Opiskelijoiden plagiointia vaikea arvioida

Tein erääseen etänä toteutettuun lopputenttiin yhden esseekysymyksen. Tarkastin kymmeniä vastauksia ja valtaosa niistä oli ihan hyviä, asiallisia vastauksia; jotkut olivat erinomaisia, toiset hyviä ja jotkut kohtalaisia. Yksi vastaus kiinnitti huomioni, sillä teksti ei ollut hyvää suomea eikä se ollut oikein mitään muutakaan tuntemaani kieltä lähellä. Enimmäkseen se vaikutti sellaiselta tekstiltä, jota Google Translatorin olen huomannut suoltavan, kun olen sitä joskus pidempään tekstin osaan kokeillut. Siinä sanat voivat olla – ja ovatkin – kyllä ihan kirjakieltä, mutta lauseet voivat olla tökeröitä tai virheellisiä. Teksti ei ole soljuvaa. Joka tapauksessa vastaus oli sellaista suomea, että luonnollisella ihmisellä ei tulisi heti mieleen tuollaista tekstiä tuottaa. Väittäisin jopa, että tuollaista kömpelöä google-tekstiä olisi jopa vaikea tieten tahtoen kirjoittaa, jos oikein päättäisi sellaista kokeilumielessä tehdä.

No minkä johtopäätöksen tästä tein? Ajattelen, että opiskelijalla oli tullut isossa tentissä kiire, tämä kysymys oli jäänyt viimeiseksi, ehkä se oli hänelle vaikea, ja sitten loppumetreillä hän oli tehnyt netistä hakukonehaun kysymyksen aiheesta, siirtänyt tekstin copy-pastena Google Translatoriin tms. ja sitten hätäpäissään taas kopioinut koneen antaman tekstin sellaisenaan vastaukseksi etätenttiin.

Plagiointiin paneudutaan Erika Löfströmin ja Pauliina Kuopilan artikkelissa Yliopistopedagogiikka -lehdessä 2012. Heidän tutkimuksessaan selvisi, että plagiointia on kolmenlaista: a) tietoista, b) tilannesidonnaista ja c) tahatonta. Tietoinen tarkoittaa heidän mukaansa sellaista, jossa opiskelijan asennoituminen opiskeluun on epäkypsää ja tarkoituksena on vaan suorittaa opinnot nopeasti pois alta. Tilannesidonnainen plagiointi johtuu opiskelun ulkopuolisista syistä. Tahaton plagiointi kuvastaa opiskelijan riittämättömiä taitoja ja tietämättömyyttä.

Oma esimerkkitapaukseni saattoi kuvastaa Löfströmin ja Kuopilan luokituksen mukaisesti tilannesidonnaista plagiointia, taikka tietoista plagiointia. Salapoliisina tai tuomarina on opettajan tällaisissa tapauksissa vaikeaa ja epämieluisaa olla. Sen sijaan ensiarvoisen tärkeää olisi, että me opettajat toimisimme aktiivisesti ennaltaehkäisevästi; teemme hyvin oman osamme, ohjaamme opiskelijaa opintojen suunnittelussa, opintojen oikea-aikaisessa ajoituksessa ja ajankäytössäkin sekä riittävien resurssien varaamisessa opiskeluun, kuten Löfström ja Kuopila toteavat. Plagioinnin syiden tunnistaminen auttaa kohdentamaan ohjausta sinne, missä ongelmat juuret ovat.

Lähteet:

Erika Löfström ja Pauliina Kuopila: Plagioinnin syyt ja yliopisto-opetuksen keinot puuttua niihin. Yliopistopedagogiikka, 2012 (Vol. 19/1)

Kirjoittaja:
Juha-Jaakko Sinikumpu
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto