perjantai 18. joulukuuta 2020

Tehtävä: Valitkaa ryhmänne kanssa oppimisen arviointimenetelmä tai arvioinnin muoto, mistä haluatte tietää lisää ja kiteyttäkää blogipostaukseen:

- arviointimenetelmän tai -muodon esittely
- mitä vaiheita menetelmään liittyy ja millaisia valmisteluita se vaatii 
- menetelmän vahvuudet ja haasteet


Millaista on nykyajan “käsi ylös” -viittaus - jatkuvan arvioinnin haasteet

Jatkuvalla arvioinnilla tarkoitetaan koko opiskeluprosessin ajan jatkuvaa oppimisen arviointia. Perinteinen, luokkahuoneessa tapahtuva jatkuva arviointi, on ollut viittaaminen ja viittausaktiivisuus, jossa opettaja on seurannut oppimisen aikana, kuka on aktiivinen, oppimishaluinen, osoittaa omaksuvansa asioita nopeasti sekä oppii asioita. Jatkuvalla arvioinnilla on ollut siis jo ”kansakouluajoista” oma roolinsa arvioinnissa, vaikka summatiivinen arviointi oppikurssin lopussa onkin ollut usein se ratkaisevin arviointityökalu.

Nykyisessä pandemiasta johtuvassa poikkeustilanteessa jatkuva arviointi on ajankohtainen aihe korkeakoulupedagogiikassa, sillä perinteisten arviointimenetelmien kuten tenttien järjestäminen ja valvominen on etäopetuksessa usein haastavaa. 

Oppimisen arvioinnilla on useampia tehtäviä, joissa voidaan nähdä sekä oppimista ja opetusta mittaavat että kehittävät näkökulmat. Arvioinnin tehtävistä perinteisin on oppimisen kontrolloiminen. Arvioinnilla mitataan, onko opiskelija saavuttanut ne tavoitteet, jotka oppimiselle on asetettu. Jatkuvan arvioinnin etuna on reaaliaikaisuus. Oppimisesta saadaan palaute silloin, kun oppimiseen vielä pystytään vaikuttamaan. Opiskelija saa tietoa opiskelunsa toimivuudesta ja voi tarvittaessa muuttaa toimintatapojaan. Arviointi auttaa myös opettajaa kehittämään omaa opetustaan. Mikäli oppimista ei ole tapahtunut, opettaja voi tarkastella esimerkiksi omia opetusmenetelmiään, tai ehkä koko opintokokonaisuus kaipaa uudistamista. [1]

Jatkuvan arvioinnin tehtävänä on etsiä oppimisessa kehittämisen kohteita ja keinoja näiden kehittämiseen. Myös tavoitteiden saavuttamista voidaan analysoida jatkuvasti oppimisprosessin aikana. Oppimisen arvioinnissa jatkuvan arvioinnin menetelmiä ovat esimerkiksi oppimispäiväkirjat, välitehtävät ja portfoliot. [2]. Esimerkiksi oppimispäiväkirja hyödyntää luennoilla käsitellyn tiedon ja työskentelyn aikana löytyneen tiedon lisäksi myös opiskelijan aikaisempia tietoja ja oman ajattelun kehittymistä opintojen aikana [1].

Jatkuva arviointi voidaan käsittää laajasti, jolloin se pitää sisällään lähtötason arvioinnin, oppimisen aikana tapahtuvan arvioinnin (formatiivinen arviointi) sekä oppimisprosessin lopussa tapahtuvan arvioinnin [3]. Tynjälän (2002, 169–170) mukaan ei kuitenkaan ole tarpeen jakaa arviointia diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin, vaan pikemminkin pyrkiä yhdistämään nämä eri aspektit opetuksen edetessä. Arvioinnin tulisi näin olla jatkuva prosessi, jossa opetuksen, oppimisen ja arvioinnin integrointi on keskiössä [4]. Suppeammin ymmärrettynä jatkuva arviointi on formatiivista, jolloin se on oppimisen aikana ja oppimista varten tehtävää arviointia [5].

Formatiivinen arviointi on oppimista edistävää ja oppimiseen ohjaavaa ja sen tavoitteena on auttaa opiskelijaa kehittymään oppijana. Formatiivisen arvioinnin keinot toimivat myös aktivoivina opetusmenetelminä. [1]

Oppimisprosessin eri vaiheissa arvioinnilla on erilaisia tehtäviä [3]. Jatkuva arviointi sisältää myös seurannan ajatuksen. Seurannan tulisi olla systemaattista ja suunnitelmallista, jolloin siitä tulee luonteva osa työskentelyä. Seurannan tulisi tuottaa sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää arvioinnissa. [2] Arvioinnin on havaittu ohjaavan opiskelijoiden oppimistavoitteiden ja -strategioiden valintaa. Arviointi vaikuttaa myös opiskelumotivaatioon. Opiskelijat keskittyvät usein oppimaan niitä asioita, joista he arvelevat saavansa hyvää palautetta tai hyvän arvosanan. Arviointikäytännöillä voidaankin suunnata opiskelua ja oppimista haluttuun suuntaan. Jos tavoitteena on opiskelijan itsenäisen ajattelun kehittäminen, on myös arvioinnin kohdistuttava opiskeltavan asian ymmärtämiseen ja luovaan tulkintaan. Linjakkaassa opetuksessa myös arviointi tukee tavoitteita ja oppimista. [6], [7] Seurannalla voidaan siis suunnata opiskelijat oikeaan suuntaan ja oppiminen tapahtuu halutusti ja kurssin tavoitteet toteutuvat paremmin.

Oppimisen arvioinnin tulisi tukea oppimista, yrittämistä ja edistymistä. Ar­vioin­nissa tulisi keskittyä opiskelijan omaan edistymiseen, ei vertailuun muiden opiskelijoiden kesken. Jatkuvaa arviointia tehdessäsi muista aina, että arvioinnin tulee olla tasapuolista, tasa-arvoista ja läpinäkyvää sekä toistettavaa.

Lähteet:

[1] Lindblom-Ylänne, Nevgi, Hailikari & Wager 2009, Oppimisen arvioinnin teoriaa ja käytäntöä. Teoksessa Yliopisto-opettajan käsikirja, Helsinki, WSOY

[2] https://www.ok-sivis.fi/jarjestoarvioinnin-ilmansuuntia/arvioinnin-taustaa/arvioinnin-ulottuvuuksia.html

[3] https://www.sanomapro.fi/jatkuva-arviointi-mita-se-oikeastaan-on/

[4] Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita, Helsinki, Tammi

[5] https://blogs.helsinki.fi/formatiivinen-arviointi/

[6] Pruuki, L. 2008. Ilo opettaa. Helsinki: Edita.

[7] Helakorpi, S. ja Majuri, M. 2010. Opetuksen suunnittelu ja arviointi. Teoksessa S. Helakorpi, H. Aarnio & M. Majuri (toim.) Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu


Kirjoittajat: Anne-Mari Kivinen, Martti Saarela, Jari Ruuska, Lassi Keränen
yliopistopedagogiikan opiskelijoita Oulun yliopistosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti