Opiskelijoiden kokemuksia superomaopettajamallin aikaisesta ohjauksesta

 Tehtävä: Kirjoita opetusharjoittelustasi lyhyt pohdiskeleva blogikirjoitus. Kerro, mikä oli pedagoginen kehittämiskohteesi. Mitä uudistuksia teit ja miksi? Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä uusia ideoita syntyi? 

Omaopettajajärjestelmä on ollut käytössä Oulun yliopistossa jo vuosikymmenen ajan (Oulun yliopiston koulutusneuvosto, 2013). Omaopettajajärjestelmän myötä kaikille Oulun yliopistossa tutkintonsa aloittaville opiskelijoille tulee olla nimetty omaopettaja. Omaopettaja toimii tehtävässään opiskelijan lähiohjaajana, opiskeluun, opintojen sisällöllisiin kysymyksiin ja opintojen etenemiseen liittyvissä asioissa (Tuomela et al., 2020). Luonteeltaan omaopettajan tarjoama ohjaus on oppiaineen asiantuntijan ohjausta, millä tavoitellaan opintojen sujuvaa käynnistymistä sekä opintoihin ja tieteenalaan kiinnittymistä (Timonen et al., 2021). Ohjaus itsessään on vuorovaikutteinen prosessi, missä omaopettajan roolina on aktiivisesti tarjota ohjausta, mutta osallistuminen ja vastausten hakeminen itseä koskeviin kysymyksiin jää opiskelijan vastuulle (Lindblom-Ylänne & Nevgi, 2009).

Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta siirtyi vuonna 2020 uuteen keskitettyyn omaopettajamalliin. Keskitetty omaopettajamalli sai nimen superomaopettamalli. Merkittävimpänä muutoksena aikaisempaan oli se, että mallissa yhdelle omaopettajalle resursoitiin koko tutkinto-ohjelmassa aloittavien opiskelijoiden ohjaus. Yksi näistä tutkinto-ohjelmista oli tietojenkäsittelytiede.

Opetusharjoitteluni kehityskohteena oli tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelman omaopettajatoiminnan kehittäminen. Tavoitteenani oli ymmärtää, kuinka opiskelijat ovat kokeneet superomaopettajamallin aikaisen ohjauksen. Keräsin opiskelijoiden kokemuksia Webropol-kyselyn muodossa. Kysely oli suunnattu opiskelijoille, jotka ovat aloittaneet tietojenkäsittelytieteiden opintonsa vuosina 2020–2023, kun superomaopettajamalli on ollut käytössä. Opiskelijat saivat vastata kyselyyn anonyymisti. Kysely oli avoinna 1–25.2023.

Kyselyyn vastasi yhteensä 90 opiskelijaa. 38 oli 1. vuoden opiskelijoita, 16, 2. vuoden opiskelijoita, ja 36, 3. vuoden opiskelijoita. Keskityin tässä opetusharjoittelussa 1. ja 3. vuoden opiskelijoiden tuloksiin, koska toimin heidän omaopettajanaan. Seuraavissa graafeissa tumma palkki kuvastaa aina 1.vuoden opiskelijoiden vastauksia ja sininen palkki 3.vuoden opiskelijoiden vastauksia. Kyselyn monivalintakysymyksiin vastaaminen oli pakollista. Avoimiin kysymyksiin vastaaminen oli vapaaehtoista.

Opetusharjoittelun tulokset

Opiskelijoilta pyydettiin valitsemaan väittämistä heidän kokemuksiinsa sopivammat vaihtoehdot (voi valita useita vaihtoehtoja). Tuloksista voidaan nähdä, että 1. ja 3. vuoden opiskelijoiden kokemukset superomaopettajamallin aikaisen ohjauksen hyödyllisyydestä ovat samansuuntaisia. 3.vuoden opiskelijat ovat pääsääntöisesti hieman tyytyväisempiä omaopettajansa toimintaan ja saamaansa ohjaukseen (kuva 1).

Kuva 1. Opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta

Ohjauksen hyödyllisyyden lisäksi tarkastelin ohjauksen riittävyyttä ohjauskertojen lukumäärien ja käytettyjen ohjauskanavien kautta. Kysyttäessä kuinka opiskelija on ollut yhteydessä omaopettajaan kuluneen lukuvuoden aikana, voidaan nähdä, että 1. vuoden opiskelijoiden kanssa painotus on omaopettajapalavereissa, kun taas 3. vuoden opiskelijoiden kohdalla yhteydenpito keskittyy sähköpostitse käytävään keskusteluun. Sähköpostikeskustelu on aktiivista myös 1. vuoden opiskelijoiden kohdalla (kuva 2).

Kuva 2. Yhteydenpito omaopettajaan kuluneen lukuvuoden aikana

Tarkasteltaessa ohjauskertojen lukumääriä, voidaan havaita, että lukemat 1. ja 3. vuoden opiskelijoiden välillä ovat samansuuntaisia, mutta palkkien välillä on pientä vaihtelua. Tyypillisesti omaopettajaan on helmikuuhun mennessä ollut yhteydessä 1–3 kertaa (kuva 3). On myös huomioitavaa, että kysely toteutettiin helmikuussa, jolloin lukumäärät eivät huomioi loppukeväästä pidettäviä omaopettajapalavereita, joita pidetään valmistumisista ja kesäopinnoista johtuen merkittävä määrä.

Kuva 3. Ohjauksen lukumäärät kuluneen lukuvuoden aikana

Likert-tyyppisten kysymysten ohessa opiskelijoilla oli mahdollista antaa vapaamuotoista palautetta ohjauksesta. 1. vuoden opiskelijoista 18/38 ja 3. vuoden opiskelijoista 26/36 antoi vapaamuotoista palautetta. Palautteen perusteella opiskelijat ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Opiskelijat arvostivat säännöllisiä, lukukausittain pidettäviä ohjauskeskusteluita sekä omaopettajan aktiivisuutta ja läsnäoloa omaopettajapalavereissa:

”Omaopettajalta sain tosi hyvää ohjausta omien opintojen rakentamiseen, ja tosi hyviä neuvoja miten suunnitella opintoja. Jos itse olisin joutunut omatoimisesti suunnitella opintoja, niin tosi vaikeaa se olisi ollut.” (1. vuoden opiskelija)

”Omaopettaja on oma-aloitteisesti yhteydessä opiskelijaan tärkeiden asioiden tiimoilta ja säännöllisesti vähintään 2 krt / lukuvuosi. Olen kokenut, että tämä on ollut hyödyllistä ja olen sen takia pysynyt ajan tasalla opintojeni etenemisestä ja tulevien opintojen suunnittelusta.” (3. vuoden opiskelija)

”Opiskelijan huolien kuuntelu tuo tunteen arvostuksesta. Ohjauksessa löytyy myös yleensä aina sopiva ratkaisu, mikäli jokin asia vaikeuttaa opiskelua.” (3. vuoden opiskelija)

Positiivisen palautteen ohessa opiskelijat toivat esille myös kehityskohteita. Kehityskohteet liittyvät omaopettajapalavereiden säännöllisyyteen sekä mahdollisuuteen pitää periodikohtaisia omaopettajatapaamisia. Omaopettajalta toivottiin myös vielä aktiivisempaa yhteydenpitoa läpi lukuvuoden.

Opetusharjoittelun oppima

Opetusharjoitteluni kehittämistehtävänä oli tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelman omaopettajatoiminnan kehittäminen. Laadin tätä tarkoitusta varten kyselyn ja selvitin tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden kokemuksia superomaopettajamallin aikaisesta ohjauksesta. Tärkein oppima oli, että opiskelijat arvostavat omaopettajan säännöllistä yhteydenpitoa ja toivovat mahdollisuutta lukukausittain pidettäviin omaopettajapalavereihin. Opiskelijat myös toivovat nimenomaan omaopettajalta aktiivisuutta ja aloitteellisuutta palavereiden tarjoamisessa.

Omaopettajan tarjoama ohjaus on luonteeltaan prosessinomaista. Opiskelija on aktiivinen osapuoli opintojensa edistämiseen liittyvissä kysymyksissä, mutta omaopettajan kanssa pidettävät säännölliset ohjauskeskustelut voivat tukea ja antaa varmuutta opintojen suunniteluun ja edistämiseen. Lukukausittain pidettävät säännölliset tapaamiset vaativat omaopettajalta työtä ja sitoutumista, mutta samalla ne voivat sitouttaa myös opiskelijoita ohjaukseen ja opintojen suunnitteluun. Varsinkin 1. vuoden opiskelijoille on tärkeä mahdollistaa omaopettajatapaamisia, jotka tukevat opintoihin ja tieteenalaan kiinnittymistä. Opintojen edetessä ohjauksen tarve muuttuu. 3. vuoden opiskelijoiden kohdalla ala on usein alkanut jo hahmottumaan ja yhteydenpito omaopettajaan liittyy enemmän koko opintopolun reflektointiin, valmistumiseen ja maisterivaihetta koskeviin teemoihin.

Yhteenvetona voidaankin sanoa, että opiskelijat toivovat omaopettajalta henkilökohtaisia tapaamisia ja säännöllistä yhteydenpitoa läpi opintopolun. Ohjauksen tarve ja luonne muuttuvat opintojen edetessä, mutta myös opiskelijoiden välinen ohjaustarve voi vaihdella. Koska omaopettajan tarjoama ohjaus on oppiaineen asiantuntijan ohjausta, niin lähtökohtaisesti kaikille opiskelijoille tulisi ainakin tarjota mahdollisuus ohjaukseen. Opiskelijat ovat vastuussa opintojensa edistämisestä, mutta kyselyn perusteella on nähtävissä, että myös omaopettajalta toivotaan aloitteellisuutta ja aktiivisuutta ohjauksen tarjoamisessa ja yhteydenpidossa.

Lähteet

Lindblom-Ylänne, S., & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja.

Oulun yliopiston koulutusneuvosto. (2013). Omaopettajatoiminnan periaatteet Oulun yliopistossa. Oulu: Oulun yliopisto. https://www.oulu.fi/external/ohjaus/Omaopettajatoiminnan%20periaatteet_KN04122013.pdf (Haettu 12.5.2023)

Timonen, L., Tuomela, A., Oikarinen, H. & Harmoinen, S. (2021). Omaopettajaohjauksen merkityksiä ja kyseenalaistamisia kiinnittymisen viitekehyksessä. Yliopistopedagogiikka, 28(1), 1-18. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2021/05/27/omaopettajaohjauksen-merkityksia-ja-kyseenalaistamisia/

Tuomela, A., Nurmivuori, A. & Harmoinen, S. (2020). Tapaustutkimus omaopettajaohjauksen tarpeista osana holistisen ohjausmallin mukaista ohjausverkostoa korkeakoulussa. Yliopistopedagogiikka, 27(1), ilmestynyt 7.5.2020. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2020/05/07/omaopettajaohjaus-korkeakoulussa/

Kirjoittaja: Olli Korhonen