Itseohjautuvuuden kehittämiseksi teetin opiskelijoilla kurssin alku- ja loppupuolella itsearviointikyselyn, jonka pohjana oli Wandlerin ja Imbrialen (2017) esittelemät itseohjautuvuuteen kannustavat menetelmät. Itsearviointikyselyn tarkoituksena oli tehdä opiskelijoille näkyväksi muun muassa se, ovatko he ymmärtäneet ydinasiat ja opiskelleet riittävästi. Kysely toteutettiin Socrative-verkkosovelluksella harjoitustyön aikana. Vastauksista ilmeni, että opettajan toiminta harjoitustöissä ja opiskelumateriaalit ovat opiskelijoiden mielestä kunnossa, mutta suurin haaste opiskelussa on oman ajankäytön hallinta ja keskittyminen opiskeluun. Tämä on ymmärrettävää juuri opiskelun aloittaneilla, ja kyselyn tarkoituksena oli havainnollistaa tämä opiskelijoille, jotta he ymmärtäisivät, kuinka suuri merkitys itseohjautuvalla oppimisella on yliopisto-opinnoissa.
Kirjallisuuden perusteella itseohjautuvuus onnistuu parhaiten, jos sitä harjoitetaan säännöllisesti (Sitzmann & Ely, 2010). Kehitysprojektissani teetinkin toistuvasti pieniä itsearviointiin johtavia tehtäviä, esimerkiksi lyhyitä paperille vastattavia kysymyksiä kuten ”mitkä olivat työkerran ydinasiat?”, ”minkä asian työstä opin hyvin?”, ”mitä pitäisi kerrata?”. Itseohjautuvuuden kehittämiseen tehtäviä olisi kuitenkin voinut olla enemmänkin. Opiskelijat eivät kokeneet, että kyselyt olisivat olleet merkittävä opetusmenetelmä, mutta uskon, että aiheen ottaminen esille on tuonut heille jollakin tasolla ymmärrystä itseohjautuvuuden merkityksestä. Myös se, että he ovat tiedostaneet, että itseopiskelua lisäämällä ja ajankäytön hallinnan parantamisella he olisivat oppineet paremmin, auttaa heitä yliopisto-opintojen aikana. Projektin myötä ymmärsin paremmin, kuinka paljon etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijat tarvitsevat tukea yliopisto-opiskelun aloittamiseen ja omatoimisen opiskelun onnistumiseen.
Sekä opiskelijoilta saatu että vertais- ja mentoripalaute projektistani oli positiivista. Opiskelijat pitivät etenkin jatkuvaa kertausta ylläpitävistä tehtävistä ja oppimista testaavista kyselyistä. Vertais- ja mentoripalautteessa nousi esiin hyvänä asiana useiden opetusmenetelmien käyttö ja keskusteleva ilmapiiri opetuksessani. Kokonaisuudessaan kehittämisprojekti onnistui hyvin, ja sain kokeilla monia uusia menetelmiä opetuksessa. Olen myös aiempaa tietoisempi muista oppimiseen vaikuttavista asioista, joiden kanssa ensimmäisen vuoden opiskelijat kamppailevat, ja voin substanssiopetuksen lisäksi tehdä myös näitä asioita helpommaksi opiskelijoille. Vaikka yliopisto-opiskelussa oletetaan opiskelijoiden olevan melko itseohjautuvia, taito ei etenkään ensimmäisten kurssien aikana ole vielä välttämättä vaaditulla tasolla. Opettajan on hyvä tiedostaa tämä, antaa siihen tukea sekä tuoda se myös opiskelijoille näkyväksi, jolloin opiskelujen alkuun pääseminen helpottuu ja elinikäinen oppiminen mahdollistuu.
Lähteet:
1. Nicol D & Macfarlane-Dick D, Formative assessment and self-regulated learning: a model and seven principles of good feedback practice, Studies in Higher Education 31 (2006) 199-218.
2. Pintrich P, Understanding self-regulated learning, New Directions for Teaching and Learning 63 (1995) 3-12.
3. Sharma R, Jain A, Gupta N, Garg S, Batta M & Kant Dhir S, Impact of self-assesment by students on their learning, International Journal of Applied &Basic Medical Research 6 (2016) 226-229.
4. Wandler J & Imbriale W, Promoting undergraduate student self-regulation in online learning environments, Online Learning 21 (2017) 1-16.
5. Sitzmann, T. & Ely K, Sometimes you need a reminder: The effects of prompting self-regulation on regulatory processes, learning, and attrition, Journal of Applied Psychology, 95(1), (2010) 132-1
Kirjoittaja:
Elina Kylmäoja
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto
Oulun yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti