Tehtävä: Valitkaa ryhmänne kanssa oppimisen arviointimenetelmä tai arvioinnin muoto, mistä haluatte tietää lisää ja kiteyttäkää blogipostaukseen:

- arviointimenetelmän tai -muodon esittely
- mitä vaiheita menetelmään liittyy ja millaisia valmisteluita se vaatii 
- menetelmän vahvuudet ja haasteet

Portfoliosta on moneksi

Portfolion avulla opiskelija kantaa mukanaan omaa osaamisensa lehteä. Latinan sanoista portare (kantaa) ja folia (lehteä) muodostuneesta portfoliosta käytetään myös suomennoksia ansiokansio, kasvunkansio tai oppimissalkku. Kansioiden muodossa oman osaamisen esittäminen on ollut tyypillistä muun muassa mallien, valokuvaajien, arkkitehtien ja taiteilijoiden keskuudessa. Viime vuosikymmenten aikana portfolioiden on nähty olevan hyödyllisiä oppimisen ja arvioinnin välineitä eri koulutusaloilla ja -tasoilla päiväkodeista yliopistoihin. Nykyteknologia mahdollistaa e-portfolioiden muodostamisen tukien niin visuaalista, auditiivista kuin verbaalistakin ilmaisua.

Yliopisto-opiskelun työvälineeksi portfolion on havaittu soveltuvan hyvin. Arvioinnin lisäksi portfolio nähdään myös oppimisvälineenä ja siksi on tärkeää miettiä, millainen menetelmä sopii kulloisenkin opintojakson tavoitteiden saavuttamiseen. Kurssista riippuen portfolion kokoaminen voi olla sisällöltään vapaamuotoista tai ohjattua. Portfolion avulla opiskelija tallentaa fyysiseen tai digitaaliseen kansioon oman opiskelun aikaisen oppimisen ja kehityksen. Portfolion laajuus voi vaihdella opiskelutehtävien kokoelmasta yhden opintokokonaisuuden tai koko koulutuksesta aikana muodostetun osaamisen raportoimiseen. Valmiiden tuotosten lisäksi portfolioon voi muun muassa sisällyttää muistiinpanoja, luonnoksia, itse- ja vertaisarviointia sekä opettajien palautteita. Perusportfolion lisäksi voidaan muodostaa näyteportfolio, johon opiskelija kokoaa valitsemiaan näytteitä. Näyteportfolion avulla voidaan tavoitella esimerkiksi kurssimerkintää, apurahaa, työpaikkaa tai muuta tunnustusta.

Portfolion tarkoitus, rakenne ja arvostelu tulee esitellä hyvissä ajoin kurssin alussa. Portfolio koostuu yleensä useista osista, joten sitä voidaan rakentaa paloittain kurssin kuluessa. Tämä mahdollistaa laajojenkin aihepiirien käsittelyn ja myös ryhmätöiden sisällyttämisen valittuihin osioihin. Kurssin aikana opiskelijoita tulee tukea portfolion rakenteen suunnittelussa. Portfolion arvioiminen voi olla varsin aikaa vievää, joten siihen tulee varata runsaasti aikaa. Samalla tulee varmistaa opiskelijoiden tasapuolinen kohtelu arvioinnissa, sillä kurssin voi läpäistä hyvin erilaisilla portfolioilla. Arvosteluperiaatteet tulisikin selkeästi kytkeä kurssin oppimistavoitteisiin.

Portfolion tekeminen voi olla monille opiskelijoille uutta ja haastavaa. Siksi työn ohjeistaminen on tärkeää ja tulisi tehdä hyvissä ajoin kurssin aikana, mieluusti jo ensimmäisillä luennoilla. Tämä tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden suunnitella portfolionsa rakennetta ja työstää siihen tulevaa materiaalia kurssin aikana. Myös portfolion arviointikriteerien tulisi olla opiskelijoiden tiedossa. Portfolio voi koostua erilaisista osista (esim. miellekartta, essee, artikkelin referaatti, video, ohjelmointityö, teoreeman matemaattinen todistus). Mikäli portfoliotyö on opiskelijoille uutta, on opettajan syytä ohjeistaa, kuinka monta erilaista osiota työn tulisi sisältää ja esittää ohjeelliset pituudet eri tyyppisille osioille. Kurssista riippuen jokin osio ja/tai aihe voi olla syytä määrätä pakolliseksi, mikä auttaa opiskelijoita työn suunnittelussa ja opettajaa niiden arvioinnissa.

Portfolion etuna on, että opiskelijat voivat rakentaa sitä omalla ajallaan ja oman kiinnostuksen mukaan. Portfolio aktivoi oman yksilöllisen asiantuntemuksen rakentamiseen. Portfoliossa opiskelija voi dokumentoida osaamisensa sisältöjä yli arvosanojen, tuntimäärien ja opintopisteiden. Se mahdollistaa oman osaamisen reflektoinnin. Omien tehtävien tarkasteleminen herättää opiskelijan seuraamaan omaa kehitystään. Portfoliotyöskentely voi helpottaa opintojakson kokonaisuuden ymmärtämistä. Portfoliomenetelmä auttaa opiskelijaa huomaamaan oppimisen prosessiluonteen ja ohjaa sekä opiskelijaa, että opettajaa tarkastelemaan eri aikoina tehtyjä tuotoksia ja seuraamaan opiskelijan osaamisen kehittymistä. Portfolioarvioinnin etu esimerkiksi perinteiseen tenttiin verrattuna on ulkopuolisen kontrollin väheneminen. Pitkän ajan kuluessa kerätty portfolio antaa yksittäistä tenttiä totuudenmukaisemman kuvan opiskelijan osaamisesta eikä esimerkiksi tenttijännitys ole huonontamassa tuloksia.

Portfolion käyttämiseen arviointimenetelmänä liittyy omat haasteensa, eri yhteyksissä on myös kritisoitu portfolioiden luotettavuutta opiskelijan osaamisen osoittamisessa. Yksi arviointimenetelmän haasteista kohdistuu opiskelijoiden tuottamien sisältöjen erilaisuuteen. Tehtävänannon tulee olla riittävän selkeä, jotta opiskelijat tietävät, mitä heidän oletetaan sisällytettävän portfolioon. Selkeä ohjeistus lisää arvioinnin tasapuolisuutta ja opiskelijoille etukäteen ilmoitetut sisältövaatimukset varmistavat, että portfolioiden arvostelu on mahdollisimman objektiivista. Oman haasteensa tuo myös se, että portfolioiden käytön lisääntymisen myötä eri kursseilla asetetut vaatimukset voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Siitä huolimatta, että opiskelijat suhtautuvat pääsääntöisesti positiivisesti portfolioiden tekemiseen, osa opiskelijoista kokee portfolioiden tekemisen hyvinkin vaikeaksi. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole aiemmin tehneet portfoliota. Portfolioiden käytöstä tehdyt tutkimukset osoittavat myös, että kurssien epäselvät oppimistavoitteet ja rakenne sekä opettajan antaman ohjauksen puute vaikeuttavat portfolioiden tekemistä. Kun portfolioita käytetään yhden kurssin sijasta laajemman moduulin tai opinto-ohjelman arvioinnin tuotoksena, haasteet liittyvät kurssien väliseen koordinointiin ja portfolion vaatimusten suunnitteluun.

Usein portfolion teko käsitetään yksilötyönä, mutta menetelmä sopii hyvin myös pari- ja ryhmätyöskentelyyn. Digitaalisten ratkaisujen ja etäopiskelun myötä yhä useampi ryhmätyö voidaan toteuttaa verkon välityksellä. Digitaalinen alusta mahdollistaa ryhmäportfolion tekemisen paikasta ja ajasta riippumatta. Eräs tyypillinen ryhmäportfolion muoto on blogin pitäminen. Blogitekstien kirjoitus ja kommentointi mahdollistaa yksilön osaamisen näkymisen, vaikka kokonaisportfolio toteutettaisiinkin ryhmänä. Ryhmäportfolion hyötynä on erityisesti vertaisoppiminen. Isompi ryhmä voidaan jakaa esimerkiksi vertaispareihin ja yhdessä voidaan sopia toimintaperiaatteet ja kokoontumiskerrat. Sosiaalisen vuorovaikutuksen johdosta ryhmäportfolion nähdään auttavan reflektion kehittämisessä. Ryhmässä voidaan varsinaisen tehtävänannon lisäksi tarkastella toisten oppimistehtäviä ja jakaa kokemuksia tehtävän ymmärtämisestä, työskentelyprosessista ja arvioinnista. Erityisesti kursseilla, joilla on opiskelijoita eri aloilta, ryhmäportfolion työstäminen voi tuoda uusia näkökulmia tarkasteltavaan asiaan mahdollistaen laaja-alaisemman oppimiskokemuksen.

Kirjallisen portfolion täydennyksenä voidaan käyttää suullista keskustelua portfoliosta ja sen syntyhistoriasta. Suullinen osuus voi aluksi sisältää opiskelijan oman lyhyen koosteen kirjallisen portfolion pääsisällöstä. Suullinen keskustelu mahdollistaa tarkentavien kysymysten esittämisen. Suullisten tenttien tavoin suullisen portfoliokeskustelun etuna on se, että opettaja voi välittömästi korjata opiskelijan mahdollisia väärinkäsityksiä ja estää lisäkysymyksillään keskustelua ajautumasta sivuraiteille. Koska kirjoitettu portfolio on parhaimmillaan rauhassa ja erittäin harkiten laadittu usein pitkäkestoisen oppimisprosessin kuvaava esitys, lyhyt spontaani suullinen portfoliokeskustelu voi mainiosti täydentää oppimistulosten kokonaisarviointia. Kuten kirjoitetut portfoliot, myös suulliset portfoliokeskustelut on mahdollista järjestää myös ryhmätoimintana. Jos portfolio on laadittu tavallisimpaan tapaan yksin, suullinen ryhmäkeskustelu voi lopuksi tehdä yksinäisen portfoliotyöskentelyn yhteisöllisemmäksi. Suullisen keskustelun heikkoutena voi olla monelle vieraan tilanteen aiheuttama jännitys, jota voi lievittää mahdollisuus jakaa kokemus tuttujen opiskelukumppanien kanssa. Toisaalta on mahdollista, että kirjallisen ryhmäportfolion laatijoille järjestetään yksilölliset portfoliokeskustelut, jolloin erot yksilösuoritusten välillä voivat nousta paremmin esille.

Elinikäisen oppimisen näkökulmasta portfolion monimuotoisuus arviointimenetelmänä voi tarjota palkitsevia oppimiskokemuksia ja tukea oppimistaitojen kehittymistä. On tärkeää huomioida, että osaamisen esittämisen lisäksi portfoliossa opiskelija saa mahdollisuuden pohtia ja arvioida myös omaa kehitystään itse- ja vertaisarvioinnin avulla.

Lähteet:

Auer, J. (2013). E-portfolioiden haasteet ja vaatimukset korkeakouluympäristössä.

Biggs, J. & Tang, C. 2011. Teaching for Quality Learning at University: What the student does. 4th ed. ISBN  978-0-33-524275-7. Chapter 12: Assessing and grading for functioning intended learning outcomes.

Carpenter, C. D., Ray, M. S., & Bloom, L. A. (1995). Portfolio assessment: Opportunities and challenges. Intervention in School and Clinic, 31(1), 34-41.

Hyppönen, O. & Lindén, S. (2009). Opettajan käsikirja – Opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4.:

Liebst, L. S., & Simonsen, A. (2018). Student Experience and Behavioral Implications of Portfolio Assignments: A Cross-Departmental, Mixed-Methods Study.

Niikko, A. (2000). Portfolio oppimisen ja kasvun välineenä. Teoksessa (toim.) Enkenberg, J., Väisänen, P. & Savolainen, E. Opettajatiedon kipinöitä, Kirjoituksia pedagogiikasta. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, s. 102-119. Verkkoversio saatavilla: http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/kipinat/AnneliN.htm

Tenhula T (2018) Portfolio yliopisto-opiskelun työvälineenä. Teoksessa: Tenhula T (toim.) Opetus sydämen asiana. Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksikön julkaisuja. Dialogeja 2. 157-165.

Virtanen, V., Postareff, L. & Hailikari, T. 2015. Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka, 1/2015.

Kirjoittajat: Heikki Vanhamäki, Lauri Haapanen, Jussi Ylikoski, Paula Vieresjoki ja Leena Arhippainen
yliopistopedagogiikan opiskelijoita Oulun yliopistosta