Tohtorikoulutettavien oma konferenssi lisää yhteisöllisyyttä

Ohjaan useita väitöskirjaprojekteja, ja arjen kiireisessä rytmissä minun ja väitöskirjatutkijoiden välinen yhteistyö on vaarassa jäädä nopeaksi viestinvaihdoksi sekä ajankohtaisten asioiden ja ongelmien ratkaisemiseksi; tieteellisen tutkimuksen suola, tutkimussuunnitelman pohdiskelu ja uusien tutkimuskysymysten havainnointi ja hahmottaminen tekstiksi asti jäävät aikataulusyistä monta kertaa liian vähäiseksi. Toisaalta, väitöskirjaohjattavat eli tohtorikoulutettavat ovat ainakin omassa tutkimusryhmässäni usein ylioppilaita, eikä heillä tutkimuksen alkuvaiheen aikoihin ole ylempää tutkintoa. He vääjäämättä tarvitsevat ohjaajaltaan paljon muutakin kuin teknistä tukea yksittäisten asioiden ratkaisemiseksi. Tutkimusmaailmaan tullaan kasvamalla, ja sitä kasvua on varsinkin uran alkuvaiheen ohjattaville syytä tukea.

Yksi tärkeä tukemisen kohde ja kasvun alue on uuden tutkijan tuleminen osaksi tiedeyhteisöä. Tiedeyhteisöön on vähän vaikea löytää itsekseen. Kyllä sinne yleensä, sanoisin että pääsääntöisesti, vaaditaan joku, joka ohjaa ja opastaa. Tästä kysymyksestä Anne Tuittu kirjoittaa Yliopistopedagogiikkaa -lehdessä (2016/2); nimittäin Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on kokeiltu yhtenä keinona uusien väitöskirjatutkijoiden yhteisöllisyyden lisäämiseksi tohtorikoulutettavien vuosikonferenssia. Konferenssia on järjestetty 2014 lähtien, ja se on rakennettu muistuttamaan kansainvälistä tiedekonferenssia: tohtorikoulutettavat pystyttävät posterinäyttelyn, esittelevät postereitaan, pitävät podium-esityksiä ja eräänlaisia paneelikeskusteluja. Epäilemättä tiedekonferenssiin kuuluu myös asianmukainen iltatilaisuus, jossa get together -teemassa yhteisöllisyyttä on erityisen luontevaa lisätä. Artikkelissa kerrottu vuosikonferenssi on mallikelpoinen esimerkki toimintatavasta, mutta muuallakin vastaavanlaista toimintaa on, kuten omassa tiedekunnassani ns. science day, tiedepäivät.

Lähteet:

Tuitto, Anne: Tohtorikoulutettavien vuosikonferenssi yhteisöllisyyden lisääjänä. Yliopistopedagogiikka, 2016 (Vol. 23/2)

Kirjoittaja:
Juha-Jaakko Sinikumpu
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto