä näyttää selvittävän tehtävän, ja seuraavalle keväälle voimme vähän yksinkertaistaa reittiä, vaikka matkaopas olisi edelleen tuo Len Bassin kirja.

Niinhän se tuppaa olemaan, että palautetta tulee heiltä herkemmin, joilla on moitetta kerrottavana. Iso osa kurssin aikaisesta palautteesta olikin moitetta. Arvelen kuitenkin, ettei lopullisessa kurssipalautteessakaan ei kovin monia positiivisia ääniä ole. Suuritöinen kurssi ja järjestelyjen lastentaudit eivät ennakoi kovin kiittävää palautetta. Tuleeko sitten oikeissa töissä, kun vastassa on oikeat ongelmat, oikea epätietoisuus ja oikeat aikataulu- ja asiakaspaineet, mieleen, että paska kurssi, mutta tulipa onneksi tehtyä? Kun monimutkainen asia on monimutkainen ja vaikea on vaikea. Eikä sellaisten asioiden syvällisempi oppiminen voi olla helppoa, lumeessa ryömimistä ja rämeessä kahlaamista se on.

Lähteet

1.        Tuovinen A. Aikuisopiskelijoiden opiskeluorientaatiot: Tutkimuskohteena ammatilliset aikuisopiskelijat ja avoimen yliopiston opiskelijat. 2015.

2.        Gary K. Project-Based Learning. Computer. 2015; 48(9):98–100. Available from: https://doi.org/10.1109/MC.2015.268

3.        Jazayeri M. Combining Mastery Learning with Project-Based Learning in a First Programming Course: An Experience Report. Proc - Int Conf Softw Eng. 2015;2:315–8.

4.        Mok HN. Teaching Tip : The Flipped Classroom. J Inf Syst Educ. 2014;25(1):7–11.

Kirjoittaja: Pertti Seppänen