Otin opetusharjoittelutehtäväkseni uudistaa hammaslääketieteen kolmannen vuoden syksyllä järjestettävää hammaslääkärin perustiedot- ja taidot -juonteen parodontologian (hampaiden tukikudossairauksien) peruskurssin. Ryhmäkoko on vuosittain 50-55 opiskelijaa. Kurssi sisältää alkukuulustelun, johon on materiaalina englanninkielisestä oppikirjasta mittava sivumäärä. Sisäänpääsykuulustelu kurssille on vaativa, mutta sillä on tarkoituksensa
Ennakkovalmistautuminen valmentaa opiskelijoita opetettavaan
aihepiiriin, jotta kontaktiopetus olisi tehokkaampaa. Kontaktiopetuskerroilla
on pakollinen läsnäolo. Myös luento-opetus on pakollista.
Uudistukseeni kuului luentomateriaalin selkeyttäminen
linjakkaan opetuksen periaatteiden mukaisesti (Murtomaa 2017). Kurssin
tavoitteena on valmentaa opiskelijat vastaanottamaan ensimmäiset potilaansa.
Opiskeluaika on hyvin rajallinen, joten paneudumme eri osa-alueisiin suppeasti.
Kerron opintojakson aikana kunkin aihepiirin yhteydessä myöhemmin
järjestettävistä laajemmista opetuskokonaisuuksista.
Opiskelijat joutuvat omaksumaan nopeasti laajan
teoriaosuuden, minkä vuoksi katson, että asioiden ymmärtäminen on
välttämätöntä, jotta opittua teoriaa voi soveltaa käytäntöön erilaisten
potilastapausten kohdalla. Haastan opiskelijoita kolmen kuukauden aikana
järjestettävien kontaktiopetusten aikana pohtimaan käsillä olevaa teoreettista
ongelmaa erilaisten potilaiden kohdalla.
Kurssin aikana opiskelijat tekevät ryhmätöitä, study
groupeja. Kasvatustieteen tohtori Hanna Alaniska väitteli tammikuussa 2024 menetelmästä.
Väitöskirjan linkki lähdeluettelossa. Olemme käyttäneet menetelmää jo yli 10
vuoden ajan. 4 hengen ryhmät säilyvät samana läpi klinikkavuosien. Kaikki
ryhmät saavat aina saman tehtävän. Tehtävät arvioidaan ja niiden loppuarvosanat
vaikuttavat oppiaineen loppuarvosanaan. Tehtäville on varattu lukujärjestykseen
riittävästi aikaa ja ryhmät saavat valita, kokoontuvatko fyysisesti samaan
tilaan, vai tekevätkö tehtävät etänä.
Etätyöskentelystä on tehty tutkimuksia (Joon ym. 2024).
Ryhmätyöt tulee valmistella huolellisesti, tehtävä tulee antaa
yksiselitteisesti ja huolehtia tiimille johtaja. Joukkueen tai työryhmän
rakentaminen on tekniikka, jossa tiimin jäsenillä on yhteinen intressi
työskennellä yhdessä saavuttaakseen paremman lopputuloksen. Tiiminrakennuksen
perimmäinen tarve pohjautuu tehokkuuden lisäämiseen ja siihen liittyy
luottamus, kommunikaatio ja ymmärtämys jäsenten välillä. Tiimin hallintaan ja
tehokkuuden säätelyyn liittyy keskeisesti käyttäytymisen ohjaus, jolla tiimin
jäsenet pysyvät yhdessä ja tiimin työskentelyn ohjaaminen haluttua lopputulosta
kohti. Joon ym. 2024 tutkimuksessa nämä ominaisuudet otettiin osaksi
tiiminrakennusta. Yksilölliset kyvykkyydet jaettiin (sharing capabilities),
laadittiin ryhmälle säännöt, selvitettiin tavoite, jaettiin ryhmän yhteinen
tavoite ja valittiin ryhmälle johtaja. Tutkimuksen mukaan huolellinen
valmistelu ryhmätöiden kohdalla mahdollistaa etätyöskentelyn yhtä tehokkaasti,
kuin ryhmätyöskentely fyysisesti samassa tilassa. Ryhmätöiden tavoitteena on
annetun materiaalin analysoiminen ja luoda materiaalista uutta sisältöä.
Oppimisen korkein taso on, kun opettaa asiaa toiselle
(Murtonen M, 2017).
Annoin ensimmäisen simulaatiopotilasharjoittelukerran alussa
aktivoivaksi tehtäväksi lunttilapun laatimisen. Opiskelijat laativat aiemmin
tekemästään study group -tehtävästä itselleen tiiviit muistiinpanot, joiden
tuli mahtua 10 x 10 cm kokoiselle lappuselle. Tavoitteenani oli, että
opiskelija joutuu study group palautetilaisuudessani annettujen oppikirjan
sivujen perusteella tekemään käsin kirjoitettujen apusanalappujen tuella
antamaan opiskeluparilleen valistustuokion nikotiinivalmisteiden vaikutuksesta
hampaiden tukikudoksiin solu- ja kudostasolla. Viikkoa myöhemmin laput olivat
valmiina ja molemmat antoivat 3-7 minuuttia kestävän valistuksen ja arvioivat
toistensa valistukset. Numeroita ei annettu.
Ajatukseni oli, että opiskelija joutuu paneutumaan asiaan
niin, että löytää keskeisen, mutta ei pysty kirjoittamaan pitkää muistiinpanoa.
Käsin kirjoitettaessa pienellä tekstillä joutuu keskittymään kirjoittamaansa ja
mukaan tulee myös käden ja silmän yhteistyö. Lisäksi, kun asian selittää
toiselle, sitä pitää prosessoida ymmärrettäväksi tekstiksi toisin kuin asiaa
lukiessa.
Välitön palaute opiskelijoilta oli, että tehtävän katsottiin
edistävän oppimista. Aihe oli lähes kaksi kuukautta myöhemmin tenttikysymyksenä
ja aiempiin vuosiin verrattuna oppimistaso oli noussut huikeasti. Saimme
ennätysmäärän kiitettäviä ja alinkin arvosana oli erittäin hyvä. Edellisvuosina
tehtävästä tuli runsaasti hylättyjä suoritteita.
Taustalla on YPE-Pedassa annettu kirjallisuusreferaatti,
jonka pohjalta valmistelin hammaslääketieteen opiskelijoille aktivoivan
tehtävän.
Referoimassani artikkelissa opiskelijat jaettiin kahteen
ryhmään. Koeryhmälle annettiin aktivoiva tehtävä ennen harjoitustyön tekemistä.
Aktivoivan tehtävän saaneet suoriutuivat viikkoa myöhemmin annetusta
kertaustehtävästä merkittävästi paremmin kuin kontrolliryhmä.
Tärkein löydös tutkimuksessa oli aktivoivan tehtävän
toimineen opiskelumotivaatiota kohottavasti. Samalla tehtävä tarjosi
opettajalle tietoa opiskelijoiden lähtötasosta. Näin opetusta voidaan muokata
sopivalle tasolle.
Koin lunttilapputehtävän onnistumisena. Myös opetusmateriaalin
selkeyttäminen ydinainesanalyysin periaatteella on hyvä muistutus
opetusmateriaalin rönsyilystä vuosien varrella. Oppiaineellamme on ollut selkeä
taulukoitu ydinainesanalyysi käytössä vuosikymmenien ajan. Sen äärelle palaamme
vuosittain. Silti on hyvä reflektoida opetusmateriaalia ja menetelmiä myös
yksin.
Rekrytoin opetusharjoituksiin vuosittain 4-5 tuntiopettajaa.
Olen pitänyt tärkeänä, että meillä on erilaisia opettajia, jotta opiskelijat
voivat löytää itselleen sopivan oppimista tukevan opettajan, jonka kanssa
temperamentit kohtaavat. (Keltikangas-Järvinen: Temperamentti ja koulumenestys,
2006). Saan työskennellä osaavien ammattilaisten kanssa.
Kehittämistyötäni koskeva lukuvuosipalaute tulee ensi
viikolla. Olen pyytänyt opiskelijoilta palautetta opetuksen kehittämiseksi.
Valitettavasti nuorin kurssi ei ole tarttunut pyyntööni.
Vanhemmilta opiskelijoilta pyytämäni ja saamani palaute on mielestäni
ollut luottamuksen osoitus ja se on koskenut paitsi omaa opetustani, myös
oppiaineeni muiden opettajien antamaa opetusta.
Yliopistopedagogiikan tarjoamilla opeilla on hyvä kehittää
muitakin opetuskokonaisuuksia. Linjakas opetus on noussut aiempaakin enemmän
keskiöön ja kietoutuu ydinaineksen ympärille. Arviointi on myös monipuolistunut
ja painottuu aiempaa enemmän jatkuvaan arviointiin. Oppiaineemme opettajista useampi
on osallistunut yliopistopedagogiikkaan, minkä näen tarjoavan uusia
mahdollisuuksia oppiaineemme opetuksen kehittämistyöhön.
Lähteet:
KT Hanna Alaniska väitös 12.1.2024
Väitös:
Opiskelijoiden vertaisryhmä auttaa korkeakouluopinnoissa
Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti ja koulumenestys.
Helsinki WSOY 2006, 272s.
Murtonen, M. (toim.) 2017. Opettajana yliopistolla:
Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Helsinki: Vastapaino.
Nokkala C, Murtonen M: Opetusmenetelmän vaikutus meioosin
käsitteen oppimiseen. Yliopistopedagogiikka 2013
Yoon, P., Han, S., & Kim, K. (2024). Effects of team-building on group cohesion, group efficacy, and individual academic performance in virtual learning environment. Active Learning in Higher Education, 26(1), 255-275. https://doi.org/10.1177/14697874241229422 (Original work published 2025)
Kirjoittaja: Meeri Ojala
