Opetusharjoitteluni toteutui Oulun yliopistossa Englannin kielen oppiaineessa kurssilla Interaction and New Digital Technologies. Kyseessä oli maisteriopintojen valinnainen kurssi, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2024. Kurssilla tarkasteltiin, miten ihmiset puhuvat ja ovat vuorovaikutuksessa erilaisten ’uusien’ digitaalisten teknologioiden ympärillä ja niiden kanssa. Kurssin ydinsisällöt keskittyivät ymmärtämään sellaisia teknologioita, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen vuorovaikutuksen ihmisten kesken tai ihmisten tai ihmisen ja koneen välillä. Esimerkkeinä kyseisistä teknologioista esittelimme videovälitteisen vuorovaikutuksen mahdollistavia sovelluksia, immersiivisiä virtuaalitodellisuusalustoja, tekoälyä sekä tekstipohjaisia ja sosiaalisen median sovelluksia. Opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat kurssin aikana pienimuotoisen ryhmäprojektin, jossa oli tavoitteena tunnistaa ja kuvata ilmiö, joka on erityinen vuorovaikutukselle jossakin edellä mainituista digitaalisista ympäristöistä.
Suunnittelin ja opetin kurssia kahden kollegani kanssa. Kurssin
teema oli erinomaisen sopiva meidän kaikkien kiinnostuksenkohteisiin tutkijoina,
mikä näkyi siinä, että toteutimme kurssia suurella mielenkiinnolla ja halulla
oppia uusista teknologioista. Yhteistyö ja vastuiden jako opettajien kesken
toimi minusta saumattomasti, kuuntelimme toisiamme ja kehitimme yhdessä hyviä
ratkaisuja kurssille.
Yliopistopedagogiikan perusopinnoissa on painottunut linjakkaan
opetuksen periaate, joka alkaa oppimisen tavoitteiden määrittelystä ja etenee
sisältöjen valinnan kautta arviointikäytäntöjen ja opetusmenetelmien valintaan
(Biggs, 1996, 2003). YPE-opintojeni edetessä hoksasin, että linjakkaan
opetuksen periaatteet ovat yksi konkreettisimmista työkaluista, jonka
opettajalle voi antaa oman opetuksensa kehittämiseksi. Päätavoitteenani
opetusharjoitteluun olikin linjakkaan opetuksen osa-alueiden soveltaminen käytännössä,
kun kyseessä oli uuden kurssin suunnittelu, joka tarjosi erinomaisen
mahdollisuuden opetella linjakkuutta alusta loppuun. Tämä tavoite liittyy myös laajemmin
opetusajatteluni (Biggs, 2003; Meriläinen, 2015) kehittämiseen, eli oppimisen
edistämiseen keskittymällä siihen, mitä opiskelijat itse tekevät oppiakseen. Linjakkuutta
koskevaan tavoitteeseeni sisältyikin siis opiskelijoiden aktivointia mahdollisimman
paljon ja eri tavoin.
Linjakkaaseen opetukseen sisältyvä yksi olennainen
kokonaisuus on ’ydinainesanalyysi’ jonka tarkoitus on auttaa opettajaa
erottamaan opettamansa aineksen ydinsisältö täydentävästä tietämyksestä ja
erityistietämyksestä. Koska kyseessä oli uusi kurssi, jota kehitimme,
ydinaineksen hahmottaminen muodosti yhden selkeimmistä haasteista. Ratkaisuksi
ydinaineksen muodostamiseen päädyimme kokeilemaan tutkimuskirjallisuudesta
poimittuja ’pääkäsitteitä’, jotka ohjasivat jokaisen teknologiavälitteisen
vuorovaikutuksen muodon esittelyä (ks. kuva 1).
Kuva 1. Kurssilla käytetyt pääkäsitteet ydinaineksen opettamisessa.
Opettajia näiden käsitteiden käyttö auttoi pääsemään
liikkeelle uusien luentojen suunnittelussa: hahmotimme käsitteiden avulla olennaisimpia
sisältöjä ja löysimme niiden avulla konkreettisia esimerkkejä tutkimuskirjallisuudesta.
Käsitteet auttoivat myös tekemään kurssin luennoista yhteneväisiä kolmen
opettajan kesken, niin rakenteellisesti kuin visuaalisesti. Kurssipalautteesta
luimme, että opiskelijoille käsitteiden käyttö tarjosi sanastoa omien
kokemusten reflektointiin ja ne tukivat myös opetettujen teknologiavälitteisen
vuorovaikutuksen muotojen monipuolista ymmärtämistä.
Koen että kurssin käytännön toteutus ja vastuunjako
opettajien kesken toimi erinomaisesti. Myös opiskelijoilta saimme hyvää
palautetta kurssin rakenteesta ja temaattisesta etenemisestä. Kurssilla
opetetut asiat, erityisesti tekoälyyn liittyen, olivat uusia meille
opettajillekin, mikä toi oman mielenkiintoisen lisänsä opettamiseen – oppia
itse samalla kuin opettaa muita. Tämä mainittiin myös opiskelijapalautteessa
virkistävänä kun opettajat navigoivat uusien asioiden parissa opiskelijoiden
mukana. Digiratkaisujen hyödyntäminen onnistui myös hyvin kurssin sisällön
puolesta, jossa tutkimme erilaisia teknologioita vuorovaikutusalustoina. Saimme
opiskelijoilta kehitysehdotuksia lähinnä kurssin kirjallisten tehtävien
ohjeistamiseen sekä kurssin oppimisympäristöön (MS Teams). Omia luentojani
koskevassa palautteessa opiskelijat kertoivat, että ne olivat mielenkiintoisia,
niitä oli helppo seurata ja ne oli jäsennelty mielekkäästi. Asioita oli
kuulemma helppo yhdistää esilukemistoon ja aikaisemmin esiteltyihin
käsitteisiin. Ajankäyttö koettiin myös hyvin toimivaksi ja vuorovaikutus
luontevaksi.
Mentorilta saamani palaute oli liikuttavan positiivista.
Hänen mukaansa onnistuin tavoitteessani erinomaisesti, sillä linjakkaan
opetuksen periaatteet olivat läsnä koko kurssin ajan. Kurssin alussa tehty
ydinainesanalyysi, aktivoivat tehtävät sekä jatkuva arviointi opiskelijoiden
toiminnasta ja kirjallisista suorituksista läpi kurssin mahdollistivat ja tukivat
opiskelijoiden aktiivista tekemistä.
Ydinainesanalyysin osalta koen, että pääkäsitteiden käyttö
auttoi erityisesti sellaisen uuden aiheen opetuksessa, josta löytyy valtavasti käytännönläheistä
tutkimuskirjallisuutta. Tässä tapauksessa kyse oli tutkimuksista, joissa
havainnollistetaan aineistoesimerkkien kautta aitoja teknologiavälitteisiä
vuorovaikutustilanteita. On siis hyvä huomioida, että ydinainesanalyysiä
helpotti suunnattomasti se, että olimme rajanneet tutkimukset ja sitä kautta
sen, millaisia käsitteitä hyödynsimme, tietylle tieteenalalle: multimodaalinen
keskustelunanalyysi (Conversation Analysis). Suosittelenkin lämpimästi
kokeilemaan samanlaista, tutkimusilmiöihin pohjautuvaa, kiteytystä
ydinaineisanalyysin muodostamiseksi sellaisten aihealueiden opetuksessa, joissa
vastaavanlainen rajaus on mahdollista tehdä.
Lähteet
Biggs, J.
(2003). Aligning teaching and assessing to course objectives. Teaching and
learning in higher education: New trends and innovations 2(4), 13-17.
Biggs, J.
(1996). Enhancing teaching through constructive alignment. Higher
Education, 32, 347–504.
Meriläinen, M. (2015). Pedagogisen koulutuksen yhteys
yliopisto-opettajien opetusajatteluun https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/wp-content/uploads/2015/10/merilc3a4inen.pdf
Kirjoittaja:
