Luin vastikään Yliopistopedagogiikka-lehdestä artikkelin otsikolla Aikataulutettu vai omaan tahtiin suoritettava verkkokurssi? Kahden erilaisen suoritustavan vertailututkimus. Ennen artikkeliin tutustumista ajattelin, että aikataulutettu kurssi pärjäisi paremmin vrs omaan tahtiin suoritettu. Syy siihen miksi päädyin tähän lopputulokseen oli, että vääjäämättä mielsin omaan tahtiin suoritettavalle kurssille opiskelijat, jotka haluavat mennä sieltä mistä aita on jo kaatunut ja että paras-A-ryhmä hakeutuu aikataulutetulle. Nooh myönnettäköön, että alkuun itsekin ajattelin, että olisin ilmoittautunut omaan tahtiin suoritettavalle mutta artikkelia lukiessa ja sisältöön paremmin päästessäni kiinni jouduin pyörtämään oman pääni ja myöntämään, että olisin sittenkin valinnut aikataulutetun. Miksi näin? Koska olen laiska vai olenko sitten ehkä huonosti itseohjautuva. Kaipaan asioiden edistymiseksi deadlineja ja suoritusohjelman milloin mitäkin missäkin tapahtuu. Myönnettäköön, että ennen artikkelin lukemista en hoksannut, että itseohjautuvuudella olisi asian kanssa mitään tekemistä, vaan paremminkin mukavuudenhalulla. Luovuttakoon myös heti alkuun jännityksestä ja paljastettakoon, että omaan tahtiin suoritettavan verkkokurssin opiskelijat menestyivät kurssilla paremmin kuin aikataulutettu-ryhmä.
Mitä todennäköisimmin, kuten artikkelikin antaa ymmärtää, omaan tahtiin suoritettavan verkkokurssin opiskelijat ovat itseohjautuvimpia ja sen myötä esille tulevat positiiviset ilmiöt kuten opiskelun suunnittelu, hallinta ja suorittaminen. Opiskelijat, jotka esimerkiksi harrastavat aktiivisesti urheilua tai musiikkia ammattitasoisesti ovat monesti hyvin itseohjautuvia, liekö pakon sanelemina vai opittuna mutta jotta aika riittää kaikkeen se on mahdollistettava mm. omaan tahtiin suoritettavilla kursseilla. Monesti nämä opiskelijat ovat siis lahjakkaita monella eri elämän osa-alueella. Toinen esimerkki tulee mieleen perheellisestä opiskelijasta, jonka täytyy opiskella silloin, kun perhe-elämän aikataulu antaa periksi eikä kahdeksasta-neljään-mentaliteetilla. Tuolloin on myös oltava hyvin itseohjautuva pitääkseen paletin kasassa.
Samanaikaisesti on tärkeää tarjota mahdollisuus harjoitella itseohjautuvuutta aikataulutetulla kurssimuodolla, koska kaikki eivät ole samoista lähtökohdista mitä tulee opiskelun hallintaan. Toinen osaa jo heti aloittaessaan, toinen hoksaa lopettaessaan.
Yliopistossa on mielestäni aika vankka näkemys, että koska kyseessä ovat aikuisopiskelijat tulisi itseohjautuvuuden olla lähes itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole ja se näkyy jo mm. pitkittyneissä tutkinnoissa, keskeytyksissä, burn-outeissa jne. Missä ja milloin näitä taitoja tulisi siis jo harjoitella yliopistoa varten ja miten niitä kontrolloidaan, ovatko ne riittävät yliopistomaailmaan huomioiden, että sielläkin on hyvin erilaisia opiskelumahdollisuuksia, osassa ei itseohjautuvuutta tarvita paljoakaan ja osa perustuu siihen lähes täysin. Antaako meidän nykyinen peruskoulu sisältäen lukion tähän riittävät eväät ja ellei niin mitä niiden eväiden tulisi olla?
Lähteet
Yliopistopedagogiikka, Journal of University Pedagogy (2019). Aikataulutettu vai omaan tahtiin suoritettu verkkokurssi? Kahden erilaisen suoritustavan vertailututkimus.
Kirjoittaja: Marjo Pasanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti