Kurssin suunnittelu: kunnianhimoa ja kaaosta
Kun päätin suunnitella kokonaan uuden laboratoriokurssin
väitöskirjatutkijoille, en arvannut, kuinka paljon se tulisi opettamaan – ennen
kaikkea minulle itselleni. Kurssin nimi oli Planning and Executing a
Laboratory Research Project, ja sen tavoitteena oli opettaa
molekyylibiologian laboratoriotaitoja, turvallisuutta ja tutkimuksellista
ongelmanratkaisua. Kurssi sisälsi kaksi osaa: ensimmäinen keskittyi
laboratoriokäytäntöihin ja pipetointiin, toinen käytännön harjoituksiin laboratoriossa.
Pedagogisena tavoitteenani oli rakentaa opiskelijalähtöinen,
itseohjautuvuutta tukeva ja monikulttuuriset taustat huomioiva kokonaisuus.
Käytännössä tämä tarkoitti käänteisen opetuksen mallia, jossa opiskelijat
perehtyivät materiaaleihin etukäteen Moodlessa ja harjoittelivat taitojaan
käytännössä laboratoriossa. Kuulostaa hyvältä – ja paperilla se olikin.
Todellisuus oli toinen. Materiaalien kääntäminen suomesta
englanniksi, uuden Moodle-sisällön rakentaminen ja 101 kysymyksen
laboratorioturvallisuustestin laatiminen veivät valtavasti aikaa. Kollegan apu
oli korvaamatonta, mutta aikataulut paukkuivat ja perfektionismi nosti päätään.
Opin nopeasti, että uuden kurssin rakentaminen vaatii enemmän kuin pedagogista
osaamista – se vaatii myös projektinhallintaa, priorisointia ja armollisuutta
itseä kohtaan.
Kansainvälisyys tuo rikkautta – ja haasteita
Kurssille osallistui kansainvälisiä jatko-opiskelijoita,
joiden kanssa työskentely avasi silmäni monikulttuurisen opetuksen
erityispiirteille. Vaikka opiskelijat usein vastasivat 'yes' ohjeita
kysyttäessä, käytännön toteutus paljasti, ettei viesti ollut mennyt perille.
Tämä sai minut pohtimaan viestintäni selkeyttä ja vuorovaikutuksen merkitystä.
UNIPSin (2025) ohjeet monikulttuuriseen opetukseen – kuten
rauhallinen puhe, visuaaliset tukimateriaalit ja opetusmenetelmien selittäminen
– olisivat olleet kullanarvoisia, mutta kiireessä ne jäivät osin hyödyntämättä.
Tämä kokemus vahvisti, että kansainvälisten opiskelijoiden ohjaaminen vaatii
paitsi pedagogista herkkyyttä myös kulttuurista ymmärrystä ja kärsivällisyyttä
(Thies & Falk, 2023).
Itseohjautuvuus – tavoite vai toiveajattelua?
Yksi kurssin keskeisistä tavoitteista oli tukea
opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Käytännössä tämä tarkoitti ennakkotehtäviä,
itsenäistä materiaalin opiskelua ja oppimisen checkpointteja. Osa
opiskelijoista omaksui mallin hyvin, mutta monelle se oli vieras.
Ennakkotehtävät jäivät tekemättä, ja aikataulukiireet veivät voiton.
Itseohjautuvuuden tukeminen ei ole itsestäänselvyys – se
vaatii suunnitelmallisuutta, selkeitä ohjeita ja jatkuvaa tukea (Koivunen ym.,
2019; Morris, 2019). Opin, että opiskelijalähtöisyys ei tarkoita opettajan
näkymättömyyttä, vaan aktiivista ohjausta ja turvallisen oppimisympäristön
rakentamista. Tämä pätee erityisesti käänteiseen opetukseen, joka voi olla
opiskelijoille uusi ja vaativa oppimismenetelmä. Fisherin ym. (2024)
kirjallisuuskatsaus osoittaa, että vaikka käänteinen oppiminen voi lisätä
motivaatiota ja korkeampia ajattelutaitoja, sen onnistunut toteutus edellyttää
selkeää ohjeistusta ja opiskelijoiden tukemista uudenlaisen oppimismallin
omaksumisessa.
Mitä jäi käteen?
Kurssin läpäisi vain pieni osa osallistujista, mutta se ei
kerro koko totuutta. Monet opiskelijat osallistuivat oppiakseen, eivät
saadakseen opintopisteitä. Loppupalautetta saatiin vähän, mutta se oli positiivista.
Erityisesti laboratoriotyöskentelyä pidettiin hyödyllisenä. Loppupalautteen
vähäistä määrää tasapainotti kurssin aikana aktiivisesti kerätty
jatkuvapalaute, jonka avulla opetusta ja materiaaleja pystyttiin kehittämään
myös kurssin edetessä.
Sain myös lisää varmuutta ja selkeämmän käsityksen siitä,
millaisia taitoja haluan kehittää: kärsivällisyyttä, selkeämpää viestintää ja
kykyä tehdä asiat 'riittävän hyvin'. Opin, että opettajana kehittyminen ei
tapahdu vain onnistumisten kautta – vaan myös epävarmuuden, kiireen ja
keskeneräisyyden sietämisen kautta.
Evästys muille opettajille
Jos suunnittelet uutta kurssia, muista tämä: kaikkea ei
tarvitse tehdä täydellisesti. Aloita pienestä, testaa, kerää palautetta ja
kehitä. Kuten Bovill (2020) korostaa, opiskelijoiden osallistaminen opetuksen
suunnitteluun voi tuoda arvokkaita näkökulmia ja lisätä sitoutumista. Ja ennen
kaikkea – hyödynnä kollegoita ja mentoreita. Älä jää yksin.
Lähteet
Bovill, C.
(2020). Co-creation in learning and teaching: the case for a whole-class
approach in higher education. Higher Education, 79, 1023–1037. https://link.springer.com/article/10.1007/s10734-019-00453-w
Fisher, R.,
Tran, Q., & Verezuba, E. (2024). Teaching English as a Foreign Language in
Higher Education using Flipped Learning: A Literature Review. Innovation in
Language Learning and Teaching, 18(4), 332–351. https://doi.org/10.1080/17501229.2024.2302984
Koivunen, J., Lindroos, L., Nousiainen, E. & af Ursin,
I. (2019, kesäkuu 17). Miten vastata itseohjautuvuuden haasteisiin?
Elinikäisen ohjauksen verkkolehti ELO. https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2019/06/17/miten-vastata-itseohjautuvuuden-haasteisiin/
Morris, T.
H. (2019). Self-directed learning: A fundamental competence in a rapidly
changing world. International Review of Education, 65, 633–653. https://link.springer.com/article/10.1007/s11159-019-09793-2
Thies, T.
& Falk, S. (2023). International Students in Higher Education:
Extracurricular Activities and Social Interactions as Predictors of University
Belonging. Research in Higher Education, 64, 1143–1164. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007/s11162-023-09734-x.pdf
UNIPS. (2025).
University Pedagogical Support. https://www.unips.fi/
Kirjoittaja: Saija Ahonen
