Osaamistavoitteet todeksi – Arvioinnin ja palautteen potentiaali oppimisen edistämisessä

Yliopistopedagogiikan opetusharjoittelun tulokset naistentautien ja synnytysopin kurssilla

Miten arviointi ja palaute voisivat edistää oppimista mahdollisimman hyvin lääketieteen kliinisen vaiheen opetuksessa? Tenttivastauksia lukiessani havaitsin, että opiskelijat, jotka kurssin aikana osoittivat vahvaa osaamista ja hyviä vuorovaikutustaitoja, eivät aina menestyneet lopputentissämme, joka toteutetaan aineistotenttinä (open book exam). Toisaalta kiinnitin huomiota, että osa kurssin aikana heikosti pärjäävistä opiskelijoista onnistui aineistotentissä poikkeuksellisen hyvin. Oliko kurssin aikana saamani vaikutelma siis väärä, vai oliko tentin toteutuksessa ongelma? Lukuvuoden lopussa järjestettävässä suullisena toteutettavassa OSCE-tentissä (Objective Structured Clinical Examination) opiskelijoiden tulokset taas vaikuttivat olevan yhtenevämpiä kurssin aikana heidän osaamisestaan saadun vaikutelman kanssa. Nämä ristiriitaisuudet herättivät kysymyksen, onnistuuko aineistotenttimme osaamisen mittarina, ja mittaako se todella niitä asioita, joita haluamme opiskelijoiden oppivan ja osaavan? Tukisiko ja kannustaisiko oppimista paremmin esimerkiksi tentin toteutus ilman aineiston käyttömahdollisuutta (closed book exam), ja voisiko se onnistua arvioinnin mittaamisessa paremmin ja ennustettavammin? Tein yliopistopedagogiikan opetusharjoitteluni naistentautien ja synnytysten kurssin arviointi- ja palautemenetelmien kehittämiseksi oppimista edistävään suuntaan. Erityisesti halusin selvittää miten open book exam ja closed book exam eroavat toisistaan pedagogian näkökulmista, ja miten ne tukevat opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota (1). Hyvin pian kysymys laajeni koko kurssin arviointia tarkastelevaksi, ja arvioinnin ohella selvitin palautteen käyttöä kurssilla oppimisen näkökulmasta. Kurssin osaamistavoitteena on antaa opiskelijoille valmiudet kohdata gynekologisia ja obstetrisia potilaita perusterveydenhuollossa – sekä teoriassa että käytännössä.

Tentti arviointimenetelmänä

Tenttiä arviointimenetelmänä tarkastellen havaitsin, että se on muutoin kurssillamme vahvan opiskelijalähtöisen lähestymisen vastaisesti hyvin opettajalähtöinen. Lopputentin ohella käytämme alku- ja välitenttejä, mutta arviointi koostuu yksinomaan opettajalähtöisistä sen hetkistä oppimista ajatellen yksisuuntaisista arviointimenetelmistä. Tämä on havaittu yliopistopedagogian kehityksen ongelmaksi laajemminkin; arviointi kehittyy muuta opetusta hitaammin. Opiskelijalähtöisiä arviointimenetelmiä ovat esimerkiksi itsearviointi ja vertaisarviointi eri muodoissa toteutettuina. (2)  Lisäksi kurssimme arviointi kohdistui teoreettisen tiedon arviointiin, ja kurssin osaamistavoitteisiin sisältyviä lääkärin työssä tärkeitä vuorovaikutustaitoja on tenttimuotoisessa arvioinnissa vaikea arvioida. Jatkuvan arvioinnin elementit sen sijaan toteutuivat erinomaisesti. Palautteenanto opettajilta opiskelijoille toteutui epämuodollisesti muun opetuksen ohessa, vaikka opettajat kuuntelivat ja ohjasivat opiskelijoita tilanteissa, opiskelijat kokivat saavansa palautetta liian vähän. Opiskelijoilta kerätty palaute kohdistui ensi sijassa palautteenantoon kurssista, ja esitetyt kysymykset eivät kattaneet heidän omaa oppimisen ja osaamisen kokemustaan.

Kirjallisuutta tenttimuotojen vertailusta

Kirjallisuuden perusteella open book tentti ohjaa arviointia ongelman ratkaisukykyyn, päättelykykyyn, sekä tiedon
soveltamiseen käytännössä. Closed book tentti puolestaan arvioi selkeämmin lääketieteellisen tiedon sisäistämistä ja mekanismien ymmärtämistä. Kumpikaan tenttimuoto ei siis itsessään ole toista parempi, vaan ne mittaavat eri asioita ja vastaavat osin eri tavoitteisiin. (1) Kliinisen kurssin osaamistavoitteet ovat hyvin soveltavaan osaamiseen tähtääviä ja closed book tentin käyttöönotto ei tästä näkökulmasta parantaisi kurssin arviointia. Kirjallisuudessa kuitenkin esitettiin mahdollisuus näiden tenttimuotojen yhdistämisestä, ja sitä oli myös kokeiltu hammaslääketieteen opetuksessa. Yhdistetyn tenttimuodon eduksi sanoitettiin erityisesti, että sitä käyttäen oli luotettavammin ennustettavissa tentissä hyvin ja heikosti pärjäävät. (3)  Näinpä kurssin lopputenttimuodoksi päätettiin seuraavan kurssin alkaessa ottaa closed book ja open book tenttien yhdistelmä, sillä muutosta ei voitu toteuttaa vielä kurssin aikana. Alku ja välitentit päätettiin pitää toistaiseksi ennallaan, mutta näissäkin tenttimuodoissa tunnistettiin tarve siirtyä monivalintatehtävistä itse sanoitettaviin vastauksiin.

Miten kurssin arviointia ja palautetta kehitettiin

Kurssin osaamistavoitteita nostettiin esille eri opetusmuodoissa, ja esimerkiksi ryhmämuotoisten opetusten tavoitteissa korostettiin vuorovaikutuksen ja ryhmässä toimimisen merkitystä. Mukaan otettiin myös mini-CEX-lomake, joka mahdollistaa opettajalle potilasopetusten moninaisten osaamistavoitteiden sanoituksen. Lomaketta ei käytetty arviointiin, vaan sekä osaamistavoitteiden, että opettajan antaman palautteen näkyväksi tekemiseen. Kurssin palautekulttuuria kehitettiin ja epämuodollista palautetta sanoitettiin selkeämmin. Kurssipalautekyselyyn lisättiin opiskelijoiden itsearviointi teoreettisesta ja kliinisestä osaamisestaan sekä gynekologisten että obstetristen potilaiden osalta. Mahdollisiksi kehityskohteiksi tunnistettiin oppimispäiväkirjan sisällyttäminen kurssin arviointiin, sekä kurssilla tehtävien kirjallisuuskatsausten vertaisarviointi. Myös ryhmätyöskentely kurssin aikana olisi mahdollista sisällyttää arviointiin.

Missä onnistuin?

Uskon, että kurssin arviointiin ja palautteeseen perehtyminen kantaa hedelmää uuden tenttimuodon toteutuksen myötä. Jo menneellä kurssilla osaamistavoitteiden monipuolisempi sanoittaminen korosti todennäköisesti näiden osa-alueiden tärkeyttä lääkärin työssä, vaikka niitä ei sisällytetty arviointiin. Onnistuin tekemään opettajien opiskelijoille antamasta palautteesta näkyvämpää ja opiskelijoiden oppimisestaan opettajille antama palaute toimi sekä itsearviointina, että palautteena opettajille.

Katse tulevaan

Arviointiin ja palautteeseen perehtyessä innostuin niistä ja niiden potentiaalista oppimisen edistämisessä.  Syvällisen perehtymisen jälkeen ne kuitenkin palasivat omalle paikalleen ”vain” työkaluiksi oppimisen edistämisessä, vaikka arviointi voikin ohjata oppimista kohti asetettuja osaamistavoitteita. Vuorovaikutuksellisen palautteen ja itsearvioinnin kokonaisuutta toivoisin oppivani vielä hyödyntämään kurssillamme resurssin huomioivalla tavalla. Oppimisen näkökulmasta opiskelijan oma motivaatio opiskeluun tuntuu merkityksellisemmältä kuin laajan arviointirepertuaarin käyttö.

Lähteet

1.                       Durning SJ, Dong T, Ratcliffe T, Schuwirth L, Artino Jr AR, Boulet JR, et al. Comparing open-book and closed-book examinations: a systematic review. Acad Med. 2016;91(4):583–99.

2.                       Virtanen V, Postareff L, Hailikari T. Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? [Internet]. Yliopistopedagogiikka. 2015 [cited 2025 Jan 24]. Available from: https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/03/27/millainen-arviointi-tukee-elinikaista-oppimista/

3.                       Hong S, Go B, Rho J, An S, Lim C, Seo DG, et al. Effects of a blended design of closed-book and open-book examinations on dental students’ anxiety and performance. BMC Med Educ. 2023 Jan 13;23(1):25. 

Kirjoittaja: Jenni Kinnunen