Kokemuksiani yliopistopedagogiikan opetusharjoittelukurssilta

Hei kaikki! 🌞

Tässä blogissani haluan jakaa kanssanne kokemuksiani yliopistopedagogiikan opetusharjoittelukurssilta, jossa pääsin kehittämään kemian maisterivaiheessa opiskeltavaa Tutkimusprojektia, joka itsessään on laboratoriossa toteutettava yksilötyö, mutta vaatii opiskelijalta myös vahvaa valmistautumista sekä raportointia tekemisistään. Opettajana kiinnostuin juuri tämän kurssin kehittämisestä, koska koin ohjausta kehittämällä pystyväni vaikuttamaan positiivisesti siihen, mitä opiskelijat oppivat ja saavat tästä kurssista irti. Lähtökohtana oli kehittää etäympäristöä (Teams) palvelemaan paremmin opiskelijoiden tasavertaisuuden toteutumista ja parantamaan niin yksilöllistä kuin yhteisöllistä ohjausta. Opettajana tämä harjoittelu oli itselleni matka ohjauksen ytimeen ja opettajaidentiteettini vahvistui. On tärkeää ymmärtää, että ohjaustyö perustuu vuorovaikutukseen niin ohjaajan ja ohjattavan kuin oppimisympäristönkin kanssa.[1] Monesti ohjaus koetaan vain ohjaajan ja ohjattavan väliseksi vuorovaikutukseksi ilman ohjauksellista elementtiä. Lisäksi arkisen luonteen takia ohjausosaamista ei välttämättä huomioida tai arvosteta tarpeeksi. Mutta uskokaa pois, ohjaus on todella tärkeää!

Opiskelijapalautteen perusteella Teamsissa toteutettu ohjaus tuki opiskelua. Vaikka kyseessä on yksilötyö, pyrin viemään ohjausta sosiokonstruktivistisempaan suuntaan, tekemällä tutkimusprojektinsa aloittavien opiskelijoiden kesken yhteisen ympäristön, ajatuksena mahdollistaa myös työelämätaitojen, kuten tiimityöskentelyn ja vuorovaikutustaitojen, kehittyminen.[2] Teamsissa opiskelijoilla on omat kanavansa sisältäen mm. juuri heidän työhönsä liittyvät artikkelit, työssä käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet ja synteesiohjeet sekä työn aikana raportoitava kirjallinen työ. Yleiseltä kanavalta löytyvien laboratorio- ja kirjoitustyöhön liittyvien ohjeistusten lisäksi opiskelijoiden työhön valmistautumista edistämään on luotu virtuaalinen laboratoriokierros Teknillisen tiedekunnan tutkimuslaboratorioon, missä varsinainen laboratoriotyöskentely toteutetaan. Tällä tavalla opiskelijat pääsevät työtä suunnitellessaan tutustumaan etänä laboratorioon ja työssä tarvittaviin laitteistoihin ja välineisiin. Palautteen mukaan kierros oli hyödyllinen valmistautumisvaiheen lisäksi myös itse laboratoriotyön aloittamisvaiheessa, koska opiskelijat tunsivat paikan jo etukäteen ja olivat vastaanottavaisempia uudelle tiedolle.

Ohjaamisessa keskityin kolmeen vaiheeseen: valmistautumisvaiheeseen, laboratoriotyön toteutusvaiheeseen ja kirjallisen raportin kirjoittamisvaiheeseen. Henkilökohtaista ohjausta oli saatavilla kaikissa näissä vaiheissa Teams-palaverien tai chat-keskustelujen kautta. Hyödynsimme myös jaettuja tiedostoja ja keskusteluja/kommentointia niiden kautta. Valmistautumisvaiheessa käytetty flippaus sujuvoitti laboratoriotyöskentelyvaihetta, kun opiskelijat pystyivät keskittymään paremmin konkreettiseen tekemiseen.[3]

Lopuksi haluan jakaa ajatuksiani vielä omasta oppimisestani. Tutustuessani temperamenttipiirteisiini Temperamentti ja koulumenestys- teoksen[4] avulla, opin valtavasti itsestäni, lapsistani, läheisistäni sekä opiskelijoiden reagoinnin erilaisuuden perusteista. Pohtiessani temperamenttipiirteitäni ja niiden vaikutusta opettajuuteeni, huomasin pohtivani enemmänkin sitä, että kuinka omat piirteeni voivat vaikuttaa opiskelijoihin hyvinkin eri tavalla, riippuen heidän omista temperamenttipiirteistään. Olen onnellisessa asemassa siinä, että tällaisella kurssilla ehdin keskittymään oppilaaseen ja tutustumaan heidän oppimistapoihinsa ja reagointeihinsa sillä tasolla, että ohjatessani voin ainakin yrittää toteutusta opiskelijalle sopivimmalla tavalla. Koen, että Ype opetusharjoittelukurssilla toteuttamani strukturoitu Teams-ympäristö on omiaan tukemaan ohjaustani ja parantaa opiskelijoiden oppimistuloksia.

Ihanaa kesää meille kaikille! ☀️ -anni-

 

 

Lähteet:

[1] M. Murtonen, E. Lehtinen, K. Hakkarainen, T. Tuominen, T. Halttunen, M. Lappalainen, R. Pyykkö, A. Jauhiainen, A. Jauhiainen, M. Mikkilä-Erdmann, M. Mäkinen-Streng, Opettajana yliopistolla: korkeakoulupedagogiikan perusteet, Vastapaino, Tampere, 2017, s.225-237.

[2] S. Lindblom-Ylänne, A. Nevgi, Yliopisto-opettajan käsikirja, WSOYpro, Helsinki, 2009. 214-222.

[3] M. Toivola, P. Peura, M. Humaloja, Flipped learning : käänteinen oppiminen, 1. painos, Edita, Helsinki, 2017.

[4] L. Keltikangas-Järvinen, Temperamentti ja koulumenestys, WSOY, Helsinki, 2014.

 

 
Kirjoittaja: Anni Lenkola